Hyvää kesää!

Olen aina rakastanut vuodenajoista kevättä ja kesää. Molemmat vuodenajat
kuvaavat minulle eri asioita. Kevät muistuttaa minua aina jonkin uuden
alkamisesta. Keväällä puihin puhkeaa uusia silmuja, pimeys väistyy ja
valo lisääntyy. Kevät saa minut jotenkin uudella tavalla elämään. Talvi
ja pimeys ovat takana. Erityisesti tänä keväänä olen huomannut, miten
Jumala on sydämessäni tehnyt uusia asioita. Näen uudella tavalla Jumalan
luomia värejä, miten ne nyt varsinkin kevätaikana näkyvät luonnossa.
Uusien asioiden esiin tuleminen ei kuitenkaan ole aina kivutonta. Ensin
pitää jonkin kuolla, että uutta voi syntyä. Sanoohan Jeesuskin
Sanassaan, että jos nisunjyvä ei putoa maahan ja kuole, niin se jää
yksin, mutta jo se kuolee, niin se tuottaa paljon heldelmää (Joh.12:24).
Kuolemisprosessi ei ole koskaan helppo, mutta kun siihen suostumme, niin
me saamme alkaa kantaa hedelmää.

Kesä puhuu minulle elämästä. Kesällä luonto kukoistaa, linnut laulavat
ja valo lisääntyy. Nautin suunnattomasti valosta. Se taas muistuttaa
minua siitä, miten Jumala on meidän valomme. Kun aina kaikessa käännymme
Hänen puoleensa, ja teemme Hänen tahtonsa, vaellamme valossa. Jeesushan
sanoo Sanassaan, että meidän tulee seurata Häntä, sillä Hän on valkeus,
ja että se, joka Häntä seuraa, ei vaella pimeydessä, vaan hänellä on
oleva elämän valkeus (Joh. 8:12). Saamme loistaa Jumalan valoa, kun
seuraamme Häntä kaikessa. Jeesus on myös elämä. Hänen puoleensa
kääntymällä saamme kaiken, mitä tarvitsemme. Hän on tullut antamaan
meille elämän, yltäkylläisen elämän. Se on valtava lupaus. Saamme elää
yltäkylläistä elämää jo nyt Hänen yhteydessään.

Vuodenajoista kesä on minusta kaikkein monipuolisin. Kesä tuo vihreyttä,
taivaan virvoittavia sateita ja ennen kaikkea lämpöä! Saakoon myös
Jumala istuttaa meidän sydämiimme uusia alkuja, virvoittaa meidän
sydämiämme sateillaan ja antakoon Hän armonsa auringon paistaa sydämiimme.

Terveisin Marika

Alussa oli sana...

blogi

"Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala."

 

Näillä sanoilla alkaa Johanneksen evankeliumi, jota seurakunnassamme tutkimme tämän kesän aikana. – Tule mukaan rikastuttamaan suhdettasi Jumalaan, kuuntelemaan hänen ääntänsä, juttelemaan hänen kanssaan ja tekemään sekä pieniä että suurempia palveluksia hänelle kesän aikana.

 

Minä etsin kätköistäni uuden uutukaisen ja kauniin uudentestamentin, joka on sekä suomeksi, että englanniksi. Se kulkee kätevästi mukana kaikissa kesän riennoissa ja voin missä tahansa pysähtyä hetkeksi lukemaan Johanneksen evankeliumia. Tavoitteeni on lukea se kerran läpi englanniksi ja useamman kerran suomeksi. – Haastan sinut mukaan!

 

Alussa oli Sana ja Sana oli Jumala. – Siis jossakin on alku ja se merkitsee sitä, että jotakin oli ennen meitä ihmisiä. Niin ja se merkitsee myös sitä, että jo ennen alkua oli Jumala. Jumala, joka laittoi kaiken alulle.

Toisaalta niin järkeen käypää ja toisaalta aivan käsittämätöntä. Iankaikkisuus on sana ja käsite, joka avautuu näissä Johanneksen evankeliumin alkusanoissa. Iankaikkisuus on asia, joka tuntuu olevan aivan liian suuri juttu ihmisen pienen pään käsitettäväksi. – Ehkäpä juuri siksi monet sanovat ettei Jumalaa ole. On liian käsittämätöntä, että ennen alkua voisi olla jotakin. Joten ei anneta Jumalan aloittaa, häntä ei ole ja silloinhan ei ole mitään ongelmaakaan. – Loogista tai sitten ei?

Meille lukemattomille ihmisille tämä on taasen yksi suurin syy uskoa Jumalaan. Täytyy olla jotain suurempaa ja viisaampaa kuin me, jotta on voinut syntyä jotain näin käsittämätöntä. Niin ja vielä tuo iankaikkisuus, siis loputon aika taaksepäin ja tästä hetkestä eteenpäin. Ihmisen vaikea ymmärtää, mutta täysin Jumalan hallinnassa ja hoidossa.

 

Jumala, joka ilmaisee jotain tällaista itsestään Johanneksen evankeliumin alkusanoissa, tahtoo viettää kesän sinun kanssasi. Älä käännä selkääsi elämäsi tarjoukselle, vaan tartu siihen ja koe erilainen kesä.

Ota Johanneksen evankeliumi kesälukemistoosi ja sen äärellä pysähdy kuuntelemaan Jumalan puhetta juuri sinulle ja sinua varten.

 

Lämmintä kesää sinulle kuunnellen, jutellen ja palvellen.

 

Terveisin Jopi

Pelastus on Jumalan lahja

Elämä on jännä juttu

Viimeiset kuukaudet ovat olleet todella kiireisiä elämässämme. Ansku valmistui lääkäriksi toukokuun lopussa ja luonnollisesti hänen aikansa meni pitkälti opintojen päättämiseen. Opiskelujen päättämisen lisäksi Ansku on palvellut uskollisesti entiseen tapaan seurakunnassa. Arvostan hänen rakkauttaan ja intoa paikallisseurakuntaa kohtaan. 

Samalla itselläni on ollut monella tapaa tavallista kiireisempi kevät. Tuntuu oudolta sanoa, että kaiken tämän hullun myllyn keskellä olen oppinut nauttimaan elämästä entistä enemmän. En usko sen johtuvan kiireisestä elämän vaiheesta, koska viimeiseen puoleen vuoteen mahtuu hetkiä jolloin olen ollut todella väsynyt. Ennemminkin syynä on juuri nautinnon löytäminen erilaisissa, hyvin arkisissakin hetkissä. 

Se on jännä juttu, miten yhteen päivään voi mahtua oudon erilaisia tilanteita. Esimerkiksi muutama viikko sitten tiistaipäiväni koostui aivan ”random” tilanteista. Aamupäivän käytin kirkolla erilaisia toimistotöitä tehden. Iltapäiväni kului Alfakurssin opetusta valmistellessa. Alkuillasta laitoin autoni perään kirkon peräkärryn ja lähdin kohti Orikedon teollisuusaluetta. Tarkoituksenani oli noutaa sieltä erään yrityksen takana olevasta pusikosta kaksi isoa peltilevyä kauppatorin Slummia varten. Levyt olivat kuitenkin liian suuria kirkon kärryllä kuljetettavaksi, joten jouduimme jättämään levyt sinne pusikkoon. Orikedolta säntäsin opettamaan Alfakurssille, johon olin opetuksen valmistellut. Kurssille osallistuu muutama vastikään uskoontullut. Kurssin päätyttyä jouduin vielä piipahtamaan kirkolla, koska minun piti tehdä vielä yksi juttu toimistolla. Kello oli jo yli yhdeksän illalla. Kirkolle saavuttuani huomaan kirkon edessä olevan parkkeerattuna ison pakettiauton, jonka perässä olleessa peräkärryssä olivat juuri nuo samaiset peltilevyt, jotka aiemmin päivällä olimme joutuneet jättämään sinne Orikedon pusikkoon. Arkisia ihmeitä! Nukkumaan mennessä en voinut kuin ihmetellä, miten elämä voi olla jännää.

Muutama päivä myöhemmin vietin yhdessä kahdeksan muun kanssa vuorokauden asuen kauppatorille rakentamassamme slummissa. Ruokavalionamme oli pääasiassa linssejä ja riisiä. Päivällä poltin naamani auringossa ja yöllä minulla oli kylmä kesämakuupussissani. Kaiken sen keskellä nautin suunnattomasti niistä kymmenistä ja kymmenistä keskusteluista, joita sain vuorokauden aikana käydä ihmisten kanssa. Kaksi päivää slummin jälkeen osallistuin Anskun lääkärivala –tilaisuuteen, jossa nostimme maljan yli sadalle vastavalmistuneelle. Taas huomasin elämässä olen jänniä kontrasteja; ensin elän vuorokauden slummissa ja kaksi päivää myöhemmin istun puku päällä akateemisessa tilaisuudessa. 

Eilen, lauantaina minulla oli etuoikeus olla siunaamassa kahdeksan viikon ikäistä vauvaa. Illalla osallistuin Fuel.stationiin, jossa sain taas kokea elämän ihmeellisyyttä. Muutama henkilö yhdestä seurakuntamme solusta kertoivat Stationissa, kuinka he olivat lähteneet viikko takaperin kaupungille evankelioimaan. Pojat olivat innoissaan siitä, kuinka Jumala oli auttanut ja johdattanut heitä siellä. Innostuin. Puheen jälkeen eräs 16 –vuotias tuli luokseni kertoen, että ylistyksen aikana hänen nyrjähtänyt nilkkansa oli parantunut. Vielä Stationiin tullessa hän oli tuntenut kipua jalassaan. Upeaa!

Tänään sain olla juontamassa aamujumalanpalvelusta ja iltapäiväjumalanpalveluksessa johdin taas ylistystä. Molemmissa tilanteissa koin Pyhän Hengen läsnäoloa. 

Arkeni voi olla erilaista kuin sinun, mutta arki on aina arkea. En halua rohkaista ketään tulemaan kiireiseksi. Se ei ole hyvästä. Sen sijaan tahdon rohkaista sinua nauttimaan hetkestä. Jumala tahtoo meidän nauttivan elämästä täysin rinnoin. Elä hetkessä nauttien sen ihmeellisyydestä! Elämä on jännä juttu!

-Teemu

Les Miserables

Kesaloma on edennyt siihen vaiheeseen, etta en loyda enaa aan pisteita nappaimistolta. Ei vaiskaan: olemme Arjan kanssa Englannissa ja nappaimistolta ei yksinkertaisesti loydy skandinaavisia merkkeja.

Laki ja armo

Olimme eilen katsomassa Les Miserables -musikaalia, joka on pyorinyt Lontoossa 20 vuotta non-stoppina. Se oli musiikillisesti ja lavateknisesti mielestani tosi korkeatasoinen. Eniten minuun vaikutuksen teki kuitenkin tarina, joka koskee niin selvasti lakia ja armoa. Tarinassahan paahenkilolla, entisella rikollisella, on perassaan koko ajan yli-innokas poliisi, joka yrittaa saada taman takaisin vankilaan. Poliisi ei usko, etta paahenkilo voi muuttua. Nain kuitenkin tapahtuu Jumalan armon myota.

Armo muuttaa ihmisen - ei laki

Suosittelen siis, etta jos sinulla on tekemisen puutetta tai haluaisit ymmartaa armon ja lain eroa hieman paremmin, kay vuokraamassa jostakin leffavuokraamosta Les Miserables. Tarkkaile erityisesti sita, mita laki tekee ihmiselle ja miten Jumalan armo muuttaa ihmisen. Myos elokuva on hyva.

Lisaa armon kokemista kesaasi,

Markus