Elämää, ei sen vähempää

Usko Jeesukseen synnyttää uuden elämän, kun Pyhä Henki muuttaa ihmiseen. Kaste julistaa sitä, miten vanha jää taakse ja uusi elämä Jumalan voimassa koittaa. Mikä uusi elämä?


Yksittäiset hetket ja tilanteet ovat ihmiselle tärkeitä. Voimme muistella sitä upeaa hetkeä, kun tulimme uskoon. Voimme ladata odotuksia kasteelle - josko viimeistään sen jälkeen elämästä tulisi lopullisesti helppoa ja voimantäyteistä.

Niin huikea ja yliluonnollinen kuin Jumalan aikaansaama elämänmuutos onkin, uskossa ei kuitenkaan ole kyse vain yksittäisistä tapahtumista, joita voimme kaiholla muistella jälkeenpäin. Ei myöskään sellaisista, joihin joudumme pettymään. On kyse elämästä. Elämä on se, jonka Jumala muutti uskoontulon kautta. Tätä uutta elämää meidän on määrä elää Pyhän Hengen voimassa jatkuvasti. Vaikeudet kohdaten ja niistä selviytyen, Jumalaa palvellen. Heprealaiskirjeessä ei turhaan sanota: "Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään."

Tämä kilpailu ei ole omassa varassamme, vaan Jeesuksen täyttämän työn varassa. Meidän tulee ottaa Jeesuksen saavutus vakavasti, elää usi elämämme täysillä ja Jumalan armon varaan perustaen. Kulkea eteenpäin määrätietoisesti, nousta pystyyn kaatumisenkin jälkeen. Ja kun emme niin kovasti jaksa edetä, antaa Jeesuksen pitää täysillä kiinni ja vetää eteenpäin. Jumalalla riittää armoa - sekä täydellistä energiajuomaa ilman haitallisia sivuvaikutuksia.

Vain tällaisella intohimoisella elämänasenteella elämä voi olla täyttä. Jeesuksen kautta löytyy hänen omien sanojensa mukaisesti elämä ja yltäkylläisyys. On innostavaa tietää, että uskovalla on aina Pyhä Henki mukana matkassa ja Hänen kauttaan Jumalan voima. Eletään Pyhän Hengen synnyttämää uutta elämää todeksi tässä ja nyt. Me muutumme ja kaupunkimme muuttuu.

Jukka Suomela

Pyhän Hengen viikonloppu

Viime viikonloppuna 8.-9.10 seurakuntamme kirkkosaliin kokoontui suuri joukko ihmisiä, jotka halusivat tulla Pyhän Hengen läsnäoloon kokonaiseksi lauantaipäiväksi! Ja ainakin oman kokemukseni mukaan viikonloppu oli totisesti täynnä Pyhää Henkeä! Kyseessä oli siis Pyhän Hengen pienryhmäviikonloppu ja paikalla oli seurakunnan pienryhmissä toimivia ihmisiä vauvasta vaariin.

Vierailevana puhujana oli Richard Svensson Ruotsista. Hän puhui lauantaina Pyhän Hengen vaikutuksista elämässämme; kuinka Pyhä Henki antaa meille iloa ja rauhaa. Uskon, että monet saivat kokea näitä Hengen vaikutuksia jo heti paikan päällä.

Sunnuntaina viikonloppu jatkui vielä pienryhmänjohtajille. Aloitimme iltapäivän ihanalla ylistyksellä, jonka aikana Pyhä Henki kosketti monia: varusti, rohkaisi ja kannusti johtajan tehtävässä. Samoin tekivät myös Richardin opetukset ”Kuinka olla innostava johtaja” sekä ”Miten johtaa, kun itsellä on vaikeaa”.

Viikonloppu oli tarpeellinen levähdystauko hektisen syksyn keskellä. Saimme viettää rauhallisen hetken Jumalan läsnäolossa, mikä antoi voimaa viikon arkeen. Me johtajat saimme myös uutta intoa vietäväksi pienryhmiimme. Ja kuten oma pienryhmäni tapaa sanoa rukousvastauksista: Kiitos Herralle!

Elisa Huovila
seurakunnan pienryhmätyön tiedottaja
pienryhmänjohtaja

Viikonloppuna puhutaan armolahjoista

Viikonlopun saarnat päättävät opetussarjamme Pyhästä Hengestä. Mikäli haluat tutustua saarnatekstiin etukäteen, lue 1. Korinttilaiskirjeen luvut 12-14 ajatuksen kanssa läpi. Koko jakson pääaiheena eivät ole armolahjat, niiden luokitteleminen tai järjesteleminen, vaan se, mitä hengellisyys on. Korinttilaiset nimittäin luulivat, että hengellinen ihminen on enkelin kaltainen:
- kieltäytyy seksuaalisuudesta (7:1-7)
- puhuu enkelien kieliä (13:1)
- on tulevaisuudessa ruumiiton (15:1-58)

Näin ollen hengellisyyden mittariksi mittariksi nousi kielillä puhuminen (vrt. enkelien kieli, 13:1). ja tietysti Paavali joutuu oikomaan heidän luutuneita käsityksiään. Hänelle hengellisyys ei ole irrottautumista nykyisestä olemisen tilasta jollekin toiselle ja hengellisemmälle tasolle. Todellisen hengellisyyden tuloksena on Jeesuksen korottaminen Herraksi.

Ohessa on lukujen 12-14 rakenne, jota voit käyttää apuna tutkimustyössäsi. Se auttaa sinua Paavalin argumentoinnin hahmottamisessa.

Mikä on lähtöisin Hengestä ja mikä ei? (12:1-3)
Moninaisuuden tarve (12:4-11)
Ihmisruumis kuvana seurakunnan ykseydestä ja moninaisuudesta (12:12-27)
Yhteenveto edellä mainitusta (12:27-30)

Rakkauden välttämättömyys (13:1-3)
Rakkauden tunnusmerkit (13:4-7)
Rakkauden pysyvyys (13:8-13)

Armolahjojen käyttämisen tulee olla ymmärrettävää (14:1-25)
Armolahjojen käyttämisen tulee tapahtua järjestyksessä (14:26-40)

Huomaa, että Paavalin argumentointi etenee aina 14. luvun loppuun saakka. Näin ollen myös 13. luku liittyy kiinteästi armolahjoihin ja niiden käyttämiseen.

Iloista löytöretkeä Raamatun äärellä toivottaen,

Markus