torstai 24. kesäkuuta 2010

Miten kristityn tulisi suhtautua syntiin?


Muita Jarkko Vehniäisen sarjakuvia: www.jarkkovehniainen.fi

Ensi sunnuntain opetuksemme koskee 1. Johanneksen kirjeen jakeita 1:5-2:2. Siinä Johannes käsittelee syntiä ja kristittyjen suhtautumista siihen.

Opettaessani Korinttilaiskirjeen luvuista annoin käsittelemäni jaejakson rakenteen etukäteen blogikirjoituksen kautta. Sain tästä hyvää palautetta ja siksi haluan toimia niin uudelleen. Pyydän sinua myös lukemaan etukäteen jakeet, joita tulemme käsittelemään. Millaisia kysymyksiä mieleesi nousee.

Johanneksen argumentin rakenne:

Näyttää siltä, että ko. jaejaksossa Johannes vastaa kolmeen, seurakunnassa aiemmin vaikuttaneiden gnostilaisten harhaopettajien, väitteeseen. Jokainen näistä väitteistä nousee oletuksesta: ”Jumala on täydellinen valo, siispä hänen lapsensakin ovat täydellistä valoa.”
Jumala on valo 1:5
Ensimmäinen väite: Jumalan lapsilla on (automaattisesti) yhteys Jumalan kanssa. 1:6-7
Toinen väite: Jumalan lapset eivät tee syntiä 1:8-9
Kolmas väite: Jumalan lapset eivät ole koskaan tehneet syntiä 1:10-2:2

Tekstin lukemisen kannalta on helpottavaa huomata, että ilmaukset "Jos sanomme/väitämme..." ovat alkukielessä konditionaalissa, mikä merkitsee, että ne oikeastaan tulisi kääntää "Jos sanoisimme/väittäisimme..." Seurakunnassa ei siis kukaan välttämättä enää tällaisia asioita väittänyt, vaan Johannes viittaa nimenomaan harhaopettajien virheellisiin tulkintoihin.

Ohjeita lukemiseen
Ensimmäisen väitteen kohdalla on hyvä huomata, että pimeydessä vaeltaminen on luonteeltaan huomattavasti isompi ja kokonaisvaltaisempi asia kuin synnin tekeminen, mikä selviää jo väitteen käsittelemisestä itsestään. Jos et tee tätä huomiota, ajat tulkintasi kanssa pahasti metsään. Johannes selkeästi tietää meidän jokaisen kipeästi tunteman tosiasian: Myös kristityt tekevät syntiä!

Hän ei ole siis opettamassa kristittyjen synnittömyyttä, mutta samalla osoittaa, että synnin kanssa ei ole leikkimistä. Koko kirjeessä Johanneksen korostuksena on se, että kristillisyys ei ole oppilauselmien totenapitämistä, vaan koko elämää koskeva orientaatio. Näin myös tässä kohden. Kristitty on kutsuttu elämään Jumalan luonnon (valo) mukaisesti.

Terkuin

Markus