perjantai 24. helmikuuta 2012

Poliittisesti epäkorrektia

Yhä 2000 vuotta Jeesuksen maanpäällisen elämän jälkeen pidetään hänen sanomaansa lähimmäisenrakkaudesta ns. korkeana opetuksena -varsinkin jos siihen saa sisällyttää tiettyjä asioita. Viimeisten vuosikymmenten aikana tärkeimmäksi lähimmäisenrakkauden ilmenemismuodoksi on nostettu suvaitsevaisuus. Suvaitsevaisuuteen on vahvasti liitetty ajatus siitä, että ihmiset määrittävät itse, mikä on heille sopivaa, eivätkä myöskään tuomitse toisia heidän valinnoistaan: "Se mikä toimii sulla, ei välttämättä toimi mulla. Ja se on ihan ok." Sisällyttikö Jeesus tällaisen ajattelutavan sanomaansa lähimmäisenrakkaudesta?

Jeesus sanoi paljon asioita, jotka nostattavat postmodernin ihmisen karvat pystyyn: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Postmodernissa maailmassa Jeesuksen sanoman absoluuttisuus tekee siitä poliittisesti epäkorrektia. Hän puhui totuudesta, joka on löydettävissä yksin Hänestä, eikä Raamattu näytä antavan lupaa laimentaa Jeesuksen sanomaa ajan hengen mukaiseksi.

Olemmeko umpikujassa? Jeesuksen sanoma oli poliittisesti epäkorrekti jo kaksituhatta vuotta sitten. Hänen uskottiin jopa pilkkaavan Jumalaa, ja siksi hänet myös ristiinnaulittiin. Jeesus eli kuten hän opetti. Hänen elämästään paistoi nöyryys ja hän oli täynnä rakkautta, myötätuntoa ja totuutta. Tämä veti ihmisiä hänen ympärilleen, kuin kuollut varis maantiellä kärpäsiä.

Jeesuksen sanoman julistamista absoluuttisena totuutena saatetaan pitää poliittisesti epäkorrektina. Hänen sanomansa on tästä huolimatta kuin dynamiittia, joka voi muuttaa vihaa täynnä olevan ihmisen rakastavaksi ja antaa merkityksensä menettäneelle ihmisille tarkoituksen. Arvion mukaan noin 80 000 ihmistä maailmassa kääntyy päivittäin kristityksi.

Kyllä, evankeliumi on totta, se on radikaali ja joillekin poliittisesti epäkorrekti. Emme ole saaneet lupaa käyttäytyä ylimielisesti julistaessamme evankeliumia. Sen sijaan meidän tulee olla täynnä rakkautta ja myötätuntoa, kuten meidän Kuninkaammekin oli.

* Teemu Sormusen pääkirjoitus HOPE-lehdessä (2/2012). Tilaa lehti ja lue kirjoitus kokonaisuudessaan: www.hopelehti.fi

maanantai 20. helmikuuta 2012

Suvaitsenko?

Suvaitsevaisuus on muotia. Konservatiivikristityt kuulemma eivät ole suvaitsevaisia, koska pitävät joitakin käyttäytymismalleja Jumalan tahdon vastaisina. Erilaisuutta kun pitäisi suvaita. Jos ei suvaitse, ei kuulemma voi rakastaa. Ennemminkin kuuluu armotta vihapuhujien leiriin.

Me kristityt puolustaudumme: suvaitsevaisuus ei ole kaiken hyväksymistä. Vai oliko se niin päin, että hyväksyminen ei ole kaiken suvaitsemista. Hmm. Väitän että suvaitsevaisuus on käsitteenä epämääräisen lattea.

Miten on, hyväksyykö ns. suvaitsevainen ihminen esimerkiksi sen, että mies lyö humalassa vaimoaan? Tuskinpa, eikä varmaan edes suvaitse sitä. Hän siis taitaa olla tässä suhteessa suvaitsematon? Onko kuitenkin niin, että aidosti suvaitsevainenkaan henkilö ei salli toisen vahingoittamista?

Edessämme on kuitenkin taas ongelma: mikä kaikki voi vahingoittaa toista? Ilmeinen fyysinen tai henkinen väkivalta, vai myös jumalallisen auktoriteetin piirtämien rajojen ylittäminen muiltakin kuin äkkiseltään ymmärrettävin osin?

"Suvaitsevaisuus" ei sinällään vaadi mitään. Parhaimmillaan siihen voi olla kytkeytyneenä aito välittäminen, pahimmillaan se on naimisissa täydellisen välinpitämättömyyden kanssa.

Entä sitten viha? Ketään ei pitäisi vihata. Tämä on jo yksiselitteisempää kuin suvaitseminen. Viha on pahasta, piste. Mutta vihaamisen vastustaminenkaan ei välttämättä johda kovin pitkälle. Mikä sitten?

Olisikohan rakkaudessa jotakin. Jumala sanoo olevansa Rakkaus. Jos näin on, rakkaudessa voisi olla jotakin maailmaa mullistavaa. Todellisessa rakastamisessa on käytännön tekoja mukana, se ei ole välinpitämätöntä.

Kaipaisiko maailma siis kaiken suvaitsevaisuuden ja ei-vihaamisen lisäksi todellista rakkauden vallankumousta? Olisikohan Jeesuksessa ainesta tämän vallankumouksen johtajaksi? Hän taitoi antaa henkensäkin rakkauden nimessä ja sen puolesta.

Taidamme tarvita Häntä enemmän kuin koskaan.

Jukka Suomela

tiistai 14. helmikuuta 2012

Seurakunnan näkypäivässä kuultua


Näyn tarkoituksena on johdattaa meitä Raamatun määrittämään suuntaan ja muistuttaa meitä Jeesuksen seurakunnalle antamasta perustehtävästä (Matt. 28:18-20). Näkymme ”Nostamme esiin uuden sukupolven, joka muuttaa kaupunkiamme” ilmaisee tämän tehtävän aikamme kielellä ja siinä historiallisessa tilanteessa, jossa elämme.

Kaupungin muuttuminen
Kaupungin muuttumisella tarkoitamme sitä, että Turku ja muut lähetyskohteemme muuttuvat paikoiksi, joissa 1) tuhannet ihmiset tulevat uskoon, 2) kristillisyys on luonnollista ja positiivista arkipäivää ja joissa 3) puhutaan heikomman puolesta ja ajetaan köyhän asiaa. Haluamme olla vaikuttava ja evankeliumia välittämällä välittävä seurakunta. Seurakunta ei ole täällä meitä varten. Me olemme seurakunta – ja me olemme täällä maailmaa varten.

Uusi sukupolvi
Uusi sukupolvi koostuu kaikenikäisistä ihmisistä, jotka ovat juurtuneita Jumalan valtakuntaan ja elävät sen arvojen mukaisesti saattaen Jeesuksen antaman tehtävän päätökseen – iällä ei ole merkitystä! He uskovat Raamatun muuttumattomaan totuuteen, mutta ilmaisevat samalla uskoaan kulttuurillisesti tuoreilla tavoilla (vrt. 1.Kor. 9:19-23). Lisäksi he kantavat tietoisesti vastuuta tulevista sukupolvista.

Esiin nostaminen
Esiin nostamisella tarkoitamme esimerkillistä elämää, määrätietoista opetuslasten tekemistä (2. Tim. 2:2; Matt. 28:18-20), toisten haastamista ja rohkaisemista Kristuksen seuraamiseen sekä ensimmäisten ja seuraavien askeleiden viitoittamista tietä kyseleville. Ohjaamme toimintaamme yhä enemmän sen mukaan, että opetuslapseudessa ei ole kyse vain pään tiedon oppimisesta, vaan että siihen liittyy myös käytännöllisten taitojen oppimista kristittynä elämisestä.

Siis
Seurakuntamme näyn pitkäkestoinen tavoitteemme on sellaisten Jeesuksen seuraajien synnyttäminen ja kasvattaminen, jotka rukoilevat ja toimivat aktiivisesti toisten tavoittamiseksi rakkauden tekojen ja evankelioimisen kautta.

Näky aktiivisesta vaikuttamisesta ja muutoksen aikaansaamisesta saa meidät innostumaan ja uskaltamaan uusia asioita tavoittaaksemme kaupunkimme ihmisiä. Tämä edellyttää sydämen, ajatusten ja asenteiden muutosta.  Avuksi tähän tarvitsemme vahvaa yhteisöllisyyttä, jonka keskellä kukaan ei koe olevansa yksin ja jonka keskellä jokainen vahvistuu uskossaan, löytää omat lahjansa ja rohkaistuu käyttämään niitä. Samalla siinä muotoutuu se ilmapiiri ja seurakunnan syli, johon uusien ihmisten on helppo tulla.

Sanos pappi nimeltä Jopi

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Miten teen elämäni naisen onnelliseksi?

Parisuhteen Palikat on nerokas keksintö!

Joskus oma parisuhde tuntuu nimittäin yhdeltä ongelmamöykyltä, jossa molemmilla on paha olla, mutta kummallakaan ei ole aavistustakaan, mistä päästä pahaa oloa pitäisi lähteä purkamaan. 


Tässä kohtaa palikat tulevat apuun. Niiden kautta voi ymmärtää, että kahden ihmisen suhteessa on eri osa-alueita, joista suhde rakentuu. Niin kuin palikkatalo palikoista.

Suhteen eri osa-alueet vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa. Jos yhdellä alueella menee huonosti, se heijastuu heti toisillekin. Hyvä uutinen on se, että  palikoiden toimivuuden parantamiseksi voidaan oikeasti tehdä jotakin.

Helmikuun palikkailtapäivässä saimme kuulla luottamuksesta ja teoista – jykevistä aiheista, jotka passelisti sopivat tuon presidentinvaalipäivän tunnelmaan. Kansakunta rakentuu luottamuksesta ja teoista – mutta niin rakentuu myös avioliitto ja parisuhde!

Avioliiton kukoistavaksi saamiseen ei välttämättä tarvita kovinkaan suuria tekoja. Tässä muutama matkan varrella mukaan tarttunut vinkki teille, miehet, pienistä teoista, joilla voitte tehdä elämänne naisen tyytyväiseksi ja onnelliseksi :

hoida jokin kotiin liittyvä homma, joka teistä molemmista on vähän vastenmielinen, ilman että hänen tarvitsee pyytää sinua tekemään se


lähetä hänelle piristäviä ja rohkaisevia viestejä päivän mittaan


anna hänelle oma-aloitteisesti niska- tai jalkapohjahierontaa


ehdota jotakin mukavaa tekemistä, josta te molemmat pidätte


osoita, että iltaisin hänen seuransa on sinusta houkuttelevampaa kuin tietokoneen seura


täytä tiskikone yhdessä hänen kanssaan


tihennä hiukan hiustenleikkausväliäsi


kun lähdette yhdessä esim. ostosreissulle, vaihda kotivaatteet astetta siistimpiin


Näin presidentinvaalien jälkitunnelmissa voi tietysti jäädä pohtimaan, mikä mahtaa olla se vastenmielinen kotihomma, jonka Sauli voi Mäntyniemessä oma-aloitteisesti tehdä, ilman että Jennin tarvitsee pyytää?


terveisin Sirkka

-      

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Kaikille lauantaisin klo 17.00 jumalanpalveluksessa kävijöille

JUMALANPALVELUKSEN ALKAMISAIKA MUUTTUU. ENSI LAUANTAISTA ALKAEN ALOITAMME KLO 16.00!
Kerro, kirjoita tai kilauta myös kaverille!

T. Jopi