Viikonlopun saarnat päättävät opetussarjamme Pyhästä Hengestä. Mikäli haluat tutustua saarnatekstiin etukäteen, lue 1. Korinttilaiskirjeen luvut 12-14 ajatuksen kanssa läpi. Koko jakson pääaiheena eivät ole armolahjat, niiden luokitteleminen tai järjesteleminen, vaan se, mitä hengellisyys on. Korinttilaiset nimittäin luulivat, että hengellinen ihminen on enkelin kaltainen:
- kieltäytyy seksuaalisuudesta (7:1-7)
- puhuu enkelien kieliä (13:1)
- on tulevaisuudessa ruumiiton (15:1-58)
Näin ollen hengellisyyden mittariksi mittariksi nousi kielillä puhuminen (vrt. enkelien kieli, 13:1). ja tietysti Paavali joutuu oikomaan heidän luutuneita käsityksiään. Hänelle hengellisyys ei ole irrottautumista nykyisestä olemisen tilasta jollekin toiselle ja hengellisemmälle tasolle. Todellisen hengellisyyden tuloksena on Jeesuksen korottaminen Herraksi.
Ohessa on lukujen 12-14 rakenne, jota voit käyttää apuna tutkimustyössäsi. Se auttaa sinua Paavalin argumentoinnin hahmottamisessa.
Mikä on lähtöisin Hengestä ja mikä ei? (12:1-3)
Moninaisuuden tarve (12:4-11)
Ihmisruumis kuvana seurakunnan ykseydestä ja moninaisuudesta (12:12-27)
Yhteenveto edellä mainitusta (12:27-30)
Rakkauden välttämättömyys (13:1-3)
Rakkauden tunnusmerkit (13:4-7)
Rakkauden pysyvyys (13:8-13)
Armolahjojen käyttämisen tulee olla ymmärrettävää (14:1-25)
Armolahjojen käyttämisen tulee tapahtua järjestyksessä (14:26-40)
Huomaa, että Paavalin argumentointi etenee aina 14. luvun loppuun saakka. Näin ollen myös 13. luku liittyy kiinteästi armolahjoihin ja niiden käyttämiseen.
Iloista löytöretkeä Raamatun äärellä toivottaen,
Markus
