Syksyn ensimmäisellä kerralla 21.8. ovat vuorossa Safari 3-6-vuotiaille ja Heimot 7-12-vuotiaille. Tervetuloa!
torstai 19. elokuuta 2010
LASTENOHJELMAT ALKAVAT JÄLLEEN NORMAALISTI LA 21.8.
Syksyn ensimmäisellä kerralla 21.8. ovat vuorossa Safari 3-6-vuotiaille ja Heimot 7-12-vuotiaille. Tervetuloa!
tiistai 17. elokuuta 2010
Mikä ihmeen Soul Survivor?
Mikäli ihmettelit elokuun tilaisuuksissa, että minne ihmeen reissulle Teemu, Markus ja 22 muuta Turun seudulla asuvaa lähtivät, tsekkaa oheinen video, jolla näet suurtakin suuremman teltan ja 12000 ihmistä. Uteliaille vielä tiedoksi, että tapahtumassa tuli yli 600 ihmistä uskoon.
perjantai 13. elokuuta 2010
Rukous, rakkaus ja vieraanvaraisuus
Olen aika usein kantanut huolta siitä, että aikojen saatossa me kristityt olemme verbalisoineet uskomme. Tarkoitan sitä, että monien mielestä keskeisintä uskomme ilmaisemisessa ja kommunikoimisessa ovat sanamme. Se mitä mieltä me uskovina olemme asioista, mitä puhumme ja mitä opetamme. Sen myötä helposti ajaudumme riitoihin erilaisten ihmisten kanssa opeista ja toimintatavoista.
Kesän aikana olemme käyneet läpi ensimmäistä Johanneksen kirjettä ja sen opetuksia. Johannes ei juurikaan painota kirjeessään sanoja ja niiden merkitystä uskon kommunikoimisessa. Vaan hän puhuu kaiken aikaa rakastamisesta ja miten sen tulee tulla ilmi toisista välittämisenä ja huolenpitona. Johdon mukaisesti näiden kolmen kirjeensä opetuksissa Johannes pysyy kaiken aikaan hyvin käytännöllisenä.
Tässä on suuri viisaus ja voima. Viisaus on siinä, että voimme parhaiten olla Jeesuksen seuraajia pysymällä hyvin käytännöllisinä. Sinulla ei tarvitse olla oppiarvoa rakastamisen taidossa, eikä kukaan odota sinulta loistavaa, mukaansa tempaavaa luentoa rakkaudesta. Riittää, että rakastat. Rakkaus on aina käytännöllistä ja harvemmin jää salaisuudeksi. Jos sanot, että en kykene rakastamaan, niin Johannes kysyy sinulta: Tunnetko Isän? Isä on nimittäin rakkaus ja hän on osoittanut sen maailmalle Jeesuksen kautta. Kun tunnet Isän, niin sinulla on hänen resurssinsa käytössäsi! – Siis, mitä sinä todella tarkoitat sanoessasi, ettet pysty rakastamaan?
Suuri voima piilee juuri rakkauden käytännöllisyydessä. Miten voit väitellä suurta rakkautta vastaan? Sitä paitsi mitä järkeä on väitellä rakkautta vastaan. On puhuttelevaa, kun ravitset nälkäisen. On huomiota herättävää, kun taistelet epäoikeudenmukaisuutta vastaan. On aseistariisuvaa, kun annat pyyteettömästi anteeksi. On hämmentävää, kun et anna samalla mitalla takaisin…
Meidän muutosvoimamme ei ole puheissamme, vaan siinä miten me elämme ja toimimme!
Tule rukoillen seurakunnan keskelle, jossa Jumalan rakkaus muuttaa meitä ja se alkaa näkyä käytännössä mm. vieraanvaraisuutena.
Kesän aikana olemme käyneet läpi ensimmäistä Johanneksen kirjettä ja sen opetuksia. Johannes ei juurikaan painota kirjeessään sanoja ja niiden merkitystä uskon kommunikoimisessa. Vaan hän puhuu kaiken aikaa rakastamisesta ja miten sen tulee tulla ilmi toisista välittämisenä ja huolenpitona. Johdon mukaisesti näiden kolmen kirjeensä opetuksissa Johannes pysyy kaiken aikaan hyvin käytännöllisenä.
Tässä on suuri viisaus ja voima. Viisaus on siinä, että voimme parhaiten olla Jeesuksen seuraajia pysymällä hyvin käytännöllisinä. Sinulla ei tarvitse olla oppiarvoa rakastamisen taidossa, eikä kukaan odota sinulta loistavaa, mukaansa tempaavaa luentoa rakkaudesta. Riittää, että rakastat. Rakkaus on aina käytännöllistä ja harvemmin jää salaisuudeksi. Jos sanot, että en kykene rakastamaan, niin Johannes kysyy sinulta: Tunnetko Isän? Isä on nimittäin rakkaus ja hän on osoittanut sen maailmalle Jeesuksen kautta. Kun tunnet Isän, niin sinulla on hänen resurssinsa käytössäsi! – Siis, mitä sinä todella tarkoitat sanoessasi, ettet pysty rakastamaan?
Suuri voima piilee juuri rakkauden käytännöllisyydessä. Miten voit väitellä suurta rakkautta vastaan? Sitä paitsi mitä järkeä on väitellä rakkautta vastaan. On puhuttelevaa, kun ravitset nälkäisen. On huomiota herättävää, kun taistelet epäoikeudenmukaisuutta vastaan. On aseistariisuvaa, kun annat pyyteettömästi anteeksi. On hämmentävää, kun et anna samalla mitalla takaisin…
Meidän muutosvoimamme ei ole puheissamme, vaan siinä miten me elämme ja toimimme!
Tule rukoillen seurakunnan keskelle, jossa Jumalan rakkaus muuttaa meitä ja se alkaa näkyä käytännössä mm. vieraanvaraisuutena.
tiistai 10. elokuuta 2010
Töihin paluu
Kesäaika, lomaaika, syksyaika, talviaika, jouluaika, kevätaika, juhla ja arki. Jostain haluamme eroon ja jotain odotamme. Jotain pelkäämme ja jotain ikävöimme. Yhtä kaikki tämä on meidän ainutkertaista elämäämme. Elämää, jota meidän olisi tarkoitus oppia elämään päivä kerrallaan. Oppia ottamaan se vastaan sellaisena kuin se on tullakseen. Oppiminen, se vain tuntuu ottavan aikaa ja jos sen ylipäätään on oppiakseen niin silloin se onkin jo ohi.
Miksi siis murehtia loman loppumista? Lomallakin on joskus omat murheensa ja joskus ei. Loman jälkeinen aika saattaa puolestaan tuoda eteen yllätyksiä ja iloa, jota ei ole osannut odottaakaan. - Lasse Mårtenson lauloi: "Kaikki muu paitsi purjehdus on turhaa..."
Mielestäni tuosta voi oppia sen, että kun lastaan purjeveneeseen eväät, tuoreen veden ja hyvät ystävät ja irroitat köydet laiturista, niin olet perillä. Tärkeää on matka, ystävät ja hyvät eväät.
Siinä se on! Elämässä matka on tärkeä, ei niinkään se millaisia etappeja se tuo eteemme. Ystävät ja hyvät eväät tekevät matkasta mielenkiintoisen ja mukavan. - Seurakunnan keskellä nämä kaikki ovat tarjolla. Ja suunta on selvä!
Siis tuulta purjeisiin ja mukaan uusiin seikkailuihin.
Jopi
Miksi siis murehtia loman loppumista? Lomallakin on joskus omat murheensa ja joskus ei. Loman jälkeinen aika saattaa puolestaan tuoda eteen yllätyksiä ja iloa, jota ei ole osannut odottaakaan. - Lasse Mårtenson lauloi: "Kaikki muu paitsi purjehdus on turhaa..."
Mielestäni tuosta voi oppia sen, että kun lastaan purjeveneeseen eväät, tuoreen veden ja hyvät ystävät ja irroitat köydet laiturista, niin olet perillä. Tärkeää on matka, ystävät ja hyvät eväät.
Siinä se on! Elämässä matka on tärkeä, ei niinkään se millaisia etappeja se tuo eteemme. Ystävät ja hyvät eväät tekevät matkasta mielenkiintoisen ja mukavan. - Seurakunnan keskellä nämä kaikki ovat tarjolla. Ja suunta on selvä!
Siis tuulta purjeisiin ja mukaan uusiin seikkailuihin.
Jopi
Lasten & varkkien STARTTI lauantaina!!
Turun Vapaaseurakunnan 3-12-vuotiaille suunnattu lastentoiminta ponkaisee käyntiin 14. päivä lauantaina eli JO TÄNÄ LAUANTAINA hulvattoman hauskalla STARTTI-tapahtumalla. Samppalinnan vuorella sijaitsevalla Samppalinnan pallokentällä on luvassa kaikenlaista kivaa ja jännää kello 13-17 välillä.
STARTIssa pääsee pomppulinnaan, saa kokeilla taitojansa vaikkapa leijonan saalistuksessa taikka lautajuoksukisassa. Voi pelata pallopelejä tai krokettia ja vaikka mitä. Perheen pienimmille löytyy puuhaa ja leluja leikkiteltoissa. Kioskista voi ostaa namia, kun karkinhimo yllättää.
Luvassa on myös kasvomaalausta, musiikkia, mehu- ja keksitarjoilu ja arvonta, jossa voi voittaa huippuhauskoja palkintoja!
Luostarivuoren koulun lähikaduilta löytyy paljon ilmaisia parkkipaikkoja.
STARTTI on ILMAINEN ja AVOIN KAIKILLE. Tervetuloa, nähdään siellä!
torstai 5. elokuuta 2010
Hope-tapahtuma Turussa 22.-24.10.2010: Tulkoon valtakuntasi
Onko elämässäsi kaikki hyvin ja täydellistä? Onko kaikki ympärilläsi tapahtuva hyvää? Kirjoitetaanko postiluukustasi tippuvaan sanomalehteen vain positiivisia uutisia? - Valitettavasti joudumme vastaamaan näihin kaikkiin kysymyksiin kielteisesti.
Viimeisten kuukausien aikana olen kärsinyt ärsyttävästä ja vähän nolostakin ongelmasta, nimittäin paiseista. Kun olen yhdestä selvinnyt, ilmestyy toinen limanuljake johonkin toiseen kohtaan kehossani. Se on äärettömän ärsyttävää!
Mietitäämpä hetki Jeesuksen elämää. Missä ikinä Hän vietti aikaa, siellä tapahtui hyviä asioita. Sairaita parani, nälkäiset saivat ruokaa, kaikkien hyljeksimät ihmiset hyväksyttiin ja Jeesuksen kavereidenkin elämät kukoistivat. Jeesuksessa Jumalan hallinta-alue levisi maan päälle ja kaikki hyvät asiat, mitä Jeesuksen ympärillä tapahtui, olivat merkkejä hyvän Kuninkaan hallinnasta.
Opettaessaan opetuslapsiaan rukoilemaan Jeesus käski rukoilemaan seuraavanlailla (Isä meidän rukous): ”Tulkoon valtakuntasi, tapahtukoon tahtosi myös maan päällä, niin kuin se on taivaassa.” Mitä se oikein tarkoittaa?
Onko taivaassa sairautta? Onko siellä nälkää? Onko siellä paiseita? Ei ole! Jeesus opetti, että se mikä on jo nyt täydellistä taivaassa, tapahtuisi myös maan päällä. Hän myös eli opettamaansa rukousta todeksi.
Jumalan valtakunta on siellä, missä Jumala hallitsee. –Myös meissä, jos olemme Kristuksen omia. Sinussa ja minussa Jumalan valtakunta tulee lähelle ihmisiä koulussa, työpaikalla, opiskelupaikassa, kotona, missä ikinä me vietetään aikaa. Siellä missä Jumala hallitsee, tapahtuu hyviä asioita.
Hopessa keskitymme puhumaan Jumalan valtakunnasta, koska sen tulisi olla keskeistä meidän elämässä. Ajattele, jos tietoisesti alamme elämään valtakuntaa todeksi elämässämme. Mitä voisi tapahtua? Siinä paiseet ja isommatkin vaivat saavat kyytiä. Siinä nälkäiset saavat ruokaa, toisten hylkäämät kokevat rakkauden. Jumala tahtoo tuoda valtakuntansa lähelle ihmisiä. Meidän kauttamme. Tähän me Hopessa tulemme haastamaan ja uskon, että tulemme näkemään jo Hopessa, kuinka Jumalan valtakunta toimii käytännössä.
Hopessa Jumalan valtakunnasta tulee opettamaan Pete Wynter, Englannista. Ilmoittaudu tapahtumaan nyt!
Vieraile Hopen nettisivuilla ja ilmoittaudu mukaan: http://www.fuelyourlife.st/hopetapahtuma
-Teemu
PS: Jos haluat mukaan palvelemaan Hope-tapahtumaan, ilmoittaudu mukaan talkoolaiseksi! Talkoolainen työskentelee tapahtuman aikana 8 tuntia ja saa tapahtuman 10 euron hintaan. Talkoolaiseksi ilmoittautuminen tapahtuu normaalilla ilmoittautumissivulla nettisivuilla. Ilmoittautuessasi talkoolaiseksi, kirjoita kampanjakoodi -boxiin "talkoolainen". Talkoolaisen tulee olla mukana seurakuntamme toiminnassa.
Viimeisten kuukausien aikana olen kärsinyt ärsyttävästä ja vähän nolostakin ongelmasta, nimittäin paiseista. Kun olen yhdestä selvinnyt, ilmestyy toinen limanuljake johonkin toiseen kohtaan kehossani. Se on äärettömän ärsyttävää!
Mietitäämpä hetki Jeesuksen elämää. Missä ikinä Hän vietti aikaa, siellä tapahtui hyviä asioita. Sairaita parani, nälkäiset saivat ruokaa, kaikkien hyljeksimät ihmiset hyväksyttiin ja Jeesuksen kavereidenkin elämät kukoistivat. Jeesuksessa Jumalan hallinta-alue levisi maan päälle ja kaikki hyvät asiat, mitä Jeesuksen ympärillä tapahtui, olivat merkkejä hyvän Kuninkaan hallinnasta.
Opettaessaan opetuslapsiaan rukoilemaan Jeesus käski rukoilemaan seuraavanlailla (Isä meidän rukous): ”Tulkoon valtakuntasi, tapahtukoon tahtosi myös maan päällä, niin kuin se on taivaassa.” Mitä se oikein tarkoittaa?
Onko taivaassa sairautta? Onko siellä nälkää? Onko siellä paiseita? Ei ole! Jeesus opetti, että se mikä on jo nyt täydellistä taivaassa, tapahtuisi myös maan päällä. Hän myös eli opettamaansa rukousta todeksi.
Jumalan valtakunta on siellä, missä Jumala hallitsee. –Myös meissä, jos olemme Kristuksen omia. Sinussa ja minussa Jumalan valtakunta tulee lähelle ihmisiä koulussa, työpaikalla, opiskelupaikassa, kotona, missä ikinä me vietetään aikaa. Siellä missä Jumala hallitsee, tapahtuu hyviä asioita.
Hopessa keskitymme puhumaan Jumalan valtakunnasta, koska sen tulisi olla keskeistä meidän elämässä. Ajattele, jos tietoisesti alamme elämään valtakuntaa todeksi elämässämme. Mitä voisi tapahtua? Siinä paiseet ja isommatkin vaivat saavat kyytiä. Siinä nälkäiset saavat ruokaa, toisten hylkäämät kokevat rakkauden. Jumala tahtoo tuoda valtakuntansa lähelle ihmisiä. Meidän kauttamme. Tähän me Hopessa tulemme haastamaan ja uskon, että tulemme näkemään jo Hopessa, kuinka Jumalan valtakunta toimii käytännössä.
Hopessa Jumalan valtakunnasta tulee opettamaan Pete Wynter, Englannista. Ilmoittaudu tapahtumaan nyt!
Vieraile Hopen nettisivuilla ja ilmoittaudu mukaan: http://www.fuelyourlife.st/hopetapahtuma
-Teemu
PS: Jos haluat mukaan palvelemaan Hope-tapahtumaan, ilmoittaudu mukaan talkoolaiseksi! Talkoolainen työskentelee tapahtuman aikana 8 tuntia ja saa tapahtuman 10 euron hintaan. Talkoolaiseksi ilmoittautuminen tapahtuu normaalilla ilmoittautumissivulla nettisivuilla. Ilmoittautuessasi talkoolaiseksi, kirjoita kampanjakoodi -boxiin "talkoolainen". Talkoolaisen tulee olla mukana seurakuntamme toiminnassa.
Toivo
Varma merkki syksyn tulosta on se, että Ensimmäinen Johanneksen kirje alkaa olla lopuillaan. Tulevana viikonloppuna hyökkäämme viidennen luvun kimppuun. Luvussa Johannes käsittelee teemoja, jotka äkkiseltään saavat pään pyörälle. Esimerkiksi Johannes puhuu synnistä, joka johtaa kuolemaan. Mitä se on? Mikä on taas syntiä, joka ei johda kuolemaan? Mikä sitten on syntiä, joka johtaa ruumiilliseen kuolemaan? Jotta jännitys säilyy viikonloppuun saakka, en kirjoita niistä mitään tässä blogissa. Hah!
Kun katsoo lukua kokonaisuutena, niin jälleen voi vain ihmetellä sitä toivoa, mikä meillä on Kristuksessa. Ensiksi Johannes puhuu siitä, kuinka Jumalan käskyt eivät ole raskaat, koska olemme uudestisyntyneitä ja elämme uutta elämää Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki antaa meille voiman taistella meidän omaa turmeltuneisuutta (maailmaa) vastaan. Johannes lupaa, että usko voittaa maailman. Siistiä!
Yksi syy Johannekselle kirjeen kirjoittamiseen, oli nousta vastustamaan gnostilaisuutta (harhaoppia). Myös viidennessä luvussa Johannes nousee jälleen vastustamaan gnostilaisuuden suuntaa, jonka opettaja Kerinthos oli. Kerinthos väitti, että Jeesus oli tavallinen ihminen, johon Kristus tuli kasteessa ja jätti hänet ristiinnaulitsemisessa. Johannes kuitenkin sanoo, että hän (Kristus) on se, joka on tullut veden (kasteen) ja veren (ristin) kautta. Ja Henki, joka on totuus todistaa tästä. Monet ajattelevat veden ja veren viittaavan myös siihen, kun Jeesuksen kuoleman jälkeen häntä pistettiin keihäällä. ”Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti verta ja vetta.” –Joh. 19:34. Yhtä kaikki, molemmat ajatukset todistavat sen puolesta, että Kristus kuoli ristillä syntiemme tähden.
Oletko koskaan keskustellut ihmisen kanssa, joka sanoo kyllä uskovansa kristinuskon Jumalaan, mutta hän ei mitenkään voi uskoa Jeesukseen? Johannes kirjoittaa vahvasti tällaista ajatusta vastaan; ”Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.” 1. Joh. 5:12. Ikuinen elämä on Jumalan Pojassa, Jeesuksessa, ja vain Hänessä.
Tästä taas lisää viikonloppuna...
-Teemu
Kun katsoo lukua kokonaisuutena, niin jälleen voi vain ihmetellä sitä toivoa, mikä meillä on Kristuksessa. Ensiksi Johannes puhuu siitä, kuinka Jumalan käskyt eivät ole raskaat, koska olemme uudestisyntyneitä ja elämme uutta elämää Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki antaa meille voiman taistella meidän omaa turmeltuneisuutta (maailmaa) vastaan. Johannes lupaa, että usko voittaa maailman. Siistiä!
Yksi syy Johannekselle kirjeen kirjoittamiseen, oli nousta vastustamaan gnostilaisuutta (harhaoppia). Myös viidennessä luvussa Johannes nousee jälleen vastustamaan gnostilaisuuden suuntaa, jonka opettaja Kerinthos oli. Kerinthos väitti, että Jeesus oli tavallinen ihminen, johon Kristus tuli kasteessa ja jätti hänet ristiinnaulitsemisessa. Johannes kuitenkin sanoo, että hän (Kristus) on se, joka on tullut veden (kasteen) ja veren (ristin) kautta. Ja Henki, joka on totuus todistaa tästä. Monet ajattelevat veden ja veren viittaavan myös siihen, kun Jeesuksen kuoleman jälkeen häntä pistettiin keihäällä. ”Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti verta ja vetta.” –Joh. 19:34. Yhtä kaikki, molemmat ajatukset todistavat sen puolesta, että Kristus kuoli ristillä syntiemme tähden.
Oletko koskaan keskustellut ihmisen kanssa, joka sanoo kyllä uskovansa kristinuskon Jumalaan, mutta hän ei mitenkään voi uskoa Jeesukseen? Johannes kirjoittaa vahvasti tällaista ajatusta vastaan; ”Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.” 1. Joh. 5:12. Ikuinen elämä on Jumalan Pojassa, Jeesuksessa, ja vain Hänessä.
Tästä taas lisää viikonloppuna...
-Teemu
torstai 29. heinäkuuta 2010
Jumala ♥ ensin
Olemme kesän aikana opettaneet seurakuntamme jumalanpalveluksissa ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä. Tulevana viikonloppuna pysähdymme miettimään luvun neljä, jakeita 7-21. Monta kertaa tämän jaejakson lukemisen jälkeen päämme päälle saattaa jäädä iso kysymysmerkki; olenko uskossa, koska minulla on vaikeuksia rakastaa sitä erästä henkilöä seurakunnassa?
Olen juuri lukemassa englanninkielistä kirjaa, ”Opetella rakastamaan ihmisiä, joista en pidä.” Minullakin on ”välillä” vaikeuksia rakastaa. On jopa olemassa tietynlainen persoonatyyppi, joka tuottaa minulle erityisesti vaikeuksia. En nyt paljasta, minkälaiset ihmiset saavat ihoni kananlihalle, mutta sanonpa vain, että sellaisia on. Jaejakson lopussa Johannes antaa käskyn rakastaa Jumalaa ja rakastaa veljiämme. Rakastaa Jumalaa. -Jes! Rakastaa veljiä. -Auts!
Jos sinulle jää neljännen luvun lopussa päällesi kysymysmerkki, kuten minulle joskus jää, on hyvä lukea jaejakso uudestaan. Apuna uudestaan lukiessa voi käyttää seuraavia kysymyksia: Mistä rakkaus on lähtöisin? Kuka on rakkaus? Kuka rakasti ensin? Keneltä saan rakkautta? -”Rakkaus on Jumalasta, Jumala on rakkaus, Kun Jumala on meitä näin rakastanut…” Laskiko pulssisi? Ainakin minulla laski.
Tässä jaejaksossa rakkaudesta käytetty kreikan kielen sana on Agape – jumalallinen rakkaus. Se on enemmän kuin luontainen (vajavainen) kykymme rakastaa. Se on Pyhän Hengen aikaa saamaa rakkautta. Se on pitkämielistä, se on kaiken kestävää, se on lempeää. Yhteydessä Jumalan kanssa, muutumme enemmän Hänen kaltaisekseen. Yhteydessä Häneen, rakkautemme toisia kohtaan syvenee. Jopa sitä persoonatyyppiä kohtaan, jonka kanssa minulla on vaikeuksia. Jes ja Aamen!
Tästä lisää viikonloppuna.
-Teemu
Olen juuri lukemassa englanninkielistä kirjaa, ”Opetella rakastamaan ihmisiä, joista en pidä.” Minullakin on ”välillä” vaikeuksia rakastaa. On jopa olemassa tietynlainen persoonatyyppi, joka tuottaa minulle erityisesti vaikeuksia. En nyt paljasta, minkälaiset ihmiset saavat ihoni kananlihalle, mutta sanonpa vain, että sellaisia on. Jaejakson lopussa Johannes antaa käskyn rakastaa Jumalaa ja rakastaa veljiämme. Rakastaa Jumalaa. -Jes! Rakastaa veljiä. -Auts!
Jos sinulle jää neljännen luvun lopussa päällesi kysymysmerkki, kuten minulle joskus jää, on hyvä lukea jaejakso uudestaan. Apuna uudestaan lukiessa voi käyttää seuraavia kysymyksia: Mistä rakkaus on lähtöisin? Kuka on rakkaus? Kuka rakasti ensin? Keneltä saan rakkautta? -”Rakkaus on Jumalasta, Jumala on rakkaus, Kun Jumala on meitä näin rakastanut…” Laskiko pulssisi? Ainakin minulla laski.
Tässä jaejaksossa rakkaudesta käytetty kreikan kielen sana on Agape – jumalallinen rakkaus. Se on enemmän kuin luontainen (vajavainen) kykymme rakastaa. Se on Pyhän Hengen aikaa saamaa rakkautta. Se on pitkämielistä, se on kaiken kestävää, se on lempeää. Yhteydessä Jumalan kanssa, muutumme enemmän Hänen kaltaisekseen. Yhteydessä Häneen, rakkautemme toisia kohtaan syvenee. Jopa sitä persoonatyyppiä kohtaan, jonka kanssa minulla on vaikeuksia. Jes ja Aamen!
Tästä lisää viikonloppuna.
-Teemu
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Jahas, tehdäänkös perheiden kesätreffeistä traditio..
Uunituoreet uutiset kesän toisilta perheiden kesätreffeiltä. Palattiin Sirkan kanssa noin tunti sitten kirkolle Ekvallan rannasta ja purettiin kahvitermarit ja mölkyt sun muut kamat autosta. Hyvä ja rento meininki oli jälleen ja paikalle ilmestyi noin nelisenkymmentä henkeä pienen pienet mukaan lukien.
Meno oli mukavan rentoa heti alusta alkaen ja jutustelu lähti käyntiin helposti piknikin äärellä. No, lapset tietysti halusivat heti uimaan ja monet suuntasivat heti kulkunsa rannan tuntumaan polskuttamaan ja ottamaan aurinkoa.
Juttelinpa minäkin ainakin parin ihmisen kanssa, joiden kanssa en ole tainnut vaihtaa kuulumisia koskaan aikaisemmin. Lapset pelailivat mölkkyä, potkivat palloa ja heittelivät frisbeetä. Uskaltautuipa muutama aikuinenkin vielä lasten jälkeen ottamaan mölkkymatsin keskenään (pelkäsivät varmaan hävitä lapsille, hah!…).
Valitettavasti emännät olivat yliarvioneet vanhempien kahvihampaan kolotuksen voimakkuuden, koska kahvia jäi yli jonkin verran (pari termaria, ei meillä lasketa). Namiyllätys taisi kyllä sen sijaan mennä kaupaksi viimeistä karkkia myöten. (Siinä teille sitten hampaan kolotusta!)
Sen verran kivaa treffeillä on ollut, että pohdittiin jo muutamien kanssa, josko tehtäisiin perheiden treffeistä ympärivuotinen traditio, johon kaikenikäiset, perheelliset ja perheettömät voivat tulla mukaan viettämään aikaa yhdessä ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Hmmm… ei hullumpi idea!
Terkuin
Kesälomalle pomppaava Essi
Meno oli mukavan rentoa heti alusta alkaen ja jutustelu lähti käyntiin helposti piknikin äärellä. No, lapset tietysti halusivat heti uimaan ja monet suuntasivat heti kulkunsa rannan tuntumaan polskuttamaan ja ottamaan aurinkoa.
Juttelinpa minäkin ainakin parin ihmisen kanssa, joiden kanssa en ole tainnut vaihtaa kuulumisia koskaan aikaisemmin. Lapset pelailivat mölkkyä, potkivat palloa ja heittelivät frisbeetä. Uskaltautuipa muutama aikuinenkin vielä lasten jälkeen ottamaan mölkkymatsin keskenään (pelkäsivät varmaan hävitä lapsille, hah!…).
Valitettavasti emännät olivat yliarvioneet vanhempien kahvihampaan kolotuksen voimakkuuden, koska kahvia jäi yli jonkin verran (pari termaria, ei meillä lasketa). Namiyllätys taisi kyllä sen sijaan mennä kaupaksi viimeistä karkkia myöten. (Siinä teille sitten hampaan kolotusta!)
Sen verran kivaa treffeillä on ollut, että pohdittiin jo muutamien kanssa, josko tehtäisiin perheiden treffeistä ympärivuotinen traditio, johon kaikenikäiset, perheelliset ja perheettömät voivat tulla mukaan viettämään aikaa yhdessä ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Hmmm… ei hullumpi idea!
Terkuin
Kesälomalle pomppaava Essi
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Siis ihan jäätävän paras Junnuläpäri. Ihan mieletöntä!
Raision ja Turun vapaaseurakunnat järjestivät yhdessä lasten ja varkkien kesäleirin Naantalin Kesärannassa 15.-18. heinäkuuta.
LEIRIN SALDO:
Huippupäiviä: 4
Ihan parhaita tyttöjä: 18 + isoset
Ihan parhaita poikia: 18 + isoset
Hauskoja jumppatätejä: 2: Irmeli ja Kyllikki, Irmeli ja Kyllikki, Irmeli ja....
Eeppisiä iltanuotioesityksiä ja kilpailuja: lukemattomia
Huipputaitavia kuoroja kuorosodassa: 4 kpl, siis eli Monosen kuoro (Mononen ei maksa!), karatemestari Aimo Suden kuoro ja finaaliin päässeet bussikuski Pena Vaanin kuoro Perähikiältä ja tietysti Nasaretista Jessen Siion-kuoro, joka löi kaikki laudalta, ”ja tuomaritkin oli ihan cooleja, mut osasi olla myös ankaria”…
Uusia biisejä opittu: ma luulen että ainakin viisi, ma luulen
Valvottuja öitä: puolikas, sitten voitettiinkin lappalaiset nukahtamiskilpailussa, hyvä me!!
Jäätävän jänniä yöratoja: yksi kappale (ei ees pelottanu hei)
Korikiipeilyä ja muuta urheilu kans aika paljon kaikenlaista ja upeita askartelujuttuja
Uintikertoja: neljä, hrrrr kylmää oli mut leiriläiset ei jotenkin ollenkaan huomanneet sitä kun ne vaan läiskytteli ja pisti menemään ja varmisti että uivat isoset ainakin kastuu vaikka pelkäävätkin kylmää vettä raasut. Uimavalvojat selvis kuivin kutein, niille ei ryttyillä.
Hyttysen puremia: noin 350 allekirjoittaneella, muilla toivottavasti huomattavasti vähemmän
Tavaroitaan hukkaavia hutiluksia: aika monta ja ainakin puolet niistä isosia!
Maistuvia ruokia joka päivä ja usein, nam nam ja nam ja sit sai karkkiakin kioskista. Nam. Sanoinko sen jo?
Mahtavia raamiksia: 5 ikäryhmittäin, ja ihan huiput opettajat
Lapsia uskoon: yhdeksän!!!
Lasten todistuksia vikana iltana: seitsemän!
Upeissa iltahetkissä Jumala oli tuntuvasti läsnä ja siellä oli hyvä olla, eikä ollut kiirettä pois vaikka saikin jo mennä nukkumaan kun ”eikun mä haluan mieluummin jäädä tänne ylistämään”
Kaiken kaikkiaan siis: IHAN PARAS LASTEN JA NUORTEN LEIRI IKINÄ!!! ENSI VUONNA TAAS KAIKKI MESSIIN!
Terkkuja!
Essi (ihan kikseissä vieläkin)
LEIRIN SALDO:
Huippupäiviä: 4
Ihan parhaita tyttöjä: 18 + isoset
Ihan parhaita poikia: 18 + isoset
Hauskoja jumppatätejä: 2: Irmeli ja Kyllikki, Irmeli ja Kyllikki, Irmeli ja....
Eeppisiä iltanuotioesityksiä ja kilpailuja: lukemattomia
Huipputaitavia kuoroja kuorosodassa: 4 kpl, siis eli Monosen kuoro (Mononen ei maksa!), karatemestari Aimo Suden kuoro ja finaaliin päässeet bussikuski Pena Vaanin kuoro Perähikiältä ja tietysti Nasaretista Jessen Siion-kuoro, joka löi kaikki laudalta, ”ja tuomaritkin oli ihan cooleja, mut osasi olla myös ankaria”…
Uusia biisejä opittu: ma luulen että ainakin viisi, ma luulen
Valvottuja öitä: puolikas, sitten voitettiinkin lappalaiset nukahtamiskilpailussa, hyvä me!!
Jäätävän jänniä yöratoja: yksi kappale (ei ees pelottanu hei)
Korikiipeilyä ja muuta urheilu kans aika paljon kaikenlaista ja upeita askartelujuttuja
Uintikertoja: neljä, hrrrr kylmää oli mut leiriläiset ei jotenkin ollenkaan huomanneet sitä kun ne vaan läiskytteli ja pisti menemään ja varmisti että uivat isoset ainakin kastuu vaikka pelkäävätkin kylmää vettä raasut. Uimavalvojat selvis kuivin kutein, niille ei ryttyillä.
Hyttysen puremia: noin 350 allekirjoittaneella, muilla toivottavasti huomattavasti vähemmän
Tavaroitaan hukkaavia hutiluksia: aika monta ja ainakin puolet niistä isosia!
Maistuvia ruokia joka päivä ja usein, nam nam ja nam ja sit sai karkkiakin kioskista. Nam. Sanoinko sen jo?
Mahtavia raamiksia: 5 ikäryhmittäin, ja ihan huiput opettajat
Lapsia uskoon: yhdeksän!!!
Lasten todistuksia vikana iltana: seitsemän!
Upeissa iltahetkissä Jumala oli tuntuvasti läsnä ja siellä oli hyvä olla, eikä ollut kiirettä pois vaikka saikin jo mennä nukkumaan kun ”eikun mä haluan mieluummin jäädä tänne ylistämään”
Kaiken kaikkiaan siis: IHAN PARAS LASTEN JA NUORTEN LEIRI IKINÄ!!! ENSI VUONNA TAAS KAIKKI MESSIIN!
Terkkuja!
Essi (ihan kikseissä vieläkin)
Rohkaisua profetioiden kautta
Minulla oli tänä kesänä mahdollisuus olla ensimmäistä kertaa mukana New Wine-konferenssissa.Se oli todella siunattu ja vahvistava kokemus.Anglikaanikirkon piispa Graham Dow avasi Jumalan valtakunnan merkitystä Jeesuksen vertausten kautta. Hän teki sen tavalla,joka auttoi minua ymmärtämään Jumalan anteeksiantamusta ja rakkautta syvemmin kuin koskaan aikaisemmin.
Eräässä aamutilaisuudessa luterilainen pastori Jukka Jämsén pyysi meitä muodostamaan kolmen hengen ryhmiä ja kuuntelemaan,olisiko Pyhällä Hengellä jokin sana tai kuva meille rohkaisuksi. Samaan rukousryhmään kanssani osui meille kaikille tuttu Ansku Sormunen.
Hän kertoi nähneensä kuvan avoimesta kirjasta, ehkä Raamatusta,jonka sivuilta kirjaimet nousivat ilmaan kuin voimakas tuuli olisi tarttunut niihin.Kirjaimet alkoivat sitten levitä joka suuntaan. Hänen mieleensä oli tullut sana "sanansaattaja".
Olin todella hämmästynyt ja kysyin Anskulta,tiesikö hän, että ensimmäinen kirjani "Messiaan paluu" oli julkaistu vain muutamaa päivää aikaisemmin. Tärkeä osa kirjan kansikuvaa (jonka olin saanut profeetallisen sanan kautta joitakin vuosia sitten Israelissa) oli avoin Raamattu,jota valaisi Daavidin tähti.Kirjan sivuilta nousee esiin kirjan teemaa kuvaava symboli (tässä tapauksessa kruunu).
Anskulla ei ollut aavistustakaan siitä,että olin julkaissut kirjan,mutta Jumala tiesi asian!Olin ollut hiukan hermostunut ajatellessani tulevaisuutta,jossa tulisin tunnetuksi kirjan kirjoittajana.Erityisesti sellaisen kirjan,jonka aihe herättäisi niin paljon keskustelua ja toisistaan eriäviä mielipiteitä kuin Jeesuksen paluu. Ja niinpä nyt Taivaallinen Isämme halusi rohkaista minua Pyhän Henkensä kautta Anskun välityksellä.
Profetia voi olla todella rohkaiseva kanava Pyhän Hengen käytössä,mutta sitä voidaan käyttää myös väärin. Joskus voimme olla hämmentyneitä, koska emme tiedä, miten voisimme erottaa oikeat profetiat vääristä. Apostoli Johannes kirjoittaa tästä teemasta kirjeessään ja tulevana viikonloppuna saamme yhdessä tarkastella,mitä hän opettaa. Tulethan paikalle tai ole ainakin kuulolla internetin kautta.
"Messiaan paluu"- kirjaa pitäisi olla saatavana seurakunnan kirjamyynnistä jo tästä viikonlopusta alkaen,vaikka kirjan virallinen julkistamistilaisuus pidetäänkin vasta Plussa-viikonlopussamme syyskuussa.
Teitä kaikkia rohkaisten,
Graham
Eräässä aamutilaisuudessa luterilainen pastori Jukka Jämsén pyysi meitä muodostamaan kolmen hengen ryhmiä ja kuuntelemaan,olisiko Pyhällä Hengellä jokin sana tai kuva meille rohkaisuksi. Samaan rukousryhmään kanssani osui meille kaikille tuttu Ansku Sormunen.
Hän kertoi nähneensä kuvan avoimesta kirjasta, ehkä Raamatusta,jonka sivuilta kirjaimet nousivat ilmaan kuin voimakas tuuli olisi tarttunut niihin.Kirjaimet alkoivat sitten levitä joka suuntaan. Hänen mieleensä oli tullut sana "sanansaattaja".
Olin todella hämmästynyt ja kysyin Anskulta,tiesikö hän, että ensimmäinen kirjani "Messiaan paluu" oli julkaistu vain muutamaa päivää aikaisemmin. Tärkeä osa kirjan kansikuvaa (jonka olin saanut profeetallisen sanan kautta joitakin vuosia sitten Israelissa) oli avoin Raamattu,jota valaisi Daavidin tähti.Kirjan sivuilta nousee esiin kirjan teemaa kuvaava symboli (tässä tapauksessa kruunu).
Anskulla ei ollut aavistustakaan siitä,että olin julkaissut kirjan,mutta Jumala tiesi asian!Olin ollut hiukan hermostunut ajatellessani tulevaisuutta,jossa tulisin tunnetuksi kirjan kirjoittajana.Erityisesti sellaisen kirjan,jonka aihe herättäisi niin paljon keskustelua ja toisistaan eriäviä mielipiteitä kuin Jeesuksen paluu. Ja niinpä nyt Taivaallinen Isämme halusi rohkaista minua Pyhän Henkensä kautta Anskun välityksellä.
Profetia voi olla todella rohkaiseva kanava Pyhän Hengen käytössä,mutta sitä voidaan käyttää myös väärin. Joskus voimme olla hämmentyneitä, koska emme tiedä, miten voisimme erottaa oikeat profetiat vääristä. Apostoli Johannes kirjoittaa tästä teemasta kirjeessään ja tulevana viikonloppuna saamme yhdessä tarkastella,mitä hän opettaa. Tulethan paikalle tai ole ainakin kuulolla internetin kautta.
"Messiaan paluu"- kirjaa pitäisi olla saatavana seurakunnan kirjamyynnistä jo tästä viikonlopusta alkaen,vaikka kirjan virallinen julkistamistilaisuus pidetäänkin vasta Plussa-viikonlopussamme syyskuussa.
Teitä kaikkia rohkaisten,
Graham
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Lapsista ja vanhemmista
Kun uusi ihminen syntyy tähän maailmaan ja kun lapsen sukupuoli on selvinnyt (ellei se ole jo ollut tiedossa,niinkuin nykyään usein on),ensimmäisiä kysymyksiä,joita vanhemmille esitetään on:"Kenen näköinen se on?"
Lapsista - ainakaan sitten kun he kasvavat vähän isommiksi - ei aina ole kovin mukavaa saada kuulla,että heillä on isänsä leuka ja äitinsä nenä ja Tiina-tädin silmät ja Pekka-enon kiharat hiukset.Toimeliaan luonteensa hän on selvästi perinyt isomummoltaan ja taiteellisen lahjakkuutensa kaukaiselta Brutus-sedältä,josta ei kuitenkaan jostain syystä pikkulapsille mielellään paljon puhuta...
Mutta jokainen kehdon laidan yli kurkisteleva sukulainen toivoo salaa,että tämä pikkuinen olisi perinyt jonkin hyvän ominaisuuden juuri häneltä.On kiehtovaa nähdä uudessa tulokkaassa oman sukunsa piirteitä.Se kertoo niin vahvasti siitä,että tämä pieni ihminen ei ole tullut tyhjyydestä,jostakin ulkoavaruudesta,vaan hänessä on osa äitiään ja osa isäänsä ja heidän mukanaan kummankin suvun kaikkia jäseniä.
Hän kuuluu itseään suurempaan kokonaisuuteen,perheeseen ja sukuun,joka tulee olemaan kiinteä osa hänen loppuelämäänsä,niin hyvässä kuin pahassa,halusipa hän sitä tai ei.Yleensä suku kuitenkin aika hyväntahtoisesti seuraa ja tukee jälkikasvunsa elämää ja haluaa nähdä,mitähän tuosta lapsesta vielä tuleekaan.
Ihmisen elämä on siitä merkillistä,että tämän ensimmäisen syntymän jälkeen hän voi elämänsä aikana vielä syntyä kerran uudestaan, tällä kertaa Jumalan lapseksi.Tätä syntymää nimitetäänkin loogisesti uudestisyntymäksi.Silloin ei synnytä enää isän ja äidin "vauvansiementen" yhdistymisen tuloksena, vaan synnytään katoamattomasta siemenestä,joka tulee Jumalalta.
Niinpä saman suvun eri ikäisillä jäsenillä,isillä ja äideillä,mummoilla ja vaareilla,sisaruksilla ja serkuilla,sedillä ja tädeillä, voi olla yhteinen Isä Taivaassa,jonka perimää he kantavat sydämessään yhteisen inhimillisen geeniperimänsä lisäksi.He alkavat toistensa lisäksi muistuttaa myös Taivaallista Isäänsä,koska he ovat syntyneet hänen siemenestään.
Sen voi huomata siitä, miten he välittävät ja huolehtivat toisistaan ja muistakin ihmisistä ja ovat valmiita näkemään vaivaa sen eteen,että kaikilla olisi hyvä olla.He haluavat tehdä paljon kaikkea muutakin sellaista,minkä tietävät tuottavan iloa Isälle. Kuten viettää aikaa hänen kanssaan ja kertoa kaikesta,mitä päivän mittaan on tapahtunut ja tutkia hänen kanssaan kaikenlaisia juttuja ja kysellä asioita ja pyytää Isältä apua.
He haluavat myös olla tekemättä asioita,joiden tietävät murehduttavan Isää ja ovat todella pahoillaan, kun joskus sellaista kuitenkin tulee tehtyä.(Brutus-sedän geenit vievät näet joskus vielä voiton...)
Nenät ja silmät ja hiukset pysyvät heillä kyllä suurin piirtein ennallaan,mutta heidän sydämestään alkaa tulla enemmän heidän Taivaallisen Isänsä sydämen näköinen.Mitähän heistä vielä oikein tuleekaan?
Katsokaa,kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen,ja hänen lapsiaan me myös olemme.Tästä syystä maailma ei meitä tunne,eihän se tunne häntäkään.Rakkaat ystävät,jo nyt me olemme Jumalan lapsia,mutta vielä ei ole käynyt ilmi,mitä meistä tulee.Sen me tiedämme,että kun se käy ilmi,meistä tulee hänen kaltaisiaan,sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen,joka näin panee toivonsa häneen,pitää itsensä puhtaana,niin kuin hän on puhdas ja pyhä.
Ensimmäinen Johanneksen kirje 3:1-3
Lapsenmielisin terveisin
Sirkka
Lapsista - ainakaan sitten kun he kasvavat vähän isommiksi - ei aina ole kovin mukavaa saada kuulla,että heillä on isänsä leuka ja äitinsä nenä ja Tiina-tädin silmät ja Pekka-enon kiharat hiukset.Toimeliaan luonteensa hän on selvästi perinyt isomummoltaan ja taiteellisen lahjakkuutensa kaukaiselta Brutus-sedältä,josta ei kuitenkaan jostain syystä pikkulapsille mielellään paljon puhuta...
Mutta jokainen kehdon laidan yli kurkisteleva sukulainen toivoo salaa,että tämä pikkuinen olisi perinyt jonkin hyvän ominaisuuden juuri häneltä.On kiehtovaa nähdä uudessa tulokkaassa oman sukunsa piirteitä.Se kertoo niin vahvasti siitä,että tämä pieni ihminen ei ole tullut tyhjyydestä,jostakin ulkoavaruudesta,vaan hänessä on osa äitiään ja osa isäänsä ja heidän mukanaan kummankin suvun kaikkia jäseniä.
Hän kuuluu itseään suurempaan kokonaisuuteen,perheeseen ja sukuun,joka tulee olemaan kiinteä osa hänen loppuelämäänsä,niin hyvässä kuin pahassa,halusipa hän sitä tai ei.Yleensä suku kuitenkin aika hyväntahtoisesti seuraa ja tukee jälkikasvunsa elämää ja haluaa nähdä,mitähän tuosta lapsesta vielä tuleekaan.
Ihmisen elämä on siitä merkillistä,että tämän ensimmäisen syntymän jälkeen hän voi elämänsä aikana vielä syntyä kerran uudestaan, tällä kertaa Jumalan lapseksi.Tätä syntymää nimitetäänkin loogisesti uudestisyntymäksi.Silloin ei synnytä enää isän ja äidin "vauvansiementen" yhdistymisen tuloksena, vaan synnytään katoamattomasta siemenestä,joka tulee Jumalalta.
Niinpä saman suvun eri ikäisillä jäsenillä,isillä ja äideillä,mummoilla ja vaareilla,sisaruksilla ja serkuilla,sedillä ja tädeillä, voi olla yhteinen Isä Taivaassa,jonka perimää he kantavat sydämessään yhteisen inhimillisen geeniperimänsä lisäksi.He alkavat toistensa lisäksi muistuttaa myös Taivaallista Isäänsä,koska he ovat syntyneet hänen siemenestään.
Sen voi huomata siitä, miten he välittävät ja huolehtivat toisistaan ja muistakin ihmisistä ja ovat valmiita näkemään vaivaa sen eteen,että kaikilla olisi hyvä olla.He haluavat tehdä paljon kaikkea muutakin sellaista,minkä tietävät tuottavan iloa Isälle. Kuten viettää aikaa hänen kanssaan ja kertoa kaikesta,mitä päivän mittaan on tapahtunut ja tutkia hänen kanssaan kaikenlaisia juttuja ja kysellä asioita ja pyytää Isältä apua.
He haluavat myös olla tekemättä asioita,joiden tietävät murehduttavan Isää ja ovat todella pahoillaan, kun joskus sellaista kuitenkin tulee tehtyä.(Brutus-sedän geenit vievät näet joskus vielä voiton...)
Nenät ja silmät ja hiukset pysyvät heillä kyllä suurin piirtein ennallaan,mutta heidän sydämestään alkaa tulla enemmän heidän Taivaallisen Isänsä sydämen näköinen.Mitähän heistä vielä oikein tuleekaan?
Katsokaa,kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen,ja hänen lapsiaan me myös olemme.Tästä syystä maailma ei meitä tunne,eihän se tunne häntäkään.Rakkaat ystävät,jo nyt me olemme Jumalan lapsia,mutta vielä ei ole käynyt ilmi,mitä meistä tulee.Sen me tiedämme,että kun se käy ilmi,meistä tulee hänen kaltaisiaan,sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen,joka näin panee toivonsa häneen,pitää itsensä puhtaana,niin kuin hän on puhdas ja pyhä.
Ensimmäinen Johanneksen kirje 3:1-3
Lapsenmielisin terveisin
Sirkka
torstai 15. heinäkuuta 2010
Pastorin uskonkriisi
Viime vuonna lähdin New Wine -tapahtumasta hieman sekavin miettein. Olin nähnyt usean sairaan paranevan Jumalan Hengen koskettaessa heitä. Samalla sydämessäni oli ollut kuitenkin paljon suurempi jano, kuin mihin Jumala vastasi. Kaikki eivät olleet parantuneet ja kertoipa minulle vielä yksi kaveri, että hänen jalkansa oli tullut kipeämmäksi rukoukseni seurauksena.
New Winea seurasi aika armoton pohdinnan aika. Jouduin uudelleen tarkastelemaan koko parantumisen teologiaani, pohtimaan kärsimyksen ongelmaa ja jopa Jumalan olemassaoloa. Sitä latua sitten riittikin koko talven ajan. Huh huh!
Uskonkriisit eivät ole pahasta, sillä ne parhaimmillaan lujittavat meitä suhteessamme Jumalaan. Epäilys ei tietenkään ole koskaan hyve, mutta oman uskon perusteiden pohtiminen kyllä. Anselmin sanoin: "Uskomme on ymmärrystä etsivä usko."
Mitä sitten tapahtui?
Tänä vuonna opetin New Winessa kärsimyksen ongelmasta. Koko parantumispohdintani oli edennyt pisteeseen, jossa saatoin jälleen järjellisesti luottaa Jumalan parantavaan tahtoon ja sovittaa sen yhteen myös kärsimyksen ongelman ratkaisun kanssa (lue edellisiä blogikirjoituksiani, mikäli haluat tietää kärsimyksen ongelman ratkaisusta lisää). Mutta entäpä oma pettymyksen kokemus?
Perjantai-iltana johdin rukouspalvelua. Rukous sairaiden puolesta oli käynnissä, kun luokseni tuli 15-vuotias tyttö, joka pyysi rukousta jalkojensa puolesta. Lupasin rukoilla. Laitoin käteni hänen jalkojensa päälle ja aloin rukoilla.
Hetken kuluttua koin sen saman vanhan inhottavan tunteen: "Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Rukoilet turhaan." Oli kuin saatana olisi kuiskannut korvaani nuo sanat. Sanoin Jeesukselle, että olen väsynyt tähän ja lisäsin: "Mitäs jos poistetaan minut kokonaan yhtälöstä? Mitä minä tässä oikein yritän parantaa? Tule sinä. Minä vapautan sinut toimimaan minun kätteni ja suuni kautta." Samalla kun rukoilin näin, minut valtasi todella suuri myötätunto ja rakkaus rukoiltavaa kohtaan. Aloin itkeä ja myös tyttö alkoi kokea Jumalan läsnäoloa.
Rukoushetki keskeytyi yhden tiimiläisemme tultua kertomaan urheiluvamman parantumisesta parantuneen henkilön kanssa. Kun palasin rukoilemaan, rukoiltavani oli hämillään. Hän koki lämmön tunnetta jaloissaan, joka vaihtui rukouksen myötä tärinäksi. Tässä vaiheessa kävi ilmi, että hän oli astunut jalkansa pahasti linttaan. Pyysin häntä kävelemään edestakaisin ja totesin silmilläni, että juuri näin on. Hän astui jalkansa pahasti linttaan.
Kolmen rukoushetken ja testaamisen jälkeen katsoin ihmeissäni tytön kävelyä. Hän ei astunut enää tippaakaan linttaan jalkojaan. Kerroin tästä hänelle ja iloitsimme yhdessä. Kerroimme myös parantumisesta mikkiin.
Mutta tarina ei lopu tähän. Välittömästi, kun olin parantumisesta kertonut, skeptisismi palasi. "Ei se kuitenkaan oikeasti parantunut." Tunsin, kuinka saatana kuiskasi jälleen korvaani. Rukoilin, että näkisin tytön vielä uudestaan, jotta voisin jutella hänen kanssaan.
Seuraavana iltana törmäsin tyttöön juuri ennen tilaisuuden alkua. Hän kertoi menneensä mökille ja näyttäneensä jalkojaan äidilleen, joka oli ihmetellyt asiaa kovin. Kyseessä oli nimittäin ollut syntymävika. Syntymävika! Ja niin minä sain kaipaamani vahvistuksen. Kiitos, Jeesus!
Miten tästä eteenpäin?
Pohdintani seurauksena olen todennut, että parantuminen on asia, jonka eteen meidän täytyy taistella ja nähdä vaivaa sen normaalin jossittelun sijasta, jota me uskovat harrastamme. Kuinka se onkaan, että osaamme niin taitavasti verhota skeptisyytemme pyhyyden verhoon: "Jos se on Jumalan tahto!"
Uusi testamentti kuvaa sairauden vihollisena silloinkin, kun joku ei parane (vrt. Paavalin pistin lihassa). Lisäksi meillä on Jeesuksen suora käsky parantaa sairaita. Itselleni tämä riittää siihen, että jatkan rukousta, vaikka en aina näe tuloksia. En anna kokemukseni määritellä teologiaani, vaan tutkin Raamattua ja nostan teologiani Jumalan sanasta.
Mitä enemmän olen näin toiminut, sitä enemmän olen myös saanut nähdä sairaiden parantuvan.
Jumalan valtakunta on jo nyt, mutta ei vielä. Meidän ei siis tule masentua, jos emme näe jokaista sairasta (tai edes 10%) parantuneena. Varmaa kuitenkin on, että Jumala tahtoo parantaa, ja että kerran kaikki tulevat olemaan terveitä.
Jokaisen, joka väittää muuta, on syytä miettiä, laittaako päänsärkylääkettä suuhunsa ensi kerralla päänsäryn sattuessa. Mikäli Jumalan tahto ei ole välttämättä parantaa, miksi ihmeessä laitan päänsärkylääkettä suuhuni? Sehän on potentiaalisesti Jumalan tahdon vastustamista!
Rukoillaan rohkeasti! Rukoillaan kestävästi! Ja kerrotaan toisillemme Jumalan suurista töistä.
Loppuun vielä muutama kesälomavinkki Mooses Laukkaselta, jonka tapasin New Winessa:
1) Nuku univelka pois.
2) Syö hieman kevyemmin ja anna vatsallesikin lepoa.
3) Lue ajattelua virkistäviä kirjoja. Harrasta aivojumppaa! Lue myös jotakin työhösi liittyvää. Näin olet innostunut työstäsi, kun palaat kesäloman loputtua sorvin ääreen.
Kesälomaterkuin
Markus
New Winea seurasi aika armoton pohdinnan aika. Jouduin uudelleen tarkastelemaan koko parantumisen teologiaani, pohtimaan kärsimyksen ongelmaa ja jopa Jumalan olemassaoloa. Sitä latua sitten riittikin koko talven ajan. Huh huh!
Uskonkriisit eivät ole pahasta, sillä ne parhaimmillaan lujittavat meitä suhteessamme Jumalaan. Epäilys ei tietenkään ole koskaan hyve, mutta oman uskon perusteiden pohtiminen kyllä. Anselmin sanoin: "Uskomme on ymmärrystä etsivä usko."
Mitä sitten tapahtui?
Tänä vuonna opetin New Winessa kärsimyksen ongelmasta. Koko parantumispohdintani oli edennyt pisteeseen, jossa saatoin jälleen järjellisesti luottaa Jumalan parantavaan tahtoon ja sovittaa sen yhteen myös kärsimyksen ongelman ratkaisun kanssa (lue edellisiä blogikirjoituksiani, mikäli haluat tietää kärsimyksen ongelman ratkaisusta lisää). Mutta entäpä oma pettymyksen kokemus?
Perjantai-iltana johdin rukouspalvelua. Rukous sairaiden puolesta oli käynnissä, kun luokseni tuli 15-vuotias tyttö, joka pyysi rukousta jalkojensa puolesta. Lupasin rukoilla. Laitoin käteni hänen jalkojensa päälle ja aloin rukoilla.
Hetken kuluttua koin sen saman vanhan inhottavan tunteen: "Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Rukoilet turhaan." Oli kuin saatana olisi kuiskannut korvaani nuo sanat. Sanoin Jeesukselle, että olen väsynyt tähän ja lisäsin: "Mitäs jos poistetaan minut kokonaan yhtälöstä? Mitä minä tässä oikein yritän parantaa? Tule sinä. Minä vapautan sinut toimimaan minun kätteni ja suuni kautta." Samalla kun rukoilin näin, minut valtasi todella suuri myötätunto ja rakkaus rukoiltavaa kohtaan. Aloin itkeä ja myös tyttö alkoi kokea Jumalan läsnäoloa.
Rukoushetki keskeytyi yhden tiimiläisemme tultua kertomaan urheiluvamman parantumisesta parantuneen henkilön kanssa. Kun palasin rukoilemaan, rukoiltavani oli hämillään. Hän koki lämmön tunnetta jaloissaan, joka vaihtui rukouksen myötä tärinäksi. Tässä vaiheessa kävi ilmi, että hän oli astunut jalkansa pahasti linttaan. Pyysin häntä kävelemään edestakaisin ja totesin silmilläni, että juuri näin on. Hän astui jalkansa pahasti linttaan.
Kolmen rukoushetken ja testaamisen jälkeen katsoin ihmeissäni tytön kävelyä. Hän ei astunut enää tippaakaan linttaan jalkojaan. Kerroin tästä hänelle ja iloitsimme yhdessä. Kerroimme myös parantumisesta mikkiin.
Mutta tarina ei lopu tähän. Välittömästi, kun olin parantumisesta kertonut, skeptisismi palasi. "Ei se kuitenkaan oikeasti parantunut." Tunsin, kuinka saatana kuiskasi jälleen korvaani. Rukoilin, että näkisin tytön vielä uudestaan, jotta voisin jutella hänen kanssaan.
Seuraavana iltana törmäsin tyttöön juuri ennen tilaisuuden alkua. Hän kertoi menneensä mökille ja näyttäneensä jalkojaan äidilleen, joka oli ihmetellyt asiaa kovin. Kyseessä oli nimittäin ollut syntymävika. Syntymävika! Ja niin minä sain kaipaamani vahvistuksen. Kiitos, Jeesus!
Miten tästä eteenpäin?
Pohdintani seurauksena olen todennut, että parantuminen on asia, jonka eteen meidän täytyy taistella ja nähdä vaivaa sen normaalin jossittelun sijasta, jota me uskovat harrastamme. Kuinka se onkaan, että osaamme niin taitavasti verhota skeptisyytemme pyhyyden verhoon: "Jos se on Jumalan tahto!"
Uusi testamentti kuvaa sairauden vihollisena silloinkin, kun joku ei parane (vrt. Paavalin pistin lihassa). Lisäksi meillä on Jeesuksen suora käsky parantaa sairaita. Itselleni tämä riittää siihen, että jatkan rukousta, vaikka en aina näe tuloksia. En anna kokemukseni määritellä teologiaani, vaan tutkin Raamattua ja nostan teologiani Jumalan sanasta.
Mitä enemmän olen näin toiminut, sitä enemmän olen myös saanut nähdä sairaiden parantuvan.
Jumalan valtakunta on jo nyt, mutta ei vielä. Meidän ei siis tule masentua, jos emme näe jokaista sairasta (tai edes 10%) parantuneena. Varmaa kuitenkin on, että Jumala tahtoo parantaa, ja että kerran kaikki tulevat olemaan terveitä.
Jokaisen, joka väittää muuta, on syytä miettiä, laittaako päänsärkylääkettä suuhunsa ensi kerralla päänsäryn sattuessa. Mikäli Jumalan tahto ei ole välttämättä parantaa, miksi ihmeessä laitan päänsärkylääkettä suuhuni? Sehän on potentiaalisesti Jumalan tahdon vastustamista!
Rukoillaan rohkeasti! Rukoillaan kestävästi! Ja kerrotaan toisillemme Jumalan suurista töistä.
Loppuun vielä muutama kesälomavinkki Mooses Laukkaselta, jonka tapasin New Winessa:
1) Nuku univelka pois.
2) Syö hieman kevyemmin ja anna vatsallesikin lepoa.
3) Lue ajattelua virkistäviä kirjoja. Harrasta aivojumppaa! Lue myös jotakin työhösi liittyvää. Näin olet innostunut työstäsi, kun palaat kesäloman loputtua sorvin ääreen.
Kesälomaterkuin
Markus
torstai 8. heinäkuuta 2010
Maistuisiko iso annos toivoa?
Järkyttävät ja traagiset kuolemantapaukset ovat koskettaneet suomalaisia tänä kesänä.Se alkoi moottoriveneturmasta,jossa entisen F1-kuljettajan Jyrki Järvilehdon ystävä menetti henkensä.Viime viikolla moni meistä liikuttui kuullessaan uutisen Tommy Tabermannin lähdöstä.Sairaus mursi monia sydämiä koskettaneen kirjailijan,sanataiturin ja kansanedustajan.Häntä tuntui jääneen kaipaamaan suuri joukko suomalaisia,vaikka emme häntä läheisesti tunteneetkaan.
Tämän viikon alussa saimme sitten jälleen kerran todisteita siitä,kuka tätä maailmaa hallitsee ja ihmiskuntaa villitsee.Raaka,mitättömästä syystä ja hetken mielijohteesta tehty kolmen ihmisen surma ei voinut kummuta muualta kuin pimeyden ruhtinaan valtakunnasta.Hän on tullut varastamaan,tappamaan ja tuhoamaan ja haluaa käyttää meitä ihmisiä siinä sätkynukkeinaan.Toisten naruista hän onnistuu nykimään enemmän,toisten vähemmän.Nyt hän nykäisi sitten oikein kunnolla ja kolmen ihmisen maanpäällinen elämä päättyi,kahden välittömästi,kolmannen hiukan myöhemmin.
Otamme osaa näiden kuolemantapausten kautta rakkaansa menettäneiden suruun.Myös monissa muissa suomalaiskodeissa aika on pysähtynyt tänä kesänä,kun läheinen ihminen on lähtenyt sinne,mihin häntä ei voi seurata.Ajatus viihtyy menneessä.Tulevaisuuden ajatteleminen pelottaa.Jotenkin aavistaa,että elämä ei koskaan enää tule olemaan samanlaista,sillä kuoleman kohtaaminen muuttaa meitä aina.Usein se saa arvostamaan elämää enemmän kuin koskaan ennen.Joskus sen kylmä koura taas tarttuu sydämeen niin,että elämästä on enää vaikea löytää iloa ja mielekkyyttä.
Olen aina vierastanut vakuuttelua,jonka mukaan kuolema on luonnollinen osa elämän kiertokulkua.Että se muka kuuluu osana elämään.Eikä kuulu!Sietämättömän kivun ja kärsimyksen keskelle kuolema kyllä varmasti tulee vapauttajana,mutta jos vaihtoehtona olisi kivun loppuminen,parantuminen ja elämä,niin uskon että jokainen valitsisi ilomielin sen vaihtoehdon.
Kuoleman julmuus ja luonnottomuus puhuu jokaiselle sen läheltä kohdanneelle,että se ei voi kuulua Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan,vaan on jostakin kylmästä ja pimeästä ja toivottomuudesta tullut tunkeilija.
Hyvä uutinen on se,että parhaillaan on meneillään prosessi,jonka huipentumana kuolema tullaan lopullisesti poistamaan näyttämöltä.Lupaus kuuluu:"Ja tämän hän (Jumala)on itse meille luvannut:iankaikkisen elämän."(1Joh2:25).
Maistuisiko siis iso annos toivoa? Sitä on tarjolla ensi viikonlopun jumalanpalveluksissa Ensimmäisen Johanneksen kirjeen äärellä.Tervetuloa ottamaan yhdessä selvää,mistä iankaikkisessa elämässä on kysymys!
Toivontäyteisin terveisin
Sirkka
Tämän viikon alussa saimme sitten jälleen kerran todisteita siitä,kuka tätä maailmaa hallitsee ja ihmiskuntaa villitsee.Raaka,mitättömästä syystä ja hetken mielijohteesta tehty kolmen ihmisen surma ei voinut kummuta muualta kuin pimeyden ruhtinaan valtakunnasta.Hän on tullut varastamaan,tappamaan ja tuhoamaan ja haluaa käyttää meitä ihmisiä siinä sätkynukkeinaan.Toisten naruista hän onnistuu nykimään enemmän,toisten vähemmän.Nyt hän nykäisi sitten oikein kunnolla ja kolmen ihmisen maanpäällinen elämä päättyi,kahden välittömästi,kolmannen hiukan myöhemmin.
Otamme osaa näiden kuolemantapausten kautta rakkaansa menettäneiden suruun.Myös monissa muissa suomalaiskodeissa aika on pysähtynyt tänä kesänä,kun läheinen ihminen on lähtenyt sinne,mihin häntä ei voi seurata.Ajatus viihtyy menneessä.Tulevaisuuden ajatteleminen pelottaa.Jotenkin aavistaa,että elämä ei koskaan enää tule olemaan samanlaista,sillä kuoleman kohtaaminen muuttaa meitä aina.Usein se saa arvostamaan elämää enemmän kuin koskaan ennen.Joskus sen kylmä koura taas tarttuu sydämeen niin,että elämästä on enää vaikea löytää iloa ja mielekkyyttä.
Olen aina vierastanut vakuuttelua,jonka mukaan kuolema on luonnollinen osa elämän kiertokulkua.Että se muka kuuluu osana elämään.Eikä kuulu!Sietämättömän kivun ja kärsimyksen keskelle kuolema kyllä varmasti tulee vapauttajana,mutta jos vaihtoehtona olisi kivun loppuminen,parantuminen ja elämä,niin uskon että jokainen valitsisi ilomielin sen vaihtoehdon.
Kuoleman julmuus ja luonnottomuus puhuu jokaiselle sen läheltä kohdanneelle,että se ei voi kuulua Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan,vaan on jostakin kylmästä ja pimeästä ja toivottomuudesta tullut tunkeilija.
Hyvä uutinen on se,että parhaillaan on meneillään prosessi,jonka huipentumana kuolema tullaan lopullisesti poistamaan näyttämöltä.Lupaus kuuluu:"Ja tämän hän (Jumala)on itse meille luvannut:iankaikkisen elämän."(1Joh2:25).
Maistuisiko siis iso annos toivoa? Sitä on tarjolla ensi viikonlopun jumalanpalveluksissa Ensimmäisen Johanneksen kirjeen äärellä.Tervetuloa ottamaan yhdessä selvää,mistä iankaikkisessa elämässä on kysymys!
Toivontäyteisin terveisin
Sirkka
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Kesäjuhlat Helsingissä
Minulla oli etuoikeus saada olla yksi valtuutetuista edustajista Suomen vapaakirkon vuosikokouksessa.Kokouksen jälkeen olin mukana kesäjuhlilla. Nämä tilaisuudet auttavat meitä ymmärtämään, että olemme osa paljon suurempaa kokonaisuutta kuin vain oma seurakuntamme Turussa.
Pete Greig, yksi 24/7-rukousliikkeen johtajista, oli pääpuhujana perjantaina.Hän lainasi puheessaan tilastotietoja,joiden mukaan suurin osa suomalaisista kaipaa kirkossa käydessään saada kokea siellä Jumalan läsnäoloa. Hän kertoi kokemuksista,joita oli saatu Jumalan läsnäolosta tilanteissa,joissa ihmiset olivat alkaneet aktiivisesti rukoilla.
Lauantaiaamun tilaisuudessa juhlittiin Vapaakirkon 120-vuotista lähetystyötä.Liisa ja Kyösti Leppänen kertoivat työstään Malesiassa Vietnamista tulleiden tilapäistyöntekijöiden parissa.Monet heistä olivat tulleet uskoon,mutta koska heitä sitten oli vain kehotettu lukemaan Raamattua ja pyrkimään noudattamaan kaikkea,mitä siellä sanotaan, he olivat lannistuneet ja luopuneet uskostaan.
Kun heille sitten kerrottiin Pyhästä Hengestä ja heitä autettiin luomaan suhde häneen,täysin uusi dynaaminen liikehdintä käynnistyi heidän keskuudessaan. He ovatkin nyt vieneet evankeliumin mukanaan omaan kotimaahansa Vietnamiin.
Kiinalainen Veli Yun puhui sekä aamun että illan tilaisuuksissa.Hän kertoi siitä,miten Jumala oli tarttunut hänen elämäänsä tilanteessa,jossa hänellä ei vielä ollut Raamattua ja vasta hyvin vähän tietoa Jeesuksesta.Kiinassa on paljon uskovia,jotka ovat sitoutuneet viemään evankeliumia eteenpäin omasta maastaan, islaminuskoisten,buddhalaisten ja hindulaisten maiden kautta aina takaisin Jerusalemiin asti.
Päätöstilaisuudessa sunnuntaina kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen puhui Jumalan valtakunnan suunnattomasta arvosta.Jumalan valtakunta on jotakin niin äärettömän arvokasta,että kannattaa luopua kaikesta muusta voittaakseen sen omakseen.
Kaikesta tästä opin sen,että vain Jumalan läsnäolo Pyhän Hengen kautta voi täyttää ihmisen sydämen kaipauksen ja tehdä Jumalan valtakunnan näkyväksi.Olenko minä,olemmeko me valmiita maksamaan kustannukset ja etsimään Jumalaa rukouksessa ja antamaan Pyhälle Hengelle tilaa elämässämme,niin että Jumalan valtakunta voi tulla esiin?
Kesäterveisin
Graham Turner
Pete Greig, yksi 24/7-rukousliikkeen johtajista, oli pääpuhujana perjantaina.Hän lainasi puheessaan tilastotietoja,joiden mukaan suurin osa suomalaisista kaipaa kirkossa käydessään saada kokea siellä Jumalan läsnäoloa. Hän kertoi kokemuksista,joita oli saatu Jumalan läsnäolosta tilanteissa,joissa ihmiset olivat alkaneet aktiivisesti rukoilla.
Lauantaiaamun tilaisuudessa juhlittiin Vapaakirkon 120-vuotista lähetystyötä.Liisa ja Kyösti Leppänen kertoivat työstään Malesiassa Vietnamista tulleiden tilapäistyöntekijöiden parissa.Monet heistä olivat tulleet uskoon,mutta koska heitä sitten oli vain kehotettu lukemaan Raamattua ja pyrkimään noudattamaan kaikkea,mitä siellä sanotaan, he olivat lannistuneet ja luopuneet uskostaan.
Kun heille sitten kerrottiin Pyhästä Hengestä ja heitä autettiin luomaan suhde häneen,täysin uusi dynaaminen liikehdintä käynnistyi heidän keskuudessaan. He ovatkin nyt vieneet evankeliumin mukanaan omaan kotimaahansa Vietnamiin.
Kiinalainen Veli Yun puhui sekä aamun että illan tilaisuuksissa.Hän kertoi siitä,miten Jumala oli tarttunut hänen elämäänsä tilanteessa,jossa hänellä ei vielä ollut Raamattua ja vasta hyvin vähän tietoa Jeesuksesta.Kiinassa on paljon uskovia,jotka ovat sitoutuneet viemään evankeliumia eteenpäin omasta maastaan, islaminuskoisten,buddhalaisten ja hindulaisten maiden kautta aina takaisin Jerusalemiin asti.
Päätöstilaisuudessa sunnuntaina kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen puhui Jumalan valtakunnan suunnattomasta arvosta.Jumalan valtakunta on jotakin niin äärettömän arvokasta,että kannattaa luopua kaikesta muusta voittaakseen sen omakseen.
Kaikesta tästä opin sen,että vain Jumalan läsnäolo Pyhän Hengen kautta voi täyttää ihmisen sydämen kaipauksen ja tehdä Jumalan valtakunnan näkyväksi.Olenko minä,olemmeko me valmiita maksamaan kustannukset ja etsimään Jumalaa rukouksessa ja antamaan Pyhälle Hengelle tilaa elämässämme,niin että Jumalan valtakunta voi tulla esiin?
Kesäterveisin
Graham Turner
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Jumalan läsnäoloa etsimässä
Tulkkasin eilen Pete Greigiä Suomen Vapaakirkon kesäjuhlien juhlakansalle. Hän johtaa 24/7 -rukousliikettä, joka käynnistyi yhdestä pienestä huoneesta 10 vuotta sitten, mutta nyt on levinnyt yli 100 maahan. Peten sanoma kosketti tulkatessakin: hän haastoi jokaista valitsemaan Jumalan läsnäolon ja elämään oikeasti Jumalan seurassa. Peten mukaan toinen vaihtoehto on antaa toisten rukoilla ja kuvitella itse rukoilevansa, fiilistellä toisten kokemuksilla ja pitää itse hajurakoa Jumalan ja itsensä välillä.
On mahdollista menettää Jumalan läsnäolo...
Pete puhui 2. Mooseksen kirjan luvusta 33, jossa Jumala asettaa Mooseksen ja israelilaiset valinnan paikalle. Vilkaisepas jakeita 1-3! Niiden perusteella on mahdollista, että saamme vastauksen rukouksiimme, mutta menetämme samalla Jumalan läsnäolon elämästämme. Näin oli ainakin käymässä Moosekselle ja israelilaisille. Mitä sinä valitsisit, jos voisit valita rukousvastausten ja Jumalan läsnäolon kokemisen välillä? Mooses valitsi Jumalan läsnäolon.
Laita esteet pois
Jakeissa 4-6 kerrotaan siitä, kuinka israelilaiset heittivät korunsa pois. Miksi? Jos tsekkaat edeltäviä lukuja, huomaat kuinka israelilaiset olivat valaneet osan koruistaan kultaiseksi vasikaksi ja palvoneet sitä. Nyt he pistivät korunsa pois - ei sen tähden, että niissä itsessään olisi ollut jotakin pahaa, vaan sen tähden, että ne olivat heille heikkous.
Heprealaiskirjeen 12. luvussa sanotaan, että meidän tulisi pistää pois kaikki, mikä meitä estää. Tämä oli Peten sanoma: Jos haluat löytää Jumalan läsnäolon elämääsi, sinun tulee toimia samoin kuin israelilaiset. Mitkä ovat ne asiat, jotka estävät sinua rukoilemasta ja viettämästä aikaa Jumalan kanssa? Ne saattavat olla täysin hyväksyttäviä, hyviä asioita. Mutta silti ne pidättävät sinua Jumalan läsnäolosta. Liika TV:n katselu? Sarjakuvalehdet? Urheilu? Netissä surffaaminen?
Valitse Jumalan läsnäolo
Seuraavissa jakeissa kerrotaan siitä, kuinka Mooses keskusteli Jumalan kanssa face-to-face - kuten ystävän kanssa puhutaan. Kun luemme tekstiä vielä eteenpäin, huomaamme, että Mooses anoo Jumalaa kulkemaan heidän kanssaan. Hän ei halunnut menettää Jumalan läsnäoloa. Hän valitsi Jumalan läsnäolon elämäänsä ja tämä miellytti Jumalaa. Mooseksen vastaus Jumalalle oli, että menköön kaikki muu, minä valitsen sinut.
Mitä sinä ajattelit valita tänä kesänä?
Kesäterkuin
Markus
torstai 1. heinäkuuta 2010
Rakkaus ei ole vain sanoja, vaan se on tekoja, jotka puhuvat!
Ensimmäisen Johanneksen kirjeen luvuissa 2-4 toistuu uudelleen ja uudelleen kehotus rakastaa. - ”Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan.”
Lukiessani Johanneksen tekstiä mieleeni nousee ainakin kaksi asiaa.
Ensinnäkin teksti tuo esiin sen, että usko on käytännöllinen asia. Siinä ei ensisijaisesti ole kyse ajatuksista ja mielipiteistä. Uskossa on kyse kohtaamisesta ja rakkauden muuttavasta voimasta, joka ei salli meidän pysyvän aloillamme. Kohtaaminen Jumalan kanssa haastaa meitä jakamaan kaikkea häneltä lahjaksi saamaamme. – Rakkaus muuttaa vastaanottajansa ja tekee hänestä anteliaan. Näin yksinkertaisen toimintatavan myötä evankeliumin muuttava voima on kulkeutunut tähän päivään ja jatkaa kulkuaan edelleen.
Toiseksi keskinäinen rakastaminen on Jumalan lasten tuntomerkki. Jeesus sanoi: ”Siitä teidät tunnistetaan minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”
Tähän rakkauteen kuuluu sellainen ominaisuus, että se ei rajoitu vain sellaiseen piiriin, jossa saa varmasti osakseen vastarakkautta. Parhaimmillaan tämä rakkaus ulottuu vihamiehiinkin ja tekee siitä niin vastustamattoman, että se riisuu aseista paatuneimmankin.
Rakastamalla Jeesus kutsui esiin ja laittoi liikkeelle uuden sukupolven, joka muuttaa yksilöiden, yhteisöjen, kaupunkien ja eri maiden elämää.
Tervetuloa lauantaisin ja sunnuntaisin seuraamaan Johanneksen tekstiä ”Kirjeet” sarjassamme. Silloin kun et pääse paikalle, niin kuuntele ne osiot netistä: www.armontalo.org/saarnat
Jopi
Lukiessani Johanneksen tekstiä mieleeni nousee ainakin kaksi asiaa.
Ensinnäkin teksti tuo esiin sen, että usko on käytännöllinen asia. Siinä ei ensisijaisesti ole kyse ajatuksista ja mielipiteistä. Uskossa on kyse kohtaamisesta ja rakkauden muuttavasta voimasta, joka ei salli meidän pysyvän aloillamme. Kohtaaminen Jumalan kanssa haastaa meitä jakamaan kaikkea häneltä lahjaksi saamaamme. – Rakkaus muuttaa vastaanottajansa ja tekee hänestä anteliaan. Näin yksinkertaisen toimintatavan myötä evankeliumin muuttava voima on kulkeutunut tähän päivään ja jatkaa kulkuaan edelleen.
Toiseksi keskinäinen rakastaminen on Jumalan lasten tuntomerkki. Jeesus sanoi: ”Siitä teidät tunnistetaan minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”
Tähän rakkauteen kuuluu sellainen ominaisuus, että se ei rajoitu vain sellaiseen piiriin, jossa saa varmasti osakseen vastarakkautta. Parhaimmillaan tämä rakkaus ulottuu vihamiehiinkin ja tekee siitä niin vastustamattoman, että se riisuu aseista paatuneimmankin.
Rakastamalla Jeesus kutsui esiin ja laittoi liikkeelle uuden sukupolven, joka muuttaa yksilöiden, yhteisöjen, kaupunkien ja eri maiden elämää.
Tervetuloa lauantaisin ja sunnuntaisin seuraamaan Johanneksen tekstiä ”Kirjeet” sarjassamme. Silloin kun et pääse paikalle, niin kuuntele ne osiot netistä: www.armontalo.org/saarnat
Jopi
Kärsimyksen ongelmaa tutkimassa
Viime sunnuntain opetuksessani törmäsin Johanneksen esittämään ajatukseen Jumalan luonnosta: Jumala on valo, eikä hänessä ole pimeyttä. Tämä käynnisti minussa monenlaisia ajatuksia suhteessa ateistisen elämänkatsomuksen omaaviin henkilöihin: Mihin he perustavat moraalinsa ja muutenkin elämänsä? Heillähän ei ole mitään absoluuttista taustaa moraalilleen. Eikö ateistin ole naurettavaa sanoa mitä tahansa moraaliin liittyviä väitteitä? Mihin hän perustaa väitteensä, jos hän esittää, että jokin on oikein tai väärin? Yleiseen muuttuvaan mielipiteeseen? Makutottumukseen? Surullista on se, että he kieltävät mielekkään elämän mahdollisuuden kieltämällä Luojan.
Jumalaa ei ole, koska maailmassa on pahaa!
Valmistelen tällä viikolla opetuksiani, jotka pidän New Wine -tapahtumassa Himoksella ensi viikolla. Yksi opetusaiheistani on kärsimyksen ongelma. Ateistit nimittäin väittävät, että kristinusko pitää sisällään opillisen ristiriidan: ajattelemme, että Jumala on kaikkivaltias ja läpeensä hyvä, mutta toisaalta uskomme myös pahan olemassaoloon. Heidän mielestään nämä opit ovat keskenään ristiriidassa.
1700-luvulla elänyt ateisti, David Hume, kirjoitti tämän kristinuskon oppeja ja Jumalan olemassaoloa koskevan hyökkäyksen paperille seuraavaan tapaan: ”Onko hän halukas estämään pahan, mutta ei kykene siihen? Silloin hän on voimaton. Onko hän kykenevä, mutta ei halua? Silloin hän on pahantahtoinen. Onko hän sekä kykenevä että halukas? Mistä sitten paha johtuu?”
Piilotetut oletukset väitteen takana
David Humen muotoilema väite pitää sisällään kaksi oletusta:
1) Jumalan kaikkivaltiudesta seuraa, että Hän kykenee luomaan millaisen maailman tahansa.
2) Jumalan hyvyydestä seuraa, että Jumala pitää parempana maailmaa, jossa ei ole pahaa, kuin maailmaa, jossa sitä ei ole.
Ongelmana näissä oletuksissa on se, että ne eivät ole välttämättä tosia.
"Voiko Jumala luoda kiven, jota hän ei jaksa nostaa?" ja muut loogiset mahdottomuudet
Jumalan kaikkivaltius ei tarkoita sitä, että hän kykenee tekemään loogisia mahdottomuuksia. Esimerkiksi nelikulmaisen ympyrän tekeminen on looginen mahdottomuus. Myös sellaisen ihmisen luominen, jolla on vapaa tahto, mutta joka vapaasti valitsee aina Jumalan määräämällä tavalla, on looginen mahdottomuus. Luodessaan ihmisen, jolla on vapaa tahto, Jumala siis tietoisesti valitsi käydä reittiä, jossa syntiin lankeaminenkin on mahdollinen. Näin siksi, että hän halusi luoda todellisia olentoja, ei robotteja.
Lepsu pehmo-isä vs. Äärettömän hyvä ja tarkka Kirurgi
Jumalan hyvyys ei tarkoita sitä, että Jumala valitsisi luoda sellaisen maailman, jossa ei ole pahaa ja kärsimystä. Tämän tietää jokainen, joka on joskus ollut lasten kasvattamisen kanssa tekemisissä. Voimme tiettyyn rajaan asti suojella lasta elämän kolhuilta, mutta tulee raja vastaan, jolloin hänen on itse opittava vastuulliseksi aikuiseksi, emmekä enää suojele häntä kaikilta kolhuilta. Joskus jopa henkilökohtaisesti nuhtelemme, jotta hän oppisi suoraselkäiseksi ihmiseksi. C.S. Lewis kirjoitti saman ajatuksen muotoon:
Kauhea asia on se, että täydellisen hyvä Jumala… ei ole yhtään vähempää pelottava kuin kosminen sadisti. Mitä enemmän uskomme Jumalaan, että hän satuttaa ainoastaan parantaakseen, sitä vähemmän meillä on syytä anoa helläkätisyyttä. Julma mies voidaan lahjoa, hän saattaa tylsistyä julmaan harrastukseensa tai hänellä saattaa olla hetkellinen armollisuuden puuska, kuten alkoholisteilla on selviä kausia. Mutta kuvittelepa olevasi vastatusten kirurgin kanssa, jonka aikomukset ovat pelkästään hyviä. Mitä parempi ja tarkempi hän on, sitä vääjäämättömämmin hän jatkaa viiltämistä. Jos hän taipuisi meidän vetoomuksiimme, jos hän lopettaisi ennen kuin leikkaus olisi saatettu loppuun, kaikki kipu ennen sitä hetkeä olisi merkityksetöntä. Mitä ihmiset tarkoittavat, kun he sanovat: ”Minä en pelkää Jumalaa, koska tiedän hänen olevan hyvä?” Eivätkö he ole koskaan käyneet hammaslääkärissä?
Toisin sanottuna Jumalan kaikkivaltiuden ja hyvyyden sekä pahan olemassaolon välillä ei ole loogista ristiriitaa. Tästä syystä ateistit ovatkin muuttaneet väitteensä muotoon "On todennäköistä, että Jumalaa ei ole olemassa." Tähän kristitty voi aina sanoa: "Todennäköistä suhteessa mihin?" Maailma on kuitenkin niin hyvä paikka, että harvempi täältä haluaa pois etuajassa. Jumalan olemassaolon mahdollisuutta ei pidä siis verrata vain pahaan, jota maailmasta löytyy, vaan myös kaikkeen siihen äärettömän hienoon ja hyvään, jonka Luojamme on meille antanut.
Iloista kesää sinulle.
Markus
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Lontoossa sataa melkein aina
Pari viikkoa sitten kävin haistelemassa ulkomaan tuulia Lontoossa. Osallistuin Holy Trinity Bromptonissa (HTB) järjestettyyn Alfan EMEA –konferenssiin. Se kokosi yhteen Alfasta innostuneita 88 eri kansakunnasta, yhteensä parituhatta henkeä. Suomestakin paikalla oli noin 30 henkeä. Viikon aikana esiteltiin erilaisia Alfa-työn muotoja ja kuultiin terveisiä eri työkentiltä. Oli mielenkiintoista, innostavaa ja toisaalta silmiä avaavaa kuulla tarinoita ympäri maailmaa. Englannissa jo 2,5 miljoonaa ihmistä on osallistunut Alfa-kurssille ja työ on hyvin tunnettua. Pelkästään HTB:ssä pyörivään Alfaan osallistuu tälläkin hetkellä 300 henkilöä!
Toisenlaisiakin tarinoita kerrottiin; Zimbabwessa Alfa-tiimiläisiä on vangittu ja piesty. Pahoinpitelyt ovat olleet niin rajuja, että yksi tiimiläisistä on halvaantunut ja toinen kuollut. Herätti ajattelemaan sitä kuinka erilaisessa ympäristössä saamme täällä Suomessa elää.
Itse innostuin avioliittokursseista ja avioon aikovien kursseista. Niissä käsitellään yhdeksän viikon ajan avioliiton kysymyksiä Alfan tyyliin, opetuksen ja parikeskustelujen kautta. HTB:n järjestämillä kursseilla noin 30 % osallistujista ei ole uskossa eikä mukana seurakunnan muissa toiminnoissa. Eli kurssit tavoittavat tehokkaasti ympäröivää yhteisöä.
Ehkä tässä olisi myös meille mahdollisuus palvella kaupunkiamme ja tarjota kyseisiä kursseja. Samalla voisimme olla saattamassa ihmisiä tutkimaan myös kristillisyyttä ja löytämään uskon Jeesukseen. Monet avioliittokurssin käyneistä ei-uskovista nimittäin jatkavat kurssin loputtua Alfaan.
Viikko Alfan äärellä oli erittäin antoisa ja meillä seurakunnassa Alfan koordinaattorina toimiva Jari saikin tuliaisiksi kassillisen uutta materiaalia. Lontoon tuulet tarttuivat intona löytää tapoja palvella ja tavoittaa tämän kaupungin ihmisiä. Ja sadettakin saatiin riittävästi. Sekä sitä varpaat kastelevaa versiota, että myöskin sydämet uudistumaan saavaa sadetta piisasi runsaasti.
Terveisin,
Maaret
torstai 24. kesäkuuta 2010
Maistiaisia ekoilta perheiden kesätreffeiltä
Eilen starttasi kesän uutuus Perheiden kesätreffit Ekvallan uimarannalla. Viitisenkymmentä isoa ja pientä löysi tiensä perille, vaikka meinasipa Jopikin ensin posottaa autolla ihan väärään paikkaan.
Porukka saapui paikalle omaan tahtiin ja joukkoa oli mukana kirjaimellisesti vauvasta isovanhempaan. Alkujuttelun jälkeen aikuiset polkaisivat pelailun käyntiin mölkkymatsilla ja lapset tekivät tutkimusmatkoja rannalla, uivat ja pelailivat milloin mitäkin. Ja tuli ainakin todistettua, että joka ainut lapsista osaa tähdätä paremmin kuin meikäläinen!
Lasten ykkösvetonaula oli tietysti päästä UIMAAN: ”…äiti koska päästään uimaan, äiti koska…? Joko kohta pääsee uimaan?..” Varvastesti todisti, että vesi oli hyytävän kylmää, mutta eipä se näyttänyt lasten vauhtia hidastavan.
Uinnin ja pelien jälkeen makkarat maistuivat makoisilta. Niitä riitti ja hyvää oli (ei meillä lasketa, mutta itse söin ainakin kaksi…) ja yhtä jos toista tyytyväistä pikku naamaa koristi upea ketsuppinaamio (kotitekoista kasvohoitoa, lähes ilmainen. Suosittelen!).
Jutustelun aihetta ja hauskaa puuhaa riitti niin paljon, että eipä olisi kaikki malttaneet lainkaan lähteä kotiin.
Kesätreffien uusintakierros 21. heinäkuuta. Sama aika, sama paikka. Eli Ekvallan uimaranta Satavan saarella, 21.7. klo 17.30-20.30. Nähdään siellä!
Essi
Porukka saapui paikalle omaan tahtiin ja joukkoa oli mukana kirjaimellisesti vauvasta isovanhempaan. Alkujuttelun jälkeen aikuiset polkaisivat pelailun käyntiin mölkkymatsilla ja lapset tekivät tutkimusmatkoja rannalla, uivat ja pelailivat milloin mitäkin. Ja tuli ainakin todistettua, että joka ainut lapsista osaa tähdätä paremmin kuin meikäläinen!
Lasten ykkösvetonaula oli tietysti päästä UIMAAN: ”…äiti koska päästään uimaan, äiti koska…? Joko kohta pääsee uimaan?..” Varvastesti todisti, että vesi oli hyytävän kylmää, mutta eipä se näyttänyt lasten vauhtia hidastavan.
Uinnin ja pelien jälkeen makkarat maistuivat makoisilta. Niitä riitti ja hyvää oli (ei meillä lasketa, mutta itse söin ainakin kaksi…) ja yhtä jos toista tyytyväistä pikku naamaa koristi upea ketsuppinaamio (kotitekoista kasvohoitoa, lähes ilmainen. Suosittelen!).
Jutustelun aihetta ja hauskaa puuhaa riitti niin paljon, että eipä olisi kaikki malttaneet lainkaan lähteä kotiin.
Kesätreffien uusintakierros 21. heinäkuuta. Sama aika, sama paikka. Eli Ekvallan uimaranta Satavan saarella, 21.7. klo 17.30-20.30. Nähdään siellä!
Essi
Miten kristityn tulisi suhtautua syntiin?
Muita Jarkko Vehniäisen sarjakuvia: www.jarkkovehniainen.fi
Ensi sunnuntain opetuksemme koskee 1. Johanneksen kirjeen jakeita 1:5-2:2. Siinä Johannes käsittelee syntiä ja kristittyjen suhtautumista siihen.
Opettaessani Korinttilaiskirjeen luvuista annoin käsittelemäni jaejakson rakenteen etukäteen blogikirjoituksen kautta. Sain tästä hyvää palautetta ja siksi haluan toimia niin uudelleen. Pyydän sinua myös lukemaan etukäteen jakeet, joita tulemme käsittelemään. Millaisia kysymyksiä mieleesi nousee.
Johanneksen argumentin rakenne:
Näyttää siltä, että ko. jaejaksossa Johannes vastaa kolmeen, seurakunnassa aiemmin vaikuttaneiden gnostilaisten harhaopettajien, väitteeseen. Jokainen näistä väitteistä nousee oletuksesta: ”Jumala on täydellinen valo, siispä hänen lapsensakin ovat täydellistä valoa.”
Jumala on valo 1:5
Ensimmäinen väite: Jumalan lapsilla on (automaattisesti) yhteys Jumalan kanssa. 1:6-7
Toinen väite: Jumalan lapset eivät tee syntiä 1:8-9
Kolmas väite: Jumalan lapset eivät ole koskaan tehneet syntiä 1:10-2:2
Tekstin lukemisen kannalta on helpottavaa huomata, että ilmaukset "Jos sanomme/väitämme..." ovat alkukielessä konditionaalissa, mikä merkitsee, että ne oikeastaan tulisi kääntää "Jos sanoisimme/väittäisimme..." Seurakunnassa ei siis kukaan välttämättä enää tällaisia asioita väittänyt, vaan Johannes viittaa nimenomaan harhaopettajien virheellisiin tulkintoihin.
Ohjeita lukemiseen
Ensimmäisen väitteen kohdalla on hyvä huomata, että pimeydessä vaeltaminen on luonteeltaan huomattavasti isompi ja kokonaisvaltaisempi asia kuin synnin tekeminen, mikä selviää jo väitteen käsittelemisestä itsestään. Jos et tee tätä huomiota, ajat tulkintasi kanssa pahasti metsään. Johannes selkeästi tietää meidän jokaisen kipeästi tunteman tosiasian: Myös kristityt tekevät syntiä!
Hän ei ole siis opettamassa kristittyjen synnittömyyttä, mutta samalla osoittaa, että synnin kanssa ei ole leikkimistä. Koko kirjeessä Johanneksen korostuksena on se, että kristillisyys ei ole oppilauselmien totenapitämistä, vaan koko elämää koskeva orientaatio. Näin myös tässä kohden. Kristitty on kutsuttu elämään Jumalan luonnon (valo) mukaisesti.
Terkuin
Markus
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Terkkuja Santalan Seurikselta
Viisitoistavuotiaille suunnattu seurakuntakoululeiri Santalassa, Hangossa on kolmea yötä vaille paketissa. Olen noin kuudetta kertaa mukana opettajana. Saavuin juuri pitämästä oppitunteja kuudennesta käskystä; "Älä tee aviorikosta". Pääsin tuntien aikana vastaamaan leiriläisten laatimiin kysymyksiin: Onko väärin harrastaa seksiä ennen avioliittoa? Ovatko seksilelut kristittyjen seksielämään liian "likaisia"? Onko masturbointi hyväksi? Onko oikein olla bi-seksuaali? Onko oikein harrastaa suuseksiä seurustelusuhteessa? Mitä sinä vastaisit tällaisiin kysymyksiin?
Hämmennyitkö, tai tulitko vihaiseksi, että kyselen tällaisia? Jos koet edellämainittuja tunteita, suosittelen sinua puhkaisemaan ympäriltäsi kuplan. Se nimittäin erottaa sinut todellisuudesta, jossa tämän ajan ihmiset elävät! Meillä on vaara elää elämää, joka on liian kaukana todellisuudesta. Lakaisemalla vaikeat kysymykset maton alle, lakaisemme sinne myös uskottavuutemme. Olemalla aitoja ja rohkeita vaikeidenkin kysymysten/tilanteiden edessä pitävät meidät kiinni todellisuudessa.
Puhuin tunnilla myös pornoriippuvuudesta. Jos sinulla on ongelmia asian kanssa, niin miksipä et vierailisi koukussapornoon.com -sivustolla. Sivusto on kristillisten arvojen pohjalle rakennettu foorumi, jonka tarkoituksena on auttaa pornon kanssa kamppailevia.
Seksistä ja seksuaalisuudesta puhumisen lisäksi, leirin aikana on ollut kymmeniä oppitunteja muista merkittävistä aiheista. Tuntien lisäksi leirillä on ollut aitoa Jumalan kohtaamista: Monet ovat tulleet uskoon, nuoret ovat oppineet kuuntelemaan Jumalan ääntä ja leiriläisiä on parantunut. Pari iltaa sitten yksi nuorukainen sai kielillä puhumisen lahjan yhteysillan rukoustilanteessa. Jumala toimii ja on todellinen!
Myös hauskanpitoa leirin aikana on piisannut. Tsekkaa seuraava video leirin iltanuotiolta:
Terveisin, Teemu
Valohoitoon!
Kun on koko elämänsä asunut täällä pohjan perukoilla,missä talvi on pitkä ja pimeä,parasta kesässä on ehdottomasti valo!
Olen taas nauttinut siitä täysin siemauksin.Valokylpy alkaa jo aamun varhaisina hetkinä ja jatkuu pitkälle yön tunteihin asti.Kesäyö ummistaa silmänsä vain pieneksi hetkeksi ja sitten valo voittaa jälleen.
Apostoli Johanneskin oli haltioitunut valosta.Ei etelän kuumasta auringosta,vaan elämästä,joka oli ilmestynyt hänelle.Isän luota tullut Poika,Jeesus Kristus,oli valloittanut hänet.
Johanneksen ilo pulppuaa:"Elämä ilmestyi,me olemme nähneet sen ja siitä me todistamme." "Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo",hän todistaa evankeliumissaan ja jatkaa kirjeessään:"Tämä on se sanoma,jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille:Jumala on valo,hänessä ei ole pimeyden häivää."
Puolen vuoden kuluttua täällä meillä on taas pimeää.Auringon valo on vain muisto.Mutta valo josta Johannes puhuu,on erilaista valoa:"Valo loistaa pimeydessä,pimeys ei ole saanut sitä valtaansa."
Maailman tilanne ja tapahtumat tuntuvat heittävän synkän,koko ajan pitenevän varjon planeettamme ylle.Mutta mitä pimeämpää tulee,sitä kirkkaampana loistaa valo,jota pimeys ei saa valtaansa.
Tervetuloa valohoitoon Johanneksen ensimmäisen kirjeen pariin kesän jumalanpalveluksiin!
toivottaa Sirkka
Raamatuntekstit: Evankeliumi Johanneksen mukaan 1:4 ja 5;Johanneksen ensimmäinen kirje 1:2 ja 5
Olen taas nauttinut siitä täysin siemauksin.Valokylpy alkaa jo aamun varhaisina hetkinä ja jatkuu pitkälle yön tunteihin asti.Kesäyö ummistaa silmänsä vain pieneksi hetkeksi ja sitten valo voittaa jälleen.
Apostoli Johanneskin oli haltioitunut valosta.Ei etelän kuumasta auringosta,vaan elämästä,joka oli ilmestynyt hänelle.Isän luota tullut Poika,Jeesus Kristus,oli valloittanut hänet.
Johanneksen ilo pulppuaa:"Elämä ilmestyi,me olemme nähneet sen ja siitä me todistamme." "Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo",hän todistaa evankeliumissaan ja jatkaa kirjeessään:"Tämä on se sanoma,jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille:Jumala on valo,hänessä ei ole pimeyden häivää."
Puolen vuoden kuluttua täällä meillä on taas pimeää.Auringon valo on vain muisto.Mutta valo josta Johannes puhuu,on erilaista valoa:"Valo loistaa pimeydessä,pimeys ei ole saanut sitä valtaansa."
Maailman tilanne ja tapahtumat tuntuvat heittävän synkän,koko ajan pitenevän varjon planeettamme ylle.Mutta mitä pimeämpää tulee,sitä kirkkaampana loistaa valo,jota pimeys ei saa valtaansa.
Tervetuloa valohoitoon Johanneksen ensimmäisen kirjeen pariin kesän jumalanpalveluksiin!
toivottaa Sirkka
Raamatuntekstit: Evankeliumi Johanneksen mukaan 1:4 ja 5;Johanneksen ensimmäinen kirje 1:2 ja 5
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Jopi vieraili leireillä
Perjantaina Jopi suuntasi autonsa nokan kohti Hankoniemeä. Santalaan päästyään hänen hahmonsa muuttui tummanpuhuvaksi ja pukeuduttuaan Senegalilaiseksi kyläpäälliköksi hän tallusteli Pekanniemeen lippukunnan kesäleirille. Siellä oltiin täydessä työntouhussa partiolaisten laittaessa Senegalilaista ruokaa pienissä ryhmissä. Päällikkö pääsi heti tunnelmaan mukaan maistellessaan eri ryhmien "taidon näytteitä". Päivä kului askarrellen koruja, valmistaen jalkapalloja ja tietysti ohjelmassa oli myös jalkapallo-ottelu.
Seuraava ateria valmistuikin sitten nuotion loimussa sisältäen kanaa ja kasviksia...nam.
Illan hiipiessä leiriin vietettiin kyläpäällikön kanssa juhlaa. Ryhmäläiset olivat valmistelleet esityksiä Senegalilaisista viisauksista ja tehneet tansseja eri teemoista kuten esim. maissin istutuksesta.
Laulujen, leikkien ja tietysti afrikkalaisen tarinan myötä leiri hiljentyi iltatoimiin ja kyläpäällikkö poistui vaivihkaa Santalan puolelle moikkaamaan Seurislaisia.
Seuriksella kaikki hyvin! Ainakin opettaja ja isospuolella oltiin tyytyväisiä leirin alkuun. Odotukset olivat korkealla ja porukka näytti vielä tässä vaiheessa pirteältä.
Partioleiri päättyy sunnuntaina ja Seuris jatkuu vielä koko ensi viikon. Joten pidetään molemmat leirit rukouksissamme.
Päällikkö on puhunut
Seuraava ateria valmistuikin sitten nuotion loimussa sisältäen kanaa ja kasviksia...nam.
Illan hiipiessä leiriin vietettiin kyläpäällikön kanssa juhlaa. Ryhmäläiset olivat valmistelleet esityksiä Senegalilaisista viisauksista ja tehneet tansseja eri teemoista kuten esim. maissin istutuksesta.
Laulujen, leikkien ja tietysti afrikkalaisen tarinan myötä leiri hiljentyi iltatoimiin ja kyläpäällikkö poistui vaivihkaa Santalan puolelle moikkaamaan Seurislaisia.
Seuriksella kaikki hyvin! Ainakin opettaja ja isospuolella oltiin tyytyväisiä leirin alkuun. Odotukset olivat korkealla ja porukka näytti vielä tässä vaiheessa pirteältä.
Partioleiri päättyy sunnuntaina ja Seuris jatkuu vielä koko ensi viikon. Joten pidetään molemmat leirit rukouksissamme.
Päällikkö on puhunut
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Viikonloppuna puhutaan armolahjoista
Viikonlopun saarnat päättävät opetussarjamme Pyhästä Hengestä. Mikäli haluat tutustua saarnatekstiin etukäteen, lue 1. Korinttilaiskirjeen luvut 12-14 ajatuksen kanssa läpi. Koko jakson pääaiheena eivät ole armolahjat, niiden luokitteleminen tai järjesteleminen, vaan se, mitä hengellisyys on. Korinttilaiset nimittäin luulivat, että hengellinen ihminen on enkelin kaltainen:
- kieltäytyy seksuaalisuudesta (7:1-7)
- puhuu enkelien kieliä (13:1)
- on tulevaisuudessa ruumiiton (15:1-58)
Näin ollen hengellisyyden mittariksi mittariksi nousi kielillä puhuminen (vrt. enkelien kieli, 13:1). ja tietysti Paavali joutuu oikomaan heidän luutuneita käsityksiään. Hänelle hengellisyys ei ole irrottautumista nykyisestä olemisen tilasta jollekin toiselle ja hengellisemmälle tasolle. Todellisen hengellisyyden tuloksena on Jeesuksen korottaminen Herraksi.
Ohessa on lukujen 12-14 rakenne, jota voit käyttää apuna tutkimustyössäsi. Se auttaa sinua Paavalin argumentoinnin hahmottamisessa.
Mikä on lähtöisin Hengestä ja mikä ei? (12:1-3)
Moninaisuuden tarve (12:4-11)
Ihmisruumis kuvana seurakunnan ykseydestä ja moninaisuudesta (12:12-27)
Yhteenveto edellä mainitusta (12:27-30)
Rakkauden välttämättömyys (13:1-3)
Rakkauden tunnusmerkit (13:4-7)
Rakkauden pysyvyys (13:8-13)
Armolahjojen käyttämisen tulee olla ymmärrettävää (14:1-25)
Armolahjojen käyttämisen tulee tapahtua järjestyksessä (14:26-40)
Huomaa, että Paavalin argumentointi etenee aina 14. luvun loppuun saakka. Näin ollen myös 13. luku liittyy kiinteästi armolahjoihin ja niiden käyttämiseen.
Iloista löytöretkeä Raamatun äärellä toivottaen,
Markus
- kieltäytyy seksuaalisuudesta (7:1-7)
- puhuu enkelien kieliä (13:1)
- on tulevaisuudessa ruumiiton (15:1-58)
Näin ollen hengellisyyden mittariksi mittariksi nousi kielillä puhuminen (vrt. enkelien kieli, 13:1). ja tietysti Paavali joutuu oikomaan heidän luutuneita käsityksiään. Hänelle hengellisyys ei ole irrottautumista nykyisestä olemisen tilasta jollekin toiselle ja hengellisemmälle tasolle. Todellisen hengellisyyden tuloksena on Jeesuksen korottaminen Herraksi.
Ohessa on lukujen 12-14 rakenne, jota voit käyttää apuna tutkimustyössäsi. Se auttaa sinua Paavalin argumentoinnin hahmottamisessa.
Mikä on lähtöisin Hengestä ja mikä ei? (12:1-3)
Moninaisuuden tarve (12:4-11)
Ihmisruumis kuvana seurakunnan ykseydestä ja moninaisuudesta (12:12-27)
Yhteenveto edellä mainitusta (12:27-30)
Rakkauden välttämättömyys (13:1-3)
Rakkauden tunnusmerkit (13:4-7)
Rakkauden pysyvyys (13:8-13)
Armolahjojen käyttämisen tulee olla ymmärrettävää (14:1-25)
Armolahjojen käyttämisen tulee tapahtua järjestyksessä (14:26-40)
Huomaa, että Paavalin argumentointi etenee aina 14. luvun loppuun saakka. Näin ollen myös 13. luku liittyy kiinteästi armolahjoihin ja niiden käyttämiseen.
Iloista löytöretkeä Raamatun äärellä toivottaen,
Markus
torstai 10. kesäkuuta 2010
Seuraa seuriksen tapahtumia
Santalan seuris on startannut. Tänä vuonna seurikselle osallistuu poikkeuksellisen paljon porukkaa seurakunnastamme isosina ja leiriläisinä. Mukana on myös seurakuntamme nuorisotyönjohtaja Teemu Sormunen.
Jos haluat seurata seuriksen elämää livenä, klikkaa itsesi seuriksen blogiin:
http://www.seuris2010.blogspot.com/
Jos haluat seurata seuriksen elämää livenä, klikkaa itsesi seuriksen blogiin:
http://www.seuris2010.blogspot.com/
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Rukousta kehiin
Tällä viikolla Maaret on Alfakonferenssissa Englannissa ja Teemu + 16 muuta ovat Santalassa seurakuntakoululeirillä.
Joten kun rukoilet liitä Maaret ja Teemu joukkoineen rukouksiisi. Rukoile Jumalan siunaavaa läsnäoloa ja aivan ilmiömäistä ilmestymistä.
Toivoo Jopi, joka on rukouksissa mukana.
Joten kun rukoilet liitä Maaret ja Teemu joukkoineen rukouksiisi. Rukoile Jumalan siunaavaa läsnäoloa ja aivan ilmiömäistä ilmestymistä.
Toivoo Jopi, joka on rukouksissa mukana.
torstai 3. kesäkuuta 2010
New Wine -kesätapahtuma
New Wine on kesän paras juttu. Oikeasti. Sinne kannattaa lähteä koko perheen voimin lomailemaan ja virvoittumaan. Kaikille on ohjelmaa.
Lisätietoja tapahtumasta saat osoitteesta: http://www.new-wine-finland.net
Ohessa on vielä joitakin kuvia nuorten viime vuoden kesätapahtumasta:
Armontalon kesäblogi on avattu jälleen!
Tervetuloa lukemaan kesäblogia!
Kesäblogi avataan virallisesti uuden, lauantaina 19.6. tilaisuuksissamme starttaavan, opetussarjan myötä. Opetukset tulevat tällöin käsittelemään 1. Johanneksen kirjettä, josta tässä blogissa tullaan kirjoittamaan paljon.
Jo nyt voit tutustua viime vuoden kirjoituksiin, mikäli blogi on sinulle ilmiönä kokonaan uusi. Kiva kun löysit tänne tiesi.
Uuden opetussarjan myötä blogiin alkaa ilmestyä kaksi kirjoitusta joka viikko: blogista löydät uuden hengellistä elämääsi virvoittavan kirjoituksen joka torstai. Lisäksi seurakunnan työntekijät lähettävä blogiin kesäterveisiään kerran viikossa.
Muistathan muuten, että jumalanpalveluksemme ovat siirtyneet kesäaikaan, mikä merkitsee, että lauantaisin ja sunnuntaisin tavataan klo 18!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)