Joulun odotuksia

Kymmenisen vuotta sitten joulunalusaikaan sai ensi-iltansa elokuva Love actually - Rakkautta vain. Se alkaa näkymällä suurelta lentokentältä. On muutama päivä jouluun ja saapuvien lentojen terminaalissa ihmiset odottavat ja ottavat vastaan rakkaitaan. Nähdään halauksia ja suudelmia, jälleennäkemisen riemua ja ilon kyyneleitä, kun kauan odotettu rakas ihminen on jälleen siinä.

Elokuva ei kerro meille näistä ihmisistä sen enempää, mutta todennäköisesti he lähtevät joulun viettoon suurin odotuksin. Ja todennäköisesti he joutuvat tavalla tai toisella pettymään odotuksissaan. Joulupäivällinen ei sujukaan ilman pientä kireyttä ilmapiirissä. Lahjat eivät tänäkään vuonna osu ihan kohdalleen. Koristelut ja kynttilät ja tuoksut ovat täydellisiä, mutta jotakin jää silti puuttumaan. Jos vain voisi tavoittaa sen jonkin, joka tuntuu aina pakenevan otteesta. Ja jos vain tietäisi, mikä se jokin on...

Jouluun kohdistuu paljon odotuksia. Se herättää paljon tunteita. Myönnettävä se on, vaikka kuinka yrittäisi suhtautua koko juttuun välinpitämättömästi. Sisällämme on kuin aukkoja, joiden odotamme jollakin salaperäisellä tavalla täyttyvän jouluna. Niilläkin meistä, jotka väittävät etteivät enää odota mitään, on kuitenkin pettymyksen muotoinen aukko sisällään. Ei joulu antanutkaan sitä mitä odotin, silloin kun siltä vielä jotakin odotin.

"I´ll be home for Christmas", unelmoi amerikkalainen sotilas 1940-luvun sävelmässä. Hänen laillaan me kaikki haluamme tulla jouluksi kotiin. Mutta emmekö haluakin tulla kotiin tavalla, joka on jotakin enemmän kuin vain tulla paikkaan, jota kutsumme kodiksi? Kaipaamme jotakin, jolle emme löydä sanoja.

Voisimmeko lähestyä joulua uudella tavalla?

Mitäpä jos myöntäisimme, että meillä on odotuksia ja kaipauksia, mutta lakkaisimme odottamasta, että ne kaikki täyttyvät jouluna?
Jos pysähtyisimme kuuntelemaan kaipaustamme, voisiko se kertoa meille, että tulee hetki, jolloin se täyttyy?
Voisiko kaipauksemme näin muuttua toivontäyteiseksi odotukseksi?

Minulle Love actually -elokuvan alkukohtaus tuo aina mieleen taivaan. Voi vain kuvitella sitä jälleennäkemisten, halausten ja ilon kyynelten määrää, mikä meitä siellä odottaa! Se on Suuren Kotiinpaluun hetki. Annetaan joulun kuiskata meille siitä, näyttää väläys kirkkaudesta,joka meitä odottaa. Väläys siitä hetkestä, kun kaikki kaipaukset täyttyvät.

Ehkä joulun tehtävä onkin vuodesta toiseen vakuuttaa meille, että Koti odottaa, tie Kotiin on valmis ja jokainen askel vie meitä lähemmäksi. Siinä on aihetta iloon, tälle ja kaikille tuleville jouluille.

Iloista ja paineetonta joulun odotusta!

Sirkka

Odotamme Jeesuksen tulevan

Jos emme kärsivällisen toivon ohjaamina odota Jeesuksen tulemista kirkkaudessa, alamme harhailla ympäriinsä, pikku sensaatiosta toiseen. Täytämme elämämme sanomalehtiuutisista, televisiotarinoista ja juoruista. Mielemme kadottaa kurinalaisuutensa emmekä enää erota mikä ohjaa meitä lähemmäs Jumalaa ja mikä ei, ja sydämestämme katoaa herkkyys.
Jos emme odota Jeesuksen toista tulemista, jähmetymme paikoillemme ja joudumme kiusaukseen antaa periksi mille tahansa hetken nautinnolle. - Kun meillä on Herra, johon voimme suunnata katseemme eteenpäin, voimme jo odottaessamme kokea, että Hän on läsnä.

Tule mukaan Jeesuksen paluun juhlaan, joka pidetään yhtenä Turku rukoilee tapahtumana Puistokadulla Helluntaiseurakunnassa torstaina 29.11. klo 18.30.

Jopi Pietiläinen

Turku wiped out!

Imagine the outcry around the world if a town the size of Turku was wiped out. Yet few say anything about the fact that every year a similar number of Christians are killed for their faith around the world.

This happens despite the fact that most countries have signed up to the Universal Declaration of Human Rights. This was first formulated in the United Nations in 1948 and grants the right to choose one’s religion and to practice it.

Paul gave us a model of Christians standing up for the rights granted to them under the law as we can read in Acts 16,22 and 25. We should both pray for our suffering brothers and sisters and seek for ways to awaken our government to the situation so that it will also take action.

The Finnish Ecumenical Council has taken up this matter in the past two years and it seems that the Finnish government is taking the matter more seriously now. We are in the middle of a week of prayer concerning this subject arranged by the ecumenical council. We will pray for this in Turku Rukoilee in the Methodist Church in Hämeenkatu at 18.30 today (25th October).

It will also be the subject of a presentation to the United Nations this evening. When Christians pray and become active then things happen. Let’s be part of this.

Graham Turner

P.S. Remember to vote prayerfully this weekend for good representatives who will take seriously the rights of people in this city.

HOPE 2012

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna Turun Logomoon kerääntyi noin 540 nuorta 80 eri paikkakunnalta kauan odotettuun HOPE-tapahtumaan. Tapahtuma ei ole kuitenkaan itse tarkoitus, vaan tapahtumalla on tarkoitus.
HOPE kerää uuden sukupolven nuoret yhteen:nuoret, jotka rakastavat Jumalaa koko sydämestään ja haluavat elää jollekin suuremmalle kuin itselleen.
Viikonlooppuna nuoria rohkaistiin muuttamaan maailmaa paitsi sanoin, myös teoin. Näyttämään, että me emme ole passiivinen sukupolvi. Viikonloppu oli täynnä toivoa, inspiraatiota, opetusta ja voimaa.
Nuorten joukkoa palveli altis 180 hengen talkooporukka, joille myös iso kiitos onnistuneesta tapahtumasta.
Jopi

Välimaastossa

Psalmissa 77 puhtaan siitä, miten Jumala teki joskus ihmeitä psalmin kirjoittajan elämässä, mutta nyt Hän tuntuu etäiseltä. Alussa, kun tulemme uskoon, alamme seurata Jumalan meille antamia unelmia, asiat usein loksahtelevat paikoilleen, mutta kun alamme kasvaa tulee seasoneita, joissa Jumala tuntuu etäiseltä. Kyse on kuitenkin siitä, että Hän kasvattaa meitä. Oikeastaan tällaiset seasonit pitäisi ottaa kunnianosoituksena Jumalallta, koska ne tarkoittavat ettet ole enää vauva-kristitty.

Myös nämä seasonit elämässä ovat tarkoitettu nautittavaksi. Ei vain alun innostus ja lopun unelman täyttyminen, vaan myös vaikeammat ajat. Jumala haluaa että nautimme elämästä, perheestämme niistä siunauksista jotka ovat jo tulleet todeksi, vaikka kaikki unelmamme eivät vielä olisikaan toteutuneet.

Jeesus lupasi ennen ylösnousemustaan jättää Hänen rauhansa. Hänen rauhansa on luottamusta Jumalaan, nokoset myrskyn keskellä. Usein ajattelemme helposti rauhan olevan riippumatto välimeren rannalla ja niitäkin hetkiä tarvitaan, mutta se ei ole se rauha jota Jeesus tarkoitti. Hänen rauhansa on luottamusta siihen, mitä Jumala on luvannut huolimatta siitä miltä tällä hetkellä näyttää tai miten paljon Jumalan lupauksesta on aikaa.

// Antero

HOPE tulee!

HOPE-tapahtuma @ Logomo 28.-30.9.2012

HOPE näkyy seurakuntamme toiminnassa monin tavoin. Yli 150 seurakuntalaistamme palvelee vapaaehtoisina HOPEssa. HOPEn aikana vapaakirkolla ei ole normaaleja jumalanpalveluksia, joten ota huomioon HOPE-tilaisuudet, joihin voit osallistua ilmaiseksi Logomolla.

Yleisötilaisuus Logomolla lauantaina klo 19.00
Aamujumalanpalvelus HOPE-tapahtuman yhteydessä sunnuntaina 30.9. klo 11.00

Tässä Tommi Koivusen kommentit aiempien vuosien HOPE-tapahtumasta: "Mikä minun mielestäni Hope-tapahtumassa on parasta? No ehkä se, että tarkoitus ei ole rakentaa loistavaa tapahtumaa (vaikka se on sitäkin) vaan rakentaa paikallisia seurakuntia. Tapahtuma on olemassa, että nuoret ja nuoret aikuiset voisivat kohdata Jumalan ja tulla täyteen intoa hänen valtakuntansa hyväksi. Jumalan valtakunta taas tulee näkyväksi kaikkialla, missä on sen kansalaisia. Käytännössä siis tapahtuman tarkoitus on se mitä tapahtuu tapahtuman jälkeen eri puolilla Suomea.
Kun kuulen tarinoita siitä, että nuoret ovat tapahtuman innoittamina alkaneet rukoilla paikkakuntansa puolesta, järjestää Nuoriso-Alfakurssin, mennä katsomaan vanhuksia ja niin edelleen, se innostaa minua eniten."

Ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet ovat asia, joka on meille tässä seurakunnassa tärkeä, koska se on Jumalalle tärkeä asia. Se on myös yksi Hopen pääteemoista.

Muslimimaat on eräs osa maailmaa, jossa ihmisoikeuksia rikotaan räikeästi. Sunnuntaina 9. syyskuuta klo 11 vieraaksemme tulee pariskunta ihmisoikeusjärjestöstä nimeltä “Set my people free”. He tulevat kertomaan meille lisää muslimimaissa tapahtuvista ihmisoikeusrikkomuksista. Kamal ja Christina Fahmi ovat aikaisemmin tehneet työtä Operaatio Mobilisaation parissa. Kamal on kotoisin Sudanista ja Christina Ruotsista. He asuivat Egyptissä niin sanotun arabikevään aikana. Tule kuulemaan mitä sanottavaa heillä on tästä tärkeästä aiheesta. Opitaan, rukoillaan ja toimitaan!

Graham Turner

25.-26.8. Vauhdikas ja innostava startti syksyyn

Tämän viikonlopun aikana kirkkomme täyttyy useampaan otteeseen eri-ikäisistä, eri näköisistä ja eri kokoisista ihmisisitä. Tohinaa ja touhua riittää kirkkomme kaikkiin kerroksiin.

Lauantaina kello 12.00 nelisenkymmentä innokasta ihmistä ovat valmiita vastaanottamaan 160 ystäväänsä. Tarjoten heille hengellistä ravintoa, yhteyttä, lounaan, vaatteita tarvitseville ja vielä eväskassin kotiin viemisiksi.

Kello 16.00 starttaa syyskauden ensimmäinen jumalanpalvelus, jolloin ovet ovat auki kaikenikäisille. Tässä jumalanpalveluksessa on tilaa lapsille. Kirjaimellisesti fyysisten tilojen muodossa ja sunnuntain starttitapahtumasta alkaen myös ohjelman muodossa eri ikäryhmille.

Kello 19.00 syksyn ensimmäinen FRONTLINE jyrähtää käyntiin täyttäen kirkon nuorista ja opiskelijoista. Frontlinessa on tarjolla simultaanitulkkaus englanniksi, joten sinne voi tuoda kaukaisemmankin ystävän, eikä hän jää kielimuurin taakse.

Sunnuntaina kello 11.00, pienen öisen hengähdystauon jälkeen, ovet ovat jälleen avoinna salin täyttyä. Kaiken ikäisiä odotetaan yhteiseen jumalanpalvelukseen. - Kaikissa tapahtumissa kynnys on matalalla ja katto korkealla, eli tervetuloa sellaisena kuin olet.

Tämän viikonlopun jumalanpalvelustemme odotettuna ja pidettynä vieraana on Richard Svensson Ruotsista. Hän on monivuotinen vieraamme, jolla on aina rohkaiseva ja innoittava viesti tuotavanaan.

Sunnuntaina sokerina pohjalla on kello 15.00-18.00 lasten starttitapahtuma 3-12 vuotiaille. Se on niin mukava juttu, että sinne on aivan pakko päästä. - Harmittaa koko syksyn jos sinne ei pääse. Joten isät, äidit ja ennen muuta lapset: Sunnuntaina monot kohti Vapaakirkkoa ja starttia!

Jopi Pietiläinen nestorpastor

Asenne rikkaita ja köyhiä kohtaan

Jaak. 2:
Lähimmäisen rakkaus ei valikoi
1 Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä.
2 Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan,
3 niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sano hänelle: "Istu tähän, tässä on hyvä paikka"? Köyhälle te sen sijaan sanotte: "Seiso sinä tuossa", tai: "Istu tähän lattialle jalkojeni viereen."
4 Ettekö te silloin syyllisty erotteluun omassa keskuudessanne? Eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka tuomitsevat väärin perustein?

Seurakunnassa meidän tulisi kyetä elämään sen verran lähellä toisiamme ettei meidän tarvitse erotella toisiamme. Mahdolliseksi sen tekee turvallisuus ja luottamus, joka on löydettävissä armosta ja Jumalan läheisyydestä. Se on paikka, jossa me kaikki olemme tasa-arvoisia ja -vertaisia.
Seurakuntana meidän yksi keskeisin tehtävämme on osoittaa ja jakaa itse kokemaamme armoa ja rakkautta eteenpäin. Sekä tehdä se oikeudenmukaisesti ja laskelmoimatta.

8 Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te teette oikein.

Jaakobin teksti haastaa meitä elämään armosta ja armahdettuna, jonka luonnollisena seurauksena kykenemme antamaan anteeksi ja armahtamaan toisia. Käytännössä se merkitsee sitä, että kykenemme asettumaan toisen asemaan emmekä silloin enää tuomitse häntä pintapuolisesti ja väärin perustein. Itse asiassa tuomitsemisen tarve hälvenee parhaimmillaan kokonaan ja tilalle tulee ymmärrys, sääli ja anteeksiantamus. - Tämä on käytännössä sitä, että osoittaudumme olevamme jonkun tarvitsevan lähimmäinen auttaen häntä.

Jopi Pietiläinen

Just try it!

Ever been tempted? Haven’t we all! The thought pops into your head. Something gets switched on inside. Before you know where you are you are putting the thought into action. Next minute you hit the ground again and the guilt comes flooding in. Oh Lord, not again. Why did I do it?

James describes this process in James 1v13-15. The bait is dangled in front of our nose, we go after it and end up caught by the hook. Time and again the same thing happens. We become more and more guilty and, as James says, the end result of repeated sin is death.

Can we have victory over temptation?

Stronger willpower is not the answer. At least I have never found where I can get more willpower from. Paul tells us the New Testament solution in Galatians 5v16. He says “follow the Spirit and you won’t follow your evil desires”.

Anyone with children knows this works. Try telling a child not to do something. It either develops deafness and ignores you or, as soon as you turn your back, it goes back to the forbidden thing! But show the child something better to do instead and the problem is solved.

The way of law tells us “You must not sin”. Paul tells us in Romans 7 that the way of law did not work for him. It just made him more guilty. Instead the Spirit says “Come and follow me and let’s have adventures with Jesus”. The more we follow the Spirit, the less the evil desires in us have space in our lives. Life with Jesus is far too exciting for us to take notice of the old temptations.

This is the way to freedom. Just try it. I find it works for me at least!

You can hear more by logging in to armontalo.org/saarnat and listening to last Sunday’s sermon.

Graham Turner

The Law of Freedom

What a strange combination of words: “law” and “freedom”. How can a law give us freedom? Don’t laws take away our freedom? Yet twice in his letter James refers to the law of freedom: in 1v25, he even calls it the perfect law: But the man who looks intently into the perfect law that gives freedom, and continues to do this, not forgetting what he has heard, but doing it—he will be blessed in what he does.

And in 2v12: Speak and act as those who are going to be judged by the law that gives freedom, because judgment without mercy will be shown to anyone who has not been merciful. Mercy triumphs over judgment!

Earlier in 2v8 James calls it the royal law: If you really keep the royal law found in Scripture, “Love your neighbor as yourself,” you are doing right.

How does this law give us freedom? The answer is found in the words of Jesus in Matt. 7v1,2: Do not judge, or you too will be judged. For in the same way you judge others, you will be judged, and with the measure you use, it will be measured to you.

Jesus summed it up in what we call the Golden Rule in Matt. 7v12: So in everything, do to others what you would have them do to you, for this sums up the Law and the Prophets.

Jesus and James both tell us that if we want to find freedom from judgment we should not judge. If we want to be forgiven, we should forgive. If we want to be shown mercy, we should show mercy. To put it simply: God will treat us in the way we treat others.

The law of freedom is so simple yet we often lose it under a pile of complicated do’s and do nots. We know instinctively how we would like to be treated so we just need to “Love our neighbor as ourselves”. That’s it!

Don’t miss the next exciting episode of our series on the letter of James this coming weekend entitled “Dealing with temptation”.

Graham Turner

All Bible quotations are from THE HOLY BIBLE: NEW INTERNATIONAL VERSION. Copyright International Bible Society.

7 to 1

I had the privilege last week of attending the annual New Wine conference in Himos. This is my third visit and each time there has been good teaching and worship, the fun of meeting people and good weather despite the weather forecasts.

One of the speakers was Mark Aldridge, an Anglican priest from England. He has been pioneering new forms of church, meeting people where they are in an environment they feel comfortable with. The situation is so desperate in England these days that his bishop gave him permission to try out whatever he wanted. Buildings and liturgy are no longer required, just reach the people with the gospel.

One thing Mark told that stuck in my head was the power of negative words. He said that research had shown that seven positive statements are needed to compensate for one negative one. Maybe we should start a 7 to 1 campaign in our church this autumn?

When I came home I listened to Sirkka’s sermon on the internet and, surprise, surprise, she was speaking about the same idea though the ratio she quoted was 5 to 1 or even 2 to 1. The same evening we watched one of Joyce Meyer’s programs and once again heard the same message about the importance of speaking words that build up. She said that not only do we need to speak positive words to others but we need to speak positive words to ourselves. The internal dialogue in our heads is where we can do a lot to either strengthen our faith or drag it down.

So whether it is 7 to 1, 5 to 1 or 2 to 1, the message is clear: we must speak a lot more encouraging words than critical ones. So let’s do it. Here’s my contribution:

Our church has good worship meetings, we have many committed people who are giving generously, we have the biggest youth work of any Free Church in Finland, we have an excellent small group work, a growing outreach to people in need, we have a teaching program that is the envy of many, and we have gifted, committed leaders. What a privilege to be part of such a church.

Now its your turn. Next time you meet someone from the church, tell them something positive.

Graham Turner

Sanoja, sanoja....

"Sanoja väärinpäin latasin yllättäin. Taisin sua satuttaa enkä takaisin saa. Mä puhuin ja yksin jäin."

Näin Nylon Beat toistakymmentä vuotta sitten (apua, joko siitä on niin kauan?!) Kaikessa kepeydessään tämä laulu sanoitti monen kipeän kokemuksen siitä, miten suustamme liian usein pääsee sanoja, joita sieltä ei pitäisi päästä. Sanoja, jotka satuttavat ja haavoittavat toisia. Joskus niin paljon, että ihmissuhde katkeaa, kuten ko. laulun tarinassa.

Aihe on ajaton. Tämän kesän opettajamme, vanha kunnon Jaakob, puhuu samasta asiasta kohta pari tuhatta vuotta vanhassa kirjeessään. Hän selittää, miksi meille käy näin. Syy on se, että "...kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä."

Jaakob ampuu alas myös harhakuvitelmamme siitä, että sillä mitä suustamme muina aikoina päästämme, ei ole mitään merkitystä, kunhan vain jumalanpalveluksissa ahkerasti rukoilemme ja ylistämme."Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija, mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha."

Auts. Nyt osui. Kipeästi.

Mutta mitä voin tehdä, jos suussani on tappavaa myrkkyä sylkevä kesyttämätön peto? Vaikka pitäisin kuinka hyvää huolta suuhygieniastani, se tuskin auttaa tähän vaivaan. Sen kukistamiseen tarvitaan Pepsodentia järeämpiä aseita.

Suuhygieniaa ei kannata tietenkään unohtaa, mutta enemmän meidän pitäisi kiinnittää huomiota sydämemme tilaan ja siihen, millä sitä ruokimme. Jos juomme jatkuvasti hyvästä, kirkkaasta lähteestä, silloin meistäkin suuremmalla todennäköisyydellä kumpuaa hyvää, kirkasta vettä. Siis niitä hyviä sanoja.

Taisteluun suussamme asuvaa petoa vastaan on saatavilla myös apuvoimia. Daavid, joka jo kauan ennen Jaakobin päiviä kamppaili saman asian kanssa, pyysi Jumalaa antamaan vartijan suulleen.

Tuo vartija on nyt tullut. Eikö hän olekin se sama, jonka Jeesus lähetti meille rinnallakulkijaksi ja rohkaisijaksi? Pyhä Henki haluaa auttaa meitä myös kielenkäytön alueella: sanomaan enemmän hyviä, rakentavia sanoja ja jättämään ne vähemmän rakentavat sanomatta. Ja joskus olemaan viisaasti sanomatta yhtään mitään.

Upea juttu, en olekaan siis yksin taistelemassa sitä hillitöntä petoa vastaan! Minulla taitaa vielä toivoa.

Lisää tästä teemasta voit kuunnella viime viikonlopun saarnasta. Linkki löytyy tästä vierestä.

Sirkka

Saanko esitellä: V.A.L.O.

Sunnuntaina 10.6. kävi seurakunnan kellarikerrokseen pystytetyllä V.A.L.O.-kirppiksellä mukava hulina ja sorina. Vaatteet löysivät uusia omistajia, pullat ja kaffe menivät kaupaksi ja kassaan kilahti monta arvokasta euroa, joiden päämääränä on auttaa ihmiskaupan vastaista työtä. Tunnelma oli mukava huolimatta pienistä viemäriongelmista, jotka ajoittain nousivat tietoisuuteen hajuaistin välityksellä. Hintalappujen lisäksi kysymykset koskivat kirpparin järjestäjää, V.A.L.O..:a.

V.A.L.O. on kasvava joukko naisia, jotka kantavat sydämellään samaa taakkaa: nykypäivän orjuutta ja halua olla mukana liikkeessä, joka kiirii eteenpäin viidellä mantereella tämän epäoikeudenmukaisuuden lopettamiseksi. 27 miljoonaa orjaa on luku, joka on aivan liian suuri ymmärrettäväksi, mutta me haluamme auttaa yhtä kerrallaan.

V.A.L.O. sai alkunsa ideana jokunen vuosi sitten ja lähti liikkeelle viime keväänä ryhmänä, joka rukoili ihmiskaupan uhrien puolesta. Tänä keväänä se on tosissaan alkanut saada muotoaan ja tällä hetkellä onkin yhdistyksen rekisteröitymisprosessi meneillään.

Nimi V.A.L.O. tulee sanoista vapaus, arvo, laupeus ja oikeudenmukaisuus. Nämä ovat arvoja, jotka määrittävät myös sitä, minkälaisia tuloksia toivomme saavuttavamme ihmiskaupan vastaisessa työssä. Työkaluarsenaalinamme meillä on tietysti niin tärkeä ja voimallinen rukous, mutta myös esimerkiksi tietoisuuden levittäminen, varojen kerääminen, verkostoituminen ja yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa. Mahtavaa olisi, jos jatkossa voisimme enemmän kohdata ja auttaa henkilökohtaisesti niitä, jotka ovat omaa ääntä vailla. Me haluamme viedä valoa sinne, missä pimeys valtaa alaa raskaimmillaan ja osoittaa että Hän, itse rakkaus, ei ole koskaan kääntänyt selkäänsä.

Unelmamme ovat suuria, mutta vielä suurempi on Jumala, joka on kanssamme. Hänelle mikään ei ole mahdotonta ja niinpä kai on todettava, että ei meillekään, kun hänessä pysymme. Välillä se ajatus iskee tajuntaan ja silloin alkaa melkein pelottaa. Mutta vaikka me olemme vasta-alkajia ja amatöörejä, pomomme ei ole. Tervetuloa mukaan palvelukseen siis!

P.S. : V.A.L.O.-kirppis on auki myös ensi sunnuntaina 17.6. klo 14-18 ja 19.30-21. Tervetuloa!

Ansku Sormunen

Käytännön viisautta Jeesuksen velipuolelta

Tänä kesänä, alkaen sunnuntaina 10.6., tutkimme Jeesuksen velipuolen Jaakobin kirjoittamaa kirjettä. Se on täynnä käytännön viisautta tyypilliseen juutalaiseen tyyliin kirjoitettuna. Jaakob ei etene loogisesti asiasta toiseen niin kuin Paavali, vaan antaa ensin neuvoja tietystä asiasta ja sitten vähän myöhemmin palaa samaan teemaan ja kertoo vähän lisää.

Hän käsittelee sellaisia aiheita kuten viha, kiusaukset, rukous, asenteemme köyhiä kohtaan jne. Kesän aikana tutkimme joka viikko eri aihetta kooten aina yhteen kaiken, mitä Jaakobilla on kyseisestä aiheesta ollut sanottavaa.

Kesän loppuun mennessä olemme käyneet läpi koko kirjeen, jolloin olemme oppineet paljon lisää siitä, mitä on olla Jeesuksen kaltainen.

Muistathan, että jos et pääse paikalle johonkin jumalanpalvelukseen, voit kuunnella opetuksen nettisivuiltamme klikkaamalla sivun oikeasta laidasta "Jumalanpalvelusten saarnat".

Graham Turner

Kuluneen vuoden hyvää satoa

Seurakuntamme työntekijätiimi kokoontuu viikoittain suunnittelemaan ja rakentamaan seurakunnan toimintaa. Haasteita ja tarpeita ei asialistalta puutu. Mutta upeimpia hetkiä ovat ne, kun havahdumme huomaamaan, miten paljon myös kaikenlaista hyvää on seurakunnassa tapahtunut. Haluammekin jakaa meille kaikille joitakin tällaisia ilonaiheita kuluneelta vuodelta.

Jopi on täällä taas!
Seurakunnanjohtajamme Jopi on jälleen keskuudessamme.Selkävaivat on selätetty ja Jopi on saanut olla ilman kipuja töissä koko kevään. Kiitos vielä kerran kaikille rukousrintamaan osallistuneille.

Pienryhmätyö vahvassa kasvussa 
Pienryhmätyö on lähtenyt vahvaan nousuun. Kiitos upealle tiimille ja jokaiselle pienryhmänjohtajalle ja varajohtajalle. Ja tietysti myös jokaiselle ryhmäläiselle, sillä ilman teitä ei ryhmiä olisi olemassa!

Kasvetaan Yhdessä -illat ovat osoittautuneet menestykseksi ja tulleet tärkeäksi osaksi pienryhmätyötä. Kiitos KY-tiimille ja illoissa mukana olleille, tästä on hyvä jatkaa taas syksyllä.

EU-ruokailuissa palvellaan ilolla ja lämmöllä
EU-ruokailussa on saatu kohdata ja palvella satoja ihmisiä tämän vuoden aikana. Tiimi tekee työtä iloisesti ja hyvällä asenteella ja tämä näkyy ja tuntuu ruokailujen hyvänä ilmapiirinä. Erityisesti ollaan iloittu uusista pienryhmistä, jotka ovat tulleet mukaan palvelemaan ihmisiä. Uusina toimintamuotoina alkaneiden hieronta- ja parturipalvelujen kautta on voitu luoda hyviä kontakteja ruokailuissa käyviin ihmisiin.

Työ lasten parissa kiinnostaa
Monet ovat olleet kiinnostuneita tulemaan mukaan lastentyön saralla toimiviin eri tiimeihin. Tosi hieno juttu! Essiltä saa edelleen lisää tietoa asiasta ja voi ilmoittautua mukaan yhteen seurakuntamme tärkeimmistä ja hienoimmista työmuodoista.

Takkahuone on kuin uusi
Takkahuoneen remontti on saatu päätökseen. Tila on täydellisesti pessyt kasvonsa ja tarjoaa nyt viihtyisän ja valoisan ympäristön erilaisten ryhmien kokoontumisia ja illanviettoja varten. Kiitos tästä ahkerasti uurastaneelle remonttitiimille.

Merkitykselliset kohtaamiset
Jumalanpalveluksissamme käyneet ovat kertoneet, kuinka hyvältä on tuntunut se, että joku on sisään tultaessa ollut heitä tervehtimässä ovella. Joillekin tämä tervehdys on ollut ratkaisevan tärkeä tekijä siinä, että he ovat kokeneet seurakuntamme paikaksi, johon on tehnyt mieli tulla uudelleenkin. Kiitos siis kaikille morotiimiläisillemme, jotka uskollisesti vuorollaan palvelevat tässä tehtävässä.

Heidän lisäkseen me kaikki muutkin voimme yhä rohkeammin ottaa isännän ja emännän asenteen ja toivottaa ihmiset tervetulleiksi ja mennä juttelemaan heidän kanssaan. On sanottu, että ihminen tarvitsee jopa 15 merkityksellistä kohtaamista, ennen kuin hän kokee haluavansa jäädä jonnekin. Yksikään ystävällinen hymy, sana ja kädenpuristus ei siis varmasti ole turha eikä mene hukkaan.

Rohkaisevat ja haastavat vierailut
Rikhard Svenssonin ja John Burken vierailut tänä keväänä innostivat, rohkaisivat ja haastoivat meitä. Molemmat jättivät meille paljon työstettävää ja pureskeltavaa, jonka toivomme näkyvän hyvänä muutoksena ja kasvuna seurakunnassamme jo ensi toimintakaudella.

Kiitos myös Simo Lintiselle, joka Teologisen opiston vierailun yhteydessä haastoi meitä tulemaan ihmisiksi ihmisten keskelle. Tähän suuntaan haluamme yhdessä varmasti kasvaa!

Omat opetussarjamme
Omat opetussarjamme, joiden teemoina ovat olleet mm. yhteisöllisyys, unelmat, ulospäin suuntautuminen ja voitto Kristuksen kautta, ovat myös herättäneet ajatuksia ja käynnistäneet prosesseja. Seurakuntamme keskeltä on noussut jumalanpalveluksiin myös uusia hyviä opettajia, mistä iloitsemme erityisesti.

Paljon kaikenlaista muutakin hyvää on seurakunnassamme tapahtunut, mutta säästetään jotakin seuraavaankin hyvien uutisten viestiin. Eivätköhän nämä poiminnat jo rohkaise meitä jatkamaan yhdessä eteenpäin. Paavalia mukaillakseni, ollaan siis vahvoja ja järkähtämättömiä ja tehdään aina innokkaasti Herran työtä. Se ei mene koskaan hukkaan.

Sirkka

Varo! Jumalan hyvyys saalistaa sinua

"Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani"
Psalmi 23:6

Itselleni tuosta jotenkin tulee mieleen, että Jumalan hyvyys jolkottelee muutaman askeleen jäljessä, vähän niinkuin hevosen varsa tamman perässä... Tämä ei kuitenkaan ole totuus, sillä tuo sana "seuraavat" voidaan kääntää myös jahdata, ajaa takaa tai saalistaa. Toisin sanoen minne menetkin, Jumalan hyvyys, rakkaus ja suosio jahtaavat sinua. Jumala hakee päivittäin mahdollisuuksia siunata sinua ja näyttää rakkauttaan sinulle.

Jumala ei kuitenkaan pakota hyvyyttään meille, vaan meidän tulee pitää silmämme auki arjessa ja odottaa Jumalan hyvyyttä. Jeesus sanoi useaan kertaan parantamilleen ihmisille "tapahtukoon sinulle uskosi mukaan" tai "tapahtukoon kuten uskot".

Pidä silmät auki ja odota Jumalan hyvyyttä missä ikinä oletkin, tulet varmasti huomaamaan miten Jumala haluaa osoittaa hyvyyttään sinulle.

Vappuna Vartiovuorella

Opiskelijat ja seurakuntamme nuoret aikuiset organisoivat Vartiovuoren puistoon pisteen, josta jaettiin mehua, teetä, kahvia ja munkkeja kaikille sitä kaipaaville ilmaiseksi. Jakopisteen vieressä oli ”Toivon tuoli”, johon sai istahtaa ja jos antoi luvan niin sai rukousta puolestaan.

Asialla oltiin nyt toista kertaa ja mukaan puuhakkaaseen joukkoon liittyi opiskelijoita myös Kansanlähetyksestä ja Kansan raamattuseurasta.

Tapahtuman jälkeen puuhanaiset Erna ja Jenni tuumailivat näin: ”Voidaan olla kiitollisia siitä, että teltalla riitti väkeä jonoksi asti, sää oli lämmin ja järjestelyt sujuivat. Tärkeää oli erityisesti, että tehtiin yhteistyötä yli seurakuntarajojen ja se toimi.
Osallistujia oli riittävästi, niin että munkki-kahvitarjoilu sujui ja paljon ihmisiä tuli kohdatuksi. Muutamien puolesta rukoiltiinkin. Munkkeja riitti ja niiden makua kehuttiin. Tapahtumassa, jonka tarkoituksena on välittää evankeliumia, on usein paikan päällä vaikea nähdä, millainen vaikutus sillä on ihmisiin. Uskomme kuitenkin, että siemenet jäivät itämään.
Ne ihmiset, jotka rukoilivat tapahtuman puolesta kokivat, että sen kautta Jumalan valtakunta sai vallata alaa!”

Oli koskettavaa nähdä nuorten palvelevan ja kohtaavan erilaisia ihmisiä kunnioittavasti ja arvostavasti. Välillä joku kuunteli otsa rypyssä jonkun stooria kysymyksineen. Ja välillä kaikui huuto: ”Kansalaiset, hyvät naiset ja herrat. Tännepäin, täältä saa kahvia ja munkkia ilmaiseksi.”
Hymyileviä Vapun juhlijoita kertyi taas jonoksi asti joidenkin kysellessä. ”Keitä te oikein olette ja eikö tämä ihan oikeasti maksa mitään?”

Kymmenen maissa aloitettiin ja kolmen maissa munkit ja pullat oli jaettu ja sitten rupesivat mukitkin loppumaan. Mahtoiko niitä olla kahdeksan sataa?!?
Kiireesti kauppaan, josta tuotiin viimeiselle tunnille lisää mukeja ja keksejä, jotta jaettavaa riitti neljään saakka.
Sitten oli aika koota kamat ja kerätä roskat sekä tuumata kuin yhdestä suusta: ”Ensi vuonna uudestaan.”

Minä kanssa, tuumasi Pietiläisen Jopi

Voitto synnistä

Johannes kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään, että jos me sanomme, että jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä (1Joh 1:8). Yksikään rehellinen ihminen ei voi kieltää sitä, että hän tekee asioita, joita hänen ei pitäisi tehdä ja jättää tekemättä asioita, joita hänen pitäisi tehdä. Paavali myönsi tämän Roomalaiskirjeen luvussa 7, jakeissa 15 ja 19.

Jumala kutsuu meitä seurakuntaan sanomalla “Tule sellaisena kuin olet”, mutta hän sanoo meille  myös ”Älä pysy sellaisena”, John Burkea lainatakseni. Miten siis voimme mennä eteenpäin siinä prosessissa, jossa meistä tulee enemmän Jeesuksen kaltaisia ja vähemmän synnin hallitsemia?

Tämä on seuraavan opetussarjamme aihe. Seuraavien neljän viikonlopun ajan tutkimme Paavalin opetusta Roomalaiskirjeen luvuissa 5,6,7 ja 8.

Luku 5 opettaa siitä, miten synti tuli maailmaan ja mitä seurauksia sillä on. Luku 6 käsittelee asennettamme syntiin ja kasteen merkitystä.  Luku 7 paljastaa kamppailun, joka meillä on synnin kanssa ja lain tehtävän. Lopuksi luku 8, jota tutkimme helluntaina, kertoo siitä, miten Pyhä Henki auttaa meitä elämään elämää, jota synti ei hallitse.

Ethän jätä käyttämättä tätä tilaisuutta tulla kohtaamaan Jumalaa hänen sanansa ja hänen Henkensä kautta. Se voi muuttaa elämäsi.

Graham Turner

Etsimme Lapsi- ja varhaisnuorisotyön johtajaa

Etsimme vakituiseen työsuhteeseen isää tai äitiä, joka unelmoi merkityksellisestä lapsityöstä, josta lapset nauttivat niin paljon, että he pakottavat vanhempansakin kirkkoon. Sinulle on luonnollista työskennellä tiimissä, jossa huumoriin suhtaudutaan syvällä vakavuudella ja työt tehdään pilke silmäkulmassa. Ajattelet Suomen Turun olevan paikka, jossa perheenne voisi viihtyä pidempäänkin.

Työntekijätiimiin kuuluu tällä hetkellä viisi henkilöä. Lapsi- ja varhaisnuorisotyön johtaja tulee tekemään yhteistyötä erityisesti nuorisotyön johtajan kanssa, jotta he voisivat yhdessä rakentaa eheän polun lapsesta aikuisuuteen.


Työsuhteen alkamisajankohta 8/2012 tai sopimuksen mukaan. Hakemukset lähetettävä osoitteeseen; teemu.sormunen@armontalo.org
Lisätiedot: Teemu Sormunen (0445646895) ja Jopi Pietiläinen (0445545998)

Miesten tapahtuma 3.5. klo 18.30-21.00

Tahdotko?

Viime aikoina olen toistuvasti todennut, kuinka vaimoni ansiosta minusta on tullut ”parempi ihminen”. Todellisuudessa se on kaunis tapa sanoa, että avioliittomme aikana olen törmännyt itsessäni piirteisiin, joissa on parantamisen varaa. Vähemmän vakavasti sanottuna; luulin olevani todella hyvä tyyppi, kunnes menin naimisiin.

Joku minua viisaampi on sanonut, että Jumalan tarkoitus avioliitolle on muuttaa meitä enemmän Hänen kaltaisekseen. Kristuksen opetuslapsena kasvaminen tapahtuu suhteessa Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Tarvitsemme ympärillemme ihmisiä, jotka rakastavat, haastavat, rohkaisevat ja joskus jopa nuhtelevat meitä. Läheiset ihmissuhteet auttavat meitä hahmottamaan, miten meillä oikeasti menee. Niinkin intiimissä suhteessa kuin avioliitto joudumme väistämättä kasvotusten sekä omien että puolisomme heikkouksien kanssa.

Romanttisilla elokuvilla on tapana päättyä siihen, mistä kaiken vasta tulisi alkaa; häihin. Harhaanjohtavasti leffat antavat kuvan, kuinka kaikki parisuhteen haasteet selättänyt, vastavihitty pari viettää hohdokkaan loppuelämän. Tosielämässä häät, eli vihkiäiset ovat alku yhteiselle liitolle, ei onnellinen loppu romanttiselle komedialle. On parempi, ettemme tiedä etuketään minkälaisissa myötä- ja vastamäissä sitoudumme puolisoamme rakastaa, mutta elämän haasteellisissakin hetkissä meidän tulee päättää: Tahdon!

Avioliittoon kuuluvat romantiikka ja seksi ja on upeaa jakaa elämän parhaat hetket toisen kanssa. Samalla avioliitto on myös taistelua, jonka tuloksena meistä voi kasvaa lempeitä, uskollisia ja kärsivällisiä. Tahdotko laittaa toisen hyvinvoinnin omasi edelle? Oletko valmis tulemaan oikeaksi henkilöksi hänelle? Entä ottamaan vastuun puolisostasi ja elämään rakkaudessa? Valmistaudu huomaamaan puolisossasi piirteitä, jotka eivät ole niitä, joihin hänessä rakastuit ja ettet itsekään ole niin täydellinen!

Parhaimmillaan avioliitto kuvastaa Kristuksen rakkautta meitä ihmisiä kohtaan. -Hän antoi kaiken puolestamme. Kun tahdomme liittomme tuovan Jumalalle kunniaa, julistamme evankeliumia. Olet sitten sinkku tai seurusteleva, niin haastan sinua pohtimaan, tahdotko sitoutua elämässäsi suhteeseen, joka muuttaa sinut?

Minä tahdon.

-Teemu Sormunen

HOPE-lehden pääkirjoitus huhtikuussa 2012
Tilaa lehti täältä: www.hopelehti.fi

Tervetuloa vanhempainiltaan torstaina 19.4.

Nyt on jälleen se aika. Aika vaikuttaa.

Lapsityön johtajan määräaikainen työsopimus päättyy heinäkuun lopulla. Siis kolmen ja puolen kuukauden päästä. Monen mieltä on kenties askarruttanut, miten toiminta syksyllä jatkuu. Tule kuulemaan missä mennään.

Minkälaista työntekijää seurakuntamme tässä vaiheessa tarvitsee lasten ja varhaisnuorten toimintaan? Osallistumalla vanhempainiltaan voit vaikuttaa tulevaisuuden suuntaan.


Illan tavoitteena on myös rakentaa avointa yhteistyötä vanhempien kanssa sekä kuulla vanhempien toiveita. Samalla ilta on mainio tilaisuus vanhemmille tutustua muihin perheellisiin.

AIKA: to 19.4. klo 18.00-19.30
PAIKKA: Katutason kahvio
Kahvitarjoilu ja lastenhoito järjestetty.

Tervetuloa!

Essi Lindgren
Lapsityön johtaja

Elämää, ei sen vähempää

Usko Jeesukseen synnyttää uuden elämän, kun Pyhä Henki muuttaa ihmiseen. Kaste julistaa sitä, miten vanha jää taakse ja uusi elämä Jumalan voimassa koittaa. Mikä uusi elämä?


Yksittäiset hetket ja tilanteet ovat ihmiselle tärkeitä. Voimme muistella sitä upeaa hetkeä, kun tulimme uskoon. Voimme ladata odotuksia kasteelle - josko viimeistään sen jälkeen elämästä tulisi lopullisesti helppoa ja voimantäyteistä.

Niin huikea ja yliluonnollinen kuin Jumalan aikaansaama elämänmuutos onkin, uskossa ei kuitenkaan ole kyse vain yksittäisistä tapahtumista, joita voimme kaiholla muistella jälkeenpäin. Ei myöskään sellaisista, joihin joudumme pettymään. On kyse elämästä. Elämä on se, jonka Jumala muutti uskoontulon kautta. Tätä uutta elämää meidän on määrä elää Pyhän Hengen voimassa jatkuvasti. Vaikeudet kohdaten ja niistä selviytyen, Jumalaa palvellen. Heprealaiskirjeessä ei turhaan sanota: "Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään."

Tämä kilpailu ei ole omassa varassamme, vaan Jeesuksen täyttämän työn varassa. Meidän tulee ottaa Jeesuksen saavutus vakavasti, elää usi elämämme täysillä ja Jumalan armon varaan perustaen. Kulkea eteenpäin määrätietoisesti, nousta pystyyn kaatumisenkin jälkeen. Ja kun emme niin kovasti jaksa edetä, antaa Jeesuksen pitää täysillä kiinni ja vetää eteenpäin. Jumalalla riittää armoa - sekä täydellistä energiajuomaa ilman haitallisia sivuvaikutuksia.

Vain tällaisella intohimoisella elämänasenteella elämä voi olla täyttä. Jeesuksen kautta löytyy hänen omien sanojensa mukaisesti elämä ja yltäkylläisyys. On innostavaa tietää, että uskovalla on aina Pyhä Henki mukana matkassa ja Hänen kauttaan Jumalan voima. Eletään Pyhän Hengen synnyttämää uutta elämää todeksi tässä ja nyt. Me muutumme ja kaupunkimme muuttuu.

Jukka Suomela

Mielen muutoksen seitsemän haastetta

Saimme olla Turussa tarjoamassa puitteet GLS:n järjestämälle Mielen muutos -seminaarille, joka kokosi seurakuntalaisia ja johtajia laajalti eri seurakunnista. Vieraanamme oli pastori John Burke Gateway -seurakunnasta Teksasista. Seurakunta sai alkunsa yhdestä pienryhmästä reilut kymmenen vuotta sitten. Nyt mukana on tuhansia ihmisiä, iso osa heistä uusia uskoontulleita.

Joopa joo ja niinpä niin, huokaa nyt ehkä moni. Noista amerikkalaisista megaseurakunnista on kuultu aivan tarpeeksi. Tuommoinen on mahdollista vain Amerikassa, tuossa ihanuuksien ihmemaassa.

Entä jos ei kuitenkaan?

Mielen muutos -seminaari haastoi meitä nimittäin - nimensä mukaisesti-  tarkistamaan tapaamme ajatella. Uudenlaisesta ajattelusta seuraa yleensä väistämättä uudenlaista toimintaa ja erilainen lopputulos, riippumatta siitä, millä mantereella ollaan.

Tässä lyhykäisesti kuulemamme haasteet:

1. Otammeko Jeesuksen lähetyskäskyn ja sen sisältämän käskyn moninkertaistua tosissamme?
Johdammeko ihmisiä uskoon ja teemme heistä opetuslapsia, niin että he voivat taas tehdä samoin?

Gatewayssa avain kasvuun on ollut ihmissuhteiden rakentaminen. Seurakuntalaiset ovat aktiivisesti hakeutuneet yhteyteen ihmisten kanssa siellä, missä ihmiset ovat ja elävät.

Entä me?

2. Uskommeko, että elämä Jeesuksen kanssa on parasta mitä voi olla olemassa?
Uskommeko oikeasti, että meillä todella on maailman paras uutinen kerrottavana ihmisille? Uskommeko, että jos ihmiset seuraavat Jeesusta, he myös nauttivat siitä?

Jos emme ole varmoja tästä, silloin meidän itsemme täytyy oppia tuntemaan Jeesusta paremmin! Kun Jumalan antamaa vapautta on itse saanut maistaa, sitä haluaa tarjota myös kaikille muille.

3. Uskommeko siihen, että aivan tavallinen kristitty voi saada aikaan epätavallisia asioita?
Gatewayssa ihan oikeasti uskotaan siihen, että tuiki tavallinen kristitty voi johtaa ihmisiä uskoon ja opetuslapseuttaa heitä. Ja että nämä näin opetuslapseutetut ihmiset voivat edelleen jatkaa saman tekemistä muille.

Uskommeko me tämän ja toimimmeko sen mukaan?

4. Uskommeko, että Pyhä Henki on koko ajan kanssamme ja haluaa auttaa ja johdattaa meitä?
Jeesus lupasi, että Pyhä Henki on kanssamme koko ajan. Hän haluaa auttaa ja johdattaa meitä joka hetki. Myös niiden ihmisten luo, joita hän haluaa meidän kohtaavan.

Uskommeko tämän ihan oikeasti ja elämmekö tämän mukaan? Annammeko Pyhälle Hengelle tilaisuden johtaa meitä, vai haluammeko edelleen sitkeästi itse päättää ja johtaa?

5. Olemmeko valmiita tarjoamaan muuttumattoman sanoman helposti vastaanotettavassa muodossa?
Gatewayssa toimitaan sen oivalluksen pohjalta, että meidän ei tarvitse tuoda Jumalaa ihmisten luokse, hän on jo siellä. Tärkeää on löytää ne tavat, joilla Jumala jo toimii heidän keskellään ja käyttää niitä hyväksemme. Mallihan on peräisin jo Paavalilita, joka evankeliumia kertoessaan rakensi siltoja ihmisten elämän keskeltä Jumalan lähelle.

Evankeliumin sanoma on muuttumaton. Mutta se täytyy tuoda esiin muodossa ja tavoilla, jotka helpottavat sen vastaanottamista.

Olemmeko me valmiita näkemään vaivaa ja rakentamaan näitä siltoja?

6. Olemmeko valmiita ottamaan käyttöömme nopeimman tavan muuttaa maailmaa?
Burken mukaan nopein tapa muuttaa maailmaa on varustaa toisia tekemään samaa, mitä itse tekee. Tätä kutsutaan opetuslapseuttamiseksi tai johtajuuden moninkertaistamiseksi.

Onko opetuslapseuttaminen meille vain yksi seurakunnan monista mahdollisista toimintamuodoista? Jos se oikeasti on nopein tapa muuttaa maailmaa, sen pitäisi olla meille ensiarvoisen tärkeää. Seurakunnan hyvää tekevä vaikutus pääsee leviämään näin koko ajan laajemmalle kaikkein tehokkaimmin.

7. Luotammeko Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa?
Kuinka paljon me oikeastaan luotamme Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa? Kuinka paljon annamme hänelle tilaisuuksia näyttää, mihin hän oikeasti pystyy?

Yksinkertainen haaste, joka seminaarissa kuulijoille heitettiin, kuului näin: Mitä Jumala voi tehdä minun kauttani, jos annan itseni hänen käyttöönsä?

Vain Jumala voi muuttaa ihmisiä. Meidän tehtävämme ei ole edes yrittää sitä. Me vain luomme ympäristön, jossa ihmiset voivat kohdata Jeesuksen. Sitten hän alkaa vaikuttaa muutosta heissä.

Suostummeko tekemään oman osuutemme ja luotammeko, että Jumala kyllä pystyy hoitamaan loput?

Siinä ne olivat. Seitsemän haastetta. Gatewayssa näihin kysymyksiin on vastattu "kyllä". Ei se kuulemma helppoa ole, vaan jatkuvasti on tarkistettava kurssia ja pidettävä huolta siitä, että seurakunta pysyy oikeassa suunnassa. Niin helposti luisutaan takaisin vanhoihin toimintamalleihin.

Mutta Jumalan synnyttämä uusi elämä leviää vastustamattomasti eteenpäin Teksasissa. Voisikohan näin ihan oikeasti tapahtua myös meillä?

Jos vastaamme yllä esitettyihin seitsemään kysymykseen "kyllä", mikä meitä voisi estää?

Tätä jäi tosissaan miettimään

Sirkka (kiitos myös Graham Turnerille ja Ansku Sormuselle seminaarimuistiinpanoista!)

Mikä on evankeliumi?

Näin jatko-opintojen myötä tulee mietittyä monenlaista. Pastorina pohdinta keskittyy monesti oman työn ja julistuksen arviointiin.

Aloitin pari viikkoa sitten kurssin, jonka tavoitteena on johtaa opiskelijat pohtimaan evankeliumia ja sen julistamista. Kurssilla olen kohdannut monta aika tavalla karua kysymystä, joita haluaisin sinut kutsua nyt kanssani miettimään. Ohessa tarjoan myös lyhyesti omia ajatuksiani, mutta parasta on, jos jaksat itse vastata kysymyksiin.

1. Mikä seurakunnassa on vikana?
Lähdin opiskelemaan viime elokuussa. Sitä ennen mietin pari vuotta putkeen opetuslapseuteen liittyviä kysymyksiä. Mielestäni monelta meistä on opetuslapseus ja Jeesuksen kokonaisvaltainen seuraaminen hukassa. Olemme liian usein joukko individualisteja ja konsumeristeja, joilta puuttuu sitoutuminen Kristukseen. Tulemme kirkkoon kuin MacDonaldsiin ja haluamme hampurilaisemme heti. Jos maku ei miellytä, emme jaksa nähdä vaivaa sen eteen - saati sitten, että laittaisimme hengellistä ruokaa myös kotona. Laiskuus asuu meissä usein. Rukous ja Raamattu liian harvoin.

2. Mikä evankeliumi on? 
Tämä kysymys liittyy suoraan edelliseen. Jos kristityt eivät ole sellaisia kuin heidän pitäisi olla, jotakin on varmaan pielessä julistuksessamme. Olemmeko tehneet evankeliumista jotakin muuta kuin mitä se on? Tunnilla mietiskelin esimerkiksi sellaista hyvin herätyskristillistä ajatusta, että syntisen rukouksessa pyydetään usein Jeesusta asettumaan minun sydämeeni asumaan. Mutta jos Jeesus muuttaa meille, silloinhan hän tulee vieraaksi, ja minä olen edelleen talon isäntä! Olisikohan parempi alkaa puhumaan siitä, että minä muutan Jeesuksen luo ja hän saa sanella elämäni jatkossa?

3. Miksi joku tarvitsee evankeliumia? 
Tämä kysymyksen tehtävänä on tsekata, osasitko määritellä evankeliumin oikein edellisessä kohdassa. Mikä tekee evankeliumista niin tarpeellisen? Vai esititkö evankeliumin edellisessä kohdassa niin, että sen tarkoituksena on tuottaa hyvää oloa ihmiselle? Mielestäni evankeliumi porautuu ihmisen suurimpaan ongelmaan, joka on se, että haluamme itse määritellä oman käsityksemme oikeasta ja väärästä. Juuri tämä oli ihmisen ensimmäinen synti. Vaikka Aatami ei vielä ollutkaan hyvän- ja pahantiedon omppua haukannut, hän kyllä tiesi mikä on oikein ja väärin. Olihan Jumala antanut käskyn olla syömättä. Aatami kuitenkin halusi itse määritellä oikean ja väärän, ja loppu onkin sitten historiaa. Kristuksen kuolema tekee lopun meidän itsekkyydestämme ja hänen ylösnousemuksensa avaa meille mahdollisuuden elää elämää isolla eellä hänessä.

4. Kuinka tärkeä asia taivas on?
Kuka ihmeessä keksi, että kristityt ovat matkalla taivaaseen? Eihän se edes ole totta, sillä Jumala tulee luomaan uuden maan ja uudet taivaat. Emme ole siis matkalla harppua soittelemaan pilvenlonkareelle, vaan meidät on tarkoitettu jo nyt ottamaan osaa Jumalan iankaikkiseen suunnitelmaan, jonka toteutuessa Jumalan valtakunta ei ole enää "jo nyt, mutta ei vielä", vaan tässä ja nyt! Kristinuskossa ei ole kysymys taivaaseen pääsemisestä.  Tätä julistamalla teemme kristinuskosta jotakin millä ei ole mitään tekemistä päivittäisen elämämme kanssa.

5. Mitä ajattelet viimeisestä tuomiosta?
Pitäisikö viimeisellä tuomiollakin olla jotakin sijaa meidän julistuksessamme? Uudessa testamentissa siitä puhutaan itse asiassa yllättävän paljon, ja aina siitä sanottavat asiat eivät ole mieluisia. Jumala tulee mittaamaan myös uskollisuuttamme hänelle, vaikka itse pelastuisimme "kuin tulen läpi". Itse haluaisin katsoa Jeesusta silmiin, kun hän puhuu minun elämästäni.

Lopuksi
Kovia sanoja. Haluaisin päättää ajatukseen, jonka Uuden testamentin professorini Klyne Snodgrass lausui syksyllä: "Jumalan valtakunta annetaan meille rajoittamattoman armon kanssa, mutta samalla se esittää meille myös rajoittamattoman vaatimuksen." Kaikki annetaan anteeksi, mutta samalla Jeesus kutsuu sinua antamaan kaikkesi ja kuolemaan kokonaan itsellesi.

Armoa ja totuutta päivääsi!

Markus Nikkanen
Chicago

Ihmiset joista Jeesus sanoi, että heillä oli suuri usko

Ensimmäinen heistä oli Roomalainen sadanpäällikkö, jonka löydämme Matteuksen evankeliumin 8:5-13:

“Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: "Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa." Jeesus sanoi: "Minä tulen ja parannan hänet." Mutta sadanpäällikkö vastasi: "Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee." Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita." Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: "Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot." Sillä hetkellä palvelija parani.”

Toinen oli kaananlainen nainen, hänet puolestaan löydämme Matteuksen evankeliumin 15:21-28.

“Lähdettyään sieltä Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni." Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa." Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: "Herra, auta minua!" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." "Ei olekaan, Herra", vastasi nainen, "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot." Siitä hetkestä tytär oli terve.”

Äkkiä katsottuna heistä ei löydy muuta yhteistä, kuin heidän uskonsa. Toinen on mies, toinen nainen. Toinen on sadanpäällikkö toinen kotiäiti. Sotapäällikön vahvan uskon saattaisi selittää hänen uskonsa siihen, ettei Jeesuksen tarvitse lähteä hänen kotiinsa. Mutta ei Jeesus mennyt naisenkaan kotiin ja siitä huolimatta hänen tyttärensä parantui sillä hetkellä.

Heistä kuitenkin löytyy yksi erittäin mielenkiintoinen yhteinen tekijä, heistä kumpikaan ei ollut Israelilainen, toisin sanoen he olivat molemmat pakanoita. Toisin sanoen he eivät olleet tietoisia laista, he olivat ainoastaan tietoisia Jeesuksesta ja Hänen läsnäolostaan. Kumpikaan heistä ei yrittänyt millään muotoa ansaita Jumalan hyvyyttä, he vain yksinkertaisesta pitkäjänteisesti pyysivät sitä.

Toisin sanoen, Jumalan näkökulmasta suurta uskoa on se, että emme itse yritä ansaita Hänen rakkauttaan, vaan luotamme siihen, että Jeesuksen ristintyö on hoitanut syntivelkamme kerralla kuntoon. Niin menneet, tämän hetkiset, kuin tulevatkin. [1. Johanneksen kirje 1:7]

Roomalaiskirje 4:3 kertoo, miten Abrahamkin oli Jumalan silmissä vanhurskas, ei tekojensa vaan uskonsa vuoksi. "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Kun me keskitymme siihen mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme Hän auttaa meitä elämään Häntä kunnioittavaa ja Hänen mielenmukaistaan elämää. Aivan kuten Johannes 8:1-11 oleva aviorikoksesta kiinni saatu nainen.

Hänellekin Jeesus osoitti ensin armoa ja rakkautta, jonka jälkeen Jeesus sanoi "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Toisin sanoen, kun saamme kokea Jumalan hyvyyttä ja Hänen suosiotaan elämässämme Hän antaa meille voiman elää Häntä miellyttävää elämää. Mikään ei siis ole kiinni meistä tai meidän tekemisistämme, vaan kaikki on kiinni siitä mitä Jeesus teki puolestamme ristillä.

Jeesuksen mukaan ne ihmiset jotka keskittyvät Häneen, eivätkä omiin tekoihinsa omaavat suuren uskon. Abraham luettiin vanhurskaaksi uskonsa takia, niin luetaan meidätkin. Keskitytään siis siihen mitä Jeesus on meidän puolestamme tehnyt. Hän on luvannut että Hänen ikeensä on kevyt [Matteus 11:30] ja me saamme levätä Hänen täydellisessä sovitustyössään.

Viime viikonloppuna kuultua

Pyhän Hengen viikonloppu 3.-4.3.

Vietimme seurakuntamme keskellä jo liki perinteeksi muodostunutta Pyhän Hengen viikonloppua, jossa panostamme pienryhmiin ja johtajiin. Lauantaina pienryhmäläiset johtajineen ja sunnuntaina kaikenlaiset johtajat olivat koolla hyvän opetuksen ja yhteyden merkeissä. – Vieraanamme oli Richard Svensson Ruotsista, joka on tullut tutuksi meille vuosien varrella

Mieliin painuvaa oli vieraamme opetus Lasaruksen tekstistä, jonka pohjalta hän nosti esiin kolme ”voimaa” jota tarvitsemme. 1) Nyt hetken voima ja merkitys millainen on huomisemme ja mitä voimme nostaa esiin. 2) Altistuminen ja itsensä altistaminen erilaisuudelle, sekä erilaisille tilanteille joita väistämättä kohtaamme seurakunnan keskellä. 3) Päästämisen ja vapauttamisen voima. Jonka Jeesus antoi läsnä oleville ihmisille tehtäväksi herätettyään Lasaruksen kuolleista.

Suosittelen, että klikkaat näiltä sivuilta saarnapalveluumme ja kuuntelet opetukset sieltä.

Svenssonin opetusten lisäksi pysähdyimme seurakuntamme näyn äärelle.

Näyn tarkoituksena on johdattaa meitä Raamatun määrittämään suuntaan ja muistuttaa meitä Jeesuksen seurakunnalle antamasta perustehtävästä (Matt. 28:18-20).

Näkymme ”Nostamme esiin uuden sukupolven, joka muuttaa kaupunkiamme” ilmaisee tämän tehtävän aikamme kielellä ja siinä historiallisessa tilanteessa, jossa elämme.

Kaupungin muuttuminen

Kaupungin muuttumisella tarkoitamme sitä, että Turku ja muut lähetyskohteemme muuttuvat paikoiksi, joissa

1) tuhannet ihmiset tulevat uskoon,

2) kristillisyys on luonnollista ja positiivista arkipäivää ja joissa

3) puhutaan heikomman puolesta ja ajetaan köyhän asiaa.

Haluamme olla vaikuttava ja evankeliumia välittämällä välittävä seurakunta.

Me olemme seurakunta – ja me olemme täällä maailmaa varten.

Uusi sukupolvi

Uusi sukupolvi koostuu kaikenikäisistä ihmisistä, jotka ovat juurtuneita Jumalan valtakuntaan ja elävät sen arvojen mukaisesti saattaen Jeesuksen antaman tehtävän päätökseen – iällä ei ole merkitystä!

Me uskomme Raamatun muuttumattomaan totuuteen, mutta ilmaisemme samalla uskoamme kulttuurillisesti tuoreilla tavoilla (vrt. 1.Kor. 9:19-23).

Me kannamme tietoisesti vastuuta tulevista sukupolvista ja annamme tilaa niiden nousta.

Esiin nostaminen

Esiin nostamisella tarkoitamme…

- esimerkillistä elämää,

- määrätietoista opetuslasten tekemistä (2. Tim. 2:2; Matt. 28:18-20),

- toisten vapauttamista ja rohkaisemista

- Kristuksen seuraamista sekä ensimmäisten ja seuraavien askeleiden viitoittamista tietä            kyseleville.

Yhdessä olemme enemmän, parempia, viisaampia ja vahvempia kuin kukaan yksin!

Poliittisesti epäkorrektia

Yhä 2000 vuotta Jeesuksen maanpäällisen elämän jälkeen pidetään hänen sanomaansa lähimmäisenrakkaudesta ns. korkeana opetuksena -varsinkin jos siihen saa sisällyttää tiettyjä asioita. Viimeisten vuosikymmenten aikana tärkeimmäksi lähimmäisenrakkauden ilmenemismuodoksi on nostettu suvaitsevaisuus. Suvaitsevaisuuteen on vahvasti liitetty ajatus siitä, että ihmiset määrittävät itse, mikä on heille sopivaa, eivätkä myöskään tuomitse toisia heidän valinnoistaan: "Se mikä toimii sulla, ei välttämättä toimi mulla. Ja se on ihan ok." Sisällyttikö Jeesus tällaisen ajattelutavan sanomaansa lähimmäisenrakkaudesta?

Jeesus sanoi paljon asioita, jotka nostattavat postmodernin ihmisen karvat pystyyn: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Postmodernissa maailmassa Jeesuksen sanoman absoluuttisuus tekee siitä poliittisesti epäkorrektia. Hän puhui totuudesta, joka on löydettävissä yksin Hänestä, eikä Raamattu näytä antavan lupaa laimentaa Jeesuksen sanomaa ajan hengen mukaiseksi.

Olemmeko umpikujassa? Jeesuksen sanoma oli poliittisesti epäkorrekti jo kaksituhatta vuotta sitten. Hänen uskottiin jopa pilkkaavan Jumalaa, ja siksi hänet myös ristiinnaulittiin. Jeesus eli kuten hän opetti. Hänen elämästään paistoi nöyryys ja hän oli täynnä rakkautta, myötätuntoa ja totuutta. Tämä veti ihmisiä hänen ympärilleen, kuin kuollut varis maantiellä kärpäsiä.

Jeesuksen sanoman julistamista absoluuttisena totuutena saatetaan pitää poliittisesti epäkorrektina. Hänen sanomansa on tästä huolimatta kuin dynamiittia, joka voi muuttaa vihaa täynnä olevan ihmisen rakastavaksi ja antaa merkityksensä menettäneelle ihmisille tarkoituksen. Arvion mukaan noin 80 000 ihmistä maailmassa kääntyy päivittäin kristityksi.

Kyllä, evankeliumi on totta, se on radikaali ja joillekin poliittisesti epäkorrekti. Emme ole saaneet lupaa käyttäytyä ylimielisesti julistaessamme evankeliumia. Sen sijaan meidän tulee olla täynnä rakkautta ja myötätuntoa, kuten meidän Kuninkaammekin oli.

* Teemu Sormusen pääkirjoitus HOPE-lehdessä (2/2012). Tilaa lehti ja lue kirjoitus kokonaisuudessaan: www.hopelehti.fi

Suvaitsenko?

Suvaitsevaisuus on muotia. Konservatiivikristityt kuulemma eivät ole suvaitsevaisia, koska pitävät joitakin käyttäytymismalleja Jumalan tahdon vastaisina. Erilaisuutta kun pitäisi suvaita. Jos ei suvaitse, ei kuulemma voi rakastaa. Ennemminkin kuuluu armotta vihapuhujien leiriin.

Me kristityt puolustaudumme: suvaitsevaisuus ei ole kaiken hyväksymistä. Vai oliko se niin päin, että hyväksyminen ei ole kaiken suvaitsemista. Hmm. Väitän että suvaitsevaisuus on käsitteenä epämääräisen lattea.

Miten on, hyväksyykö ns. suvaitsevainen ihminen esimerkiksi sen, että mies lyö humalassa vaimoaan? Tuskinpa, eikä varmaan edes suvaitse sitä. Hän siis taitaa olla tässä suhteessa suvaitsematon? Onko kuitenkin niin, että aidosti suvaitsevainenkaan henkilö ei salli toisen vahingoittamista?

Edessämme on kuitenkin taas ongelma: mikä kaikki voi vahingoittaa toista? Ilmeinen fyysinen tai henkinen väkivalta, vai myös jumalallisen auktoriteetin piirtämien rajojen ylittäminen muiltakin kuin äkkiseltään ymmärrettävin osin?

"Suvaitsevaisuus" ei sinällään vaadi mitään. Parhaimmillaan siihen voi olla kytkeytyneenä aito välittäminen, pahimmillaan se on naimisissa täydellisen välinpitämättömyyden kanssa.

Entä sitten viha? Ketään ei pitäisi vihata. Tämä on jo yksiselitteisempää kuin suvaitseminen. Viha on pahasta, piste. Mutta vihaamisen vastustaminenkaan ei välttämättä johda kovin pitkälle. Mikä sitten?

Olisikohan rakkaudessa jotakin. Jumala sanoo olevansa Rakkaus. Jos näin on, rakkaudessa voisi olla jotakin maailmaa mullistavaa. Todellisessa rakastamisessa on käytännön tekoja mukana, se ei ole välinpitämätöntä.

Kaipaisiko maailma siis kaiken suvaitsevaisuuden ja ei-vihaamisen lisäksi todellista rakkauden vallankumousta? Olisikohan Jeesuksessa ainesta tämän vallankumouksen johtajaksi? Hän taitoi antaa henkensäkin rakkauden nimessä ja sen puolesta.

Taidamme tarvita Häntä enemmän kuin koskaan.

Jukka Suomela

Seurakunnan näkypäivässä kuultua

Näyn tarkoituksena on johdattaa meitä Raamatun määrittämään suuntaan ja muistuttaa meitä Jeesuksen seurakunnalle antamasta perustehtävästä (Matt. 28:18-20). Näkymme ”Nostamme esiin uuden sukupolven, joka muuttaa kaupunkiamme” ilmaisee tämän tehtävän aikamme kielellä ja siinä historiallisessa tilanteessa, jossa elämme.

Kaupungin muuttuminen

Kaupungin muuttumisella tarkoitamme sitä, että Turku ja muut lähetyskohteemme muuttuvat paikoiksi, joissa 1) tuhannet ihmiset tulevat uskoon, 2) kristillisyys on luonnollista ja positiivista arkipäivää ja joissa 3) puhutaan heikomman puolesta ja ajetaan köyhän asiaa. Haluamme olla vaikuttava ja evankeliumia välittämällä välittävä seurakunta. Seurakunta ei ole täällä meitä varten. Me olemme seurakunta – ja me olemme täällä maailmaa varten.

Uusi sukupolvi

Uusi sukupolvi koostuu kaikenikäisistä ihmisistä, jotka ovat juurtuneita Jumalan valtakuntaan ja elävät sen arvojen mukaisesti saattaen Jeesuksen antaman tehtävän päätökseen – iällä ei ole merkitystä! He uskovat Raamatun muuttumattomaan totuuteen, mutta ilmaisevat samalla uskoaan kulttuurillisesti tuoreilla tavoilla (vrt. 1.Kor. 9:19-23). Lisäksi he kantavat tietoisesti vastuuta tulevista sukupolvista.

Esiin nostaminen

Esiin nostamisella tarkoitamme esimerkillistä elämää, määrätietoista opetuslasten tekemistä (2. Tim. 2:2; Matt. 28:18-20), toisten haastamista ja rohkaisemista Kristuksen seuraamiseen sekä ensimmäisten ja seuraavien askeleiden viitoittamista tietä kyseleville. Ohjaamme toimintaamme yhä enemmän sen mukaan, että opetuslapseudessa ei ole kyse vain pään tiedon oppimisesta, vaan että siihen liittyy myös käytännöllisten taitojen oppimista kristittynä elämisestä.

Siis

Seurakuntamme näyn pitkäkestoinen tavoitteemme on sellaisten Jeesuksen seuraajien synnyttäminen ja kasvattaminen, jotka rukoilevat ja toimivat aktiivisesti toisten tavoittamiseksi rakkauden tekojen ja evankelioimisen kautta.

Näky aktiivisesta vaikuttamisesta ja muutoksen aikaansaamisesta saa meidät innostumaan ja uskaltamaan uusia asioita tavoittaaksemme kaupunkimme ihmisiä. Tämä edellyttää sydämen, ajatusten ja asenteiden muutosta.  Avuksi tähän tarvitsemme vahvaa yhteisöllisyyttä, jonka keskellä kukaan ei koe olevansa yksin ja jonka keskellä jokainen vahvistuu uskossaan, löytää omat lahjansa ja rohkaistuu käyttämään niitä. Samalla siinä muotoutuu se ilmapiiri ja seurakunnan syli, johon uusien ihmisten on helppo tulla.

Sanos pappi nimeltä Jopi

Miten teen elämäni naisen onnelliseksi?

Parisuhteen Palikat on nerokas keksintö!

Joskus oma parisuhde tuntuu nimittäin yhdeltä ongelmamöykyltä, jossa molemmilla on paha olla, mutta kummallakaan ei ole aavistustakaan, mistä päästä pahaa oloa pitäisi lähteä purkamaan. 


Tässä kohtaa palikat tulevat apuun. Niiden kautta voi ymmärtää, että kahden ihmisen suhteessa on eri osa-alueita, joista suhde rakentuu. Niin kuin palikkatalo palikoista.

Suhteen eri osa-alueet vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa. Jos yhdellä alueella menee huonosti, se heijastuu heti toisillekin. Hyvä uutinen on se, että  palikoiden toimivuuden parantamiseksi voidaan oikeasti tehdä jotakin.

Helmikuun palikkailtapäivässä saimme kuulla luottamuksesta ja teoista – jykevistä aiheista, jotka passelisti sopivat tuon presidentinvaalipäivän tunnelmaan. Kansakunta rakentuu luottamuksesta ja teoista – mutta niin rakentuu myös avioliitto ja parisuhde!

Avioliiton kukoistavaksi saamiseen ei välttämättä tarvita kovinkaan suuria tekoja. Tässä muutama matkan varrella mukaan tarttunut vinkki teille, miehet, pienistä teoista, joilla voitte tehdä elämänne naisen tyytyväiseksi ja onnelliseksi :

hoida jokin kotiin liittyvä homma, joka teistä molemmista on vähän vastenmielinen, ilman että hänen tarvitsee pyytää sinua tekemään se

lähetä hänelle piristäviä ja rohkaisevia viestejä päivän mittaan

anna hänelle oma-aloitteisesti niska- tai jalkapohjahierontaa

ehdota jotakin mukavaa tekemistä, josta te molemmat pidätte

osoita, että iltaisin hänen seuransa on sinusta houkuttelevampaa kuin tietokoneen seura

täytä tiskikone yhdessä hänen kanssaan

tihennä hiukan hiustenleikkausväliäsi

kun lähdette yhdessä esim. ostosreissulle, vaihda kotivaatteet astetta siistimpiin


Näin presidentinvaalien jälkitunnelmissa voi tietysti jäädä pohtimaan, mikä mahtaa olla se vastenmielinen kotihomma, jonka Sauli voi Mäntyniemessä oma-aloitteisesti tehdä, ilman että Jennin tarvitsee pyytää?


terveisin Sirkka

-      

Kaikille lauantaisin klo 17.00 jumalanpalveluksessa kävijöille

JUMALANPALVELUKSEN ALKAMISAIKA MUUTTUU. ENSI LAUANTAISTA ALKAEN ALOITAMME KLO 16.00!
Kerro, kirjoita tai kilauta myös kaverille!

T. Jopi

Paluu arkeen

Yli vuoden kestänyt piina kivun ja selkävaivojen vuoksi on jäämässä taakse ja on aika palata arkeen. Viime vuonna selkäni leikattiin kolme kertaa (tammi-, touko- ja lokakuussa). Viimeinen sairaslomapäiväni oli 22.1. ja nyt tuntuu siltä, että on aika ja kova halu palata töihin. Lopputarkastus on 7.2. jolloin lääkäri sanoo siitä sitten oman sanansa.

Kiitän kaikkia, jotka ovat jaksaneet rukoillen kantaa minua ja vaimoani. Jumala on kuullut rukouksenne ja olemme kokeneet niiden kantavan meitä.

Muistan erityisesti yön ennen leikkausta (leikkauspäivä oli 27.10.), jolloin kivut olivat kovimmillaan enkä enää saanut ylimääräistä kipulääkettä. Yön hiljaisuudessa liityin rukouksiinne, kiitin Jumalaa hänen hyvyydestään ja uskollisuudestaan kunnes kipu alkoi hellittää ja saatoin nukkua.

Leikkaus meni hyvin ja siitä saakka hermokipuni on ollut poissa. Toki vielä monenlaiset rajoitukset liittyen nostamisiin, kumarruksiin, kurkotuksiin ja istumiseen ovat voimassa. Mutta kivut ovat pois, eikä ole tarvinnut syödä kipulääkkeitä enää pariin kuukauteen.

Raamatusta olen omistanut itselleni täksi vuodeksi ja mahdollisesti koko loppu elämäkseni Psalmin sanat: ”Minä uskon, että saan yhä kokea Herran hyvyyttä elävien maassa.” Ps. 27:13

Olen nähnyt ja kokenut, että vaikka minun inhimillinen kokemukseni olisi kuinka tuskainen tahansa, niin Jumalan todellisuus pysyy horjumattomana ja muuttumattomana. Siksi kiinnitän huomioni mieluummin häneen kuin vaivoihini, tai ympärilläni oleviin puutteisiin.

Jumala on hyvä! Joten kasvakoon usko, luottamus ja yhteinen kokemuksemme seurakunnan keskellä Jumalan muuttumattomuudesta!

Kiitollisin mielin Jopi

Uutta nuorisotyössä

Viimeiset kuusi kuukautta olemme miettineet, miten kehittää seurakuntamme nuorten- ja nuorten aikuisten työtä. Vuoden alussa seurakuntamme nuorten- ja nuorten aikuisten jumalanpalvelus sai uuden nimen; Frontline. Olemme viljelleet paljon sanontoja; yksi on tärkeä ja tässä jumalanpalveluksessa yksikään ei saa olla rauhassa. Tahdomme entistä enemmän panostaa siihen, että jokainen yksilö kokee itsensä tervetulleeksi yhteisöön, joka haluaa tuntea Jumalan ja tehdä hänet tunnetuksi. Lauantaina 21.1. julkaisimme Frontline nettisivut. Käy tutustumassa niihin www.frontline.nu -osoitteessa. Frontline lauantaisin klo 19.00.

Parantumisesta

Kuulin henkilöstä, joka oli parantunut vaikeasta hermostoperäisestä sairaudesta. Kyseinen henkilö ei ollut kyennyt enää edes kunnolla liikkumaan, ja puheesta oli vaikea saada selvää. Rukousta hänen puolestaan oli jatkettu pitkään ja hartaasti. Työkyvyttömyyseläkekin oli myönnetty. Sitten eräänä yönä Jumala paransi hänet. Mutta, mutta: kerran parantumattomasti sairas, sairas loppuun asti, eikö vain? Kyseinen henkilö ei ainakaan saman tien saanut purettua eläkettään.

Ihmeitä kyllä tapahtuu kaiken aikaa; Jumala toimii ja parantaa. Omalla ja läheisten kohdalla sairaudet voivat kuitenkin vetää vakavaksi. Asiat eivät aina tunnu tuosta vain ratkeavan edes rukoilemalla. Emme aina ymmärrä Jumalan ajoituksia ja tarkoitusperiä. Kaikesta huolimatta ei tarvitse kuin lukea Uutta Testamenttia, jotta voi nähdä Jeesuksen luonteenlaadun terveyteen liittyvissä asioissa. Hän on Parantaja. Raamattu rohkaisee meitä odottamaan Jumalan kosketusta.

On tärkeää huomata, mikäli sairautta aiheuttaa jokin muu kuin sairaus itse, esimerkiksi anteeksiantamattomuus. Tällöin nämä pinnan alla olevat asiat ovat niitä, jotka täytyy kohdata. Tulee toki muistaa, että usein ihmisellä ei ole mitään omaa osuutta sairastumiseensa, vaan sairaus on vain tullut jostain. Elämme vajavaisessa maailmassa, ja aina eteemme tulee uusia haasteita ja koettelemuksia.

Muistetaan kiittää aina silloin kun saamme vaikka hetkellistäkin apua. Varmaa on, että apua tarvitsemme monta kertaa erinäisissä asioissa. Ja toisaalta meillä on lupa odottaa saavamme sitä. Jumala haluaa, että olemme Hänestä riippuvaisia koko ajan. Terveyteen liittyen meidän tulee myös kantaa oma vastuumme: syödä jotakuinkin oikein ja liikkua.

Vielä eräs huomio: On väärin rukoilla jonkin asian - esimerkiksi parantumisen - puolesta ja sitten toimia puheissaan ja teoissaan niin kuin ei näkisi ollenkaan sitä mahdollisuutta, että asiat voisivat muuttua. Oikea "uskon asenne" on sitä, että lapsenomaisesti toteamme "Jumala, sinä voit, auta". Kun meistä tulee lapsenkaltaisia, ja heitämme inholla kyynisyytemme tunkiolle, tulemme näkemään merkillisiä asioita...


Jukka Suomela