Tiernapojat seurakunnan joulujuhlassa

Tällä videolla tahdomme toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Advent – time to share the good news

At Advent we remember how God shared the good news about his Son in different ways to different people. For Mary and Joseph it was a deep personal involvement of their family. For the shepherds it was an angelic revelation. For the wise men the result of study and observation enabling them to recognize God’s sign.

Today God is still wanting to share the good news about his Son. Now we have the privilege to be his messengers. Once again he wants to use us in different ways to bring the good news to different people in our city.

On Saturday between 12.00 and 13.00 there will be a time of singing Christmas songs and giving out coffee, glögi and ginger biscuits in Hansatori. Come along and join in. This is arranged by many free churches of Turku together.

On Saturday at 18.00 and Sunday at 18.00 we will have our church Christmas party and Christmas music. These are very different types of events so that we can bring different types of people. Bring a friend or at least come and be a friend to the people who come.

How about distributing A&O magazine to your neighbors? We still have many left. Take a small step for Jesus and distribute them. When I did it I had a nice meeting with an old lady who needed help opening the door and was happy to get A&O.

The deepest contact is with our family and friends as we send out greetings and meet them at Christmas. Let us share the good news with them through our lives and words as the Holy Spirit leads us.

Be blessed this Christmas.

Graham Turner

Adventti - aika kertoa hyvää uutista

Adventtina muistelemme sitä, miten Jumala kertoi hyvän uutisen Pojastaan eri tavoin eri ihmisille. Marialle ja Joosefille hyvä uutinen merkitsi sitä, että heidän oma perheensä tuli olemaan siinä syvällä ja hyvin henkilökohtaisella tavalla mukana. Paimenille hyvä uutinen tuli enkelien ilmestymisen välityksellä. Viisaille miehille hyvä uutinen tuli sen kautta, että he tutkimisen ja havaintojen tekemisen avulla osasivat tunnistaa Jumalan lähettämän merkin.

Tänään Jumala haluaa edelleen kertoa hyvää uutista Pojastaan. Nyt meillä on etuoikeus olla hänen viestinviejiään. Jälleen kerran hän haluaa käyttää meitä eri tavoin tuodakseen hyvän uutisen erilaisille ihmisille kaupungissamme.

Lauantaina 17.12. klo 12-13 Hansatorilla järjestetään hetki, jossa lauletaan joululauluja ja tarjotaan ihmisille kahvia, glögia ja pipareita. Tule mukaan ja liity joukkoon! Tapahtumaa järjestämässä ovat monet Turun vapaiden suuntien seurakunnat yhdessä.

Lauantaina 17.12. klo 18 ja sunnuntaina 18.12. klo 18 meillä on oman seurakuntamme joulujuhla sekä joulumusiikin ilta. Nämä ovat kaksi hyvin erilaista tapahtumaa, joihin voimme kutsua erilaisia ihmisiä. Tuo mukanasi joku ystäväsi tai vähintäänkin tule itse ja ole ystävä toisille mukanaolijoille.

Entäpä jos jakaisit A&O – lehteä naapurustoosi? Meillä on vielä useita lehtiä kirkolla. Ota pieni askel Jeesuksen puolesta ja jaa niitä. Ollessani itse jakamassa näitä lehtiä minulla oli mukava kohtaaminen iäkkään naisen kanssa, jota sain auttaa oven aukaisemisessa ja joka oli myös iloinen saadessaan A&O –lehden.

Syvin kontakti meillä on perheemme ja ystäviemme kanssa, kun lähetämme heille joulutervehdyksiämme ja tapaamme heitä jouluna. Jakakaamme hyvää uutista heidän kanssaan oman elämämme kautta ja myös sanojemme välityksellä, niin kuin Pyhä Henki meitä johtaa.

Olkaa siunattuja tänä jouluna.

Graham Turner

Adventti -toivon aikaa

Tämä aika, jota elämme kirkkovuodessa, adventti antaa meille mahdollisuuden.
Mahdollisuuden odottaa Herraa. Muistella, mitä Jeesus tuli tekemään. Adventti on ennen kaikkea toivon aikaa. Sen Jumalan lupausten toteutumisen odottamista. Jumala on aina tuonut toivon toivottomuuden keskelle. Nostin viime viikonlopun puheessani esille neljä tilannetta Vanhassa Testamentissa, joissa Jumala toi esiin suunnitelmansa Krituksessa.

1. Syntiin lankeaminen ja lupaus
1.Moos. 3:8-15 / Room. 16:20

2. Lupaus Kristuksesta ja siunauksesta Aabrahamille
1. Moos. 22:15-18 / Joh. 3:16

3. Lupaus tulevasta hallitsijasta ja toivosta, kun Israel menetti alueitaan Assyrialle
Jes. 9:1,5,6 & Jes. 11:1-3 / Luuk. 1:31-32 & Room. 15:12

Jokaisessa tilanteessa ihmiset olivat hämmentyineitä, toivonsa menettäneita, synnin koukussa. He ajattelivat tarinan päättyvän, mutta Jumala tuli näyttämään heille, kuinka tarina tulee jatkumaan.
Jumala antoi lupauksensa. Adventti kertoo meille, kuinka Kristus tuli vahvistamaan isille annetut lupaukset osoittaakseen, että Jumala pysyy sanassaan. (Room. 15:8)

Voi olla, että olet menettänyt toivosi jonkun suhteen, mutta adventti osoittaa, että silloinkaan Jumala ei ole lopettanut.

Adventin lupaus on se, että vaikka olisi keskiyö, aamu on tulossa.
Toivo on tulossa. Jumala ei jätä juttujaan kesken.

Lähettien kuulumisia

Rakkaat ystävät,

Vuosi on jälleen lähenemässä loppuaan. Joulun odotus muistuttaa meitä kaikkia miten kiitollisia saamme olla Jumalalle hänen suuresta lahjastaan. ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.”

Nyt kun katsomme taaksepäin kulunutta vuotta huomaamme että monista muistakin asioista saamme olla kiitollisia:

- Perheestämme, sukulaisista, ystävistä, kaikista teistä jotka ovat meitä olleet tukemassa ja rohkaisemassa vuoden aikana.

- Hyvästä terveydestä ja varjeluksesta monilla matkoillamme.

- Samista. Sami on tengirin puhuja ja asuu kohdemaassamme. Hän on koulutukseltaan kielitieteilijä ja on innokkaasti auttanut meitä tengirin kielen kieliopin tutkimuksessa. Olemme saaneet työskennellä Samin kanssa kahteen otteeseen eräässä ruotsalaisessa yliopistossa.

- Timosta. Timo on Englannissa asuva tengirin puhuja. Saimme kontaktin häneen syksyllä ja olemme voineet aloittaa tengirin kielisen Uuden testamentin käännöstyön hänen kanssaan.

- Miikasta. Miika on kohdemaassamme asuva tengirin puhuja. Hän ja hänen perheensä ovat kristittyjä. Koko kaksi-miljoonaisessa Tengir-kansassa on vain muutamia kristittyjä. Miikan ja hänen perheensä elämä tällaisessa tilanteessa ei ole helppoa. Monien Jumalan ihmeiden kautta saimme kontaktin Miikaan ja onnistuimme tapaamaan häntä muutaman päivän ajan kotimaansa ulkopuolella. Tuona aikana luimme yhdessä läpi Matteuksen evankeliumin luonnoksen, tehden siihen lukuisia parannuksia. Oli suuri etuoikeus tavata Miika, kuulla hänen tarinansa ja ymmärtää paremmin hänen kotimaansa tilannetta.

- Tietokonefonttiprojekteista joissa olen (Matti) saanut olla mukana vuoden aikana. Työn tarkoituksena on auttaa monia Afrikan ja Aasian kansoja kirjoittamaan omaa kieltään tietokoneelle – mikä on välttämätön osa Raamatunkäännösprojekteja.

Kun katsomme eteenpäin uuteen vuoteen, tiedossa on jälleen paljon matkustamista. Jos Herra suo, tapaamme Samin Ruotsissa ja Timon Englannissa ja jatkamme työtämme heidän kanssaan. Toivomme myös voivamme järjestää uuden tapaamisen Miikan kanssa. Rukoillaan etenkin Miikan ja hänen perheensä puolesta että he pysyisivät uskossaan vahvoina, ja varjelusta Miikalle kun hän jälleen matkustaa tapaamaan meitä. Rukoillaan myös että löytäisimme lisää tengirin puhujia käännösten eri tarkastusvaiheita varten.

Molemmille pojillemme kuuluu hyvää. Vanhempi poikamme viihtyy työssään tietokonekonsulttina ja nuoremmalla on puoli vuotta musiikin opiskelua jäljellä. Muistetaan häntä kun hän valmistautuu loppututkintoon.

Vuoden lähestyessä loppuaan haluamme jälleen lähettää vilpittömät kiitoksemme kaikille jotka olette meitä monin tavoin rohkaisseet ja tukeneet ja olleet osaltanne mukana viemässä Jumalan Sanaa kaikille kansoille. Toivotamme hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta!

Matti ja Maija Kattila

Näkypäivä

Haluan kiittää kaikkia sunnuntain näkypäivässä mukana olleita. Yhteisistä asioista päätettäessä kaikkien panosta kaivataan, eikä kenenkään mielipide ole turha.

Näky osassa käsittelimme seurakuntamme kuutta pääosa-aluetta: jumalanpalveluksia, välittämistä, pienryhmiä, huolenpitoa, nuorisotyötä sekä lapsityötä. Oli hienoa huomata miten paljon keskustelua ja hyviä ideoita syntyi, kun keskustelimme ryhmissä työmme eri osa-alueista.

Virallisessa osuudessa keskustelimme mm. ensivuoden toimintasuunnitelmasta ja päätimme, että pidämme uuden, ylimääräisen kokouksen tammikuun lopussa. Tuolloin päätämme ensivuoden toimintasuunnitelmasta, sekä budjetista.

Budjetista päättämistä siirsimme tammikuulle, koska saimme kommunikaatiokatkoksen takia konsultointiapua budjetin laatimiseen vasta seurakunnan kokousta edeltäneellä viikolla.

Antero

GLS-tapahtuma Helsingissä 11.-12.11.2011

Lasten toiminnan vanhempainilta marraskuussa

Jumppasirkus, kerhoillat, tanssitunnit ja jalkopallotreenit, partio, pyhäkoulu tai mikä safari vai heimot onkaan, vasu-keskustelut, päiväkodin vanhempainillat, koulun vanhempainillat, ja sunnuntaidetta, balettikenkäostoksia, ja olisi vielä ne omatkin menot...

Huhhuh. Ja sitten vielä seurakunnan lasten toiminnan vanhempainilta?

Perheillä on viikon aikana paljon menoja ja kiireitä, sehän on selvää. Uusi iltameno saattaa ymmärrettävästi vähän vetää hartioita lysyyn. Mietityttää. Kannattaako tämäkin nyt vielä riipustaa kalenteriin?

Järjestämme keskiviikkona 16.11. klo 18-20 seurakunnan katutason kahviossa vanhempainillan lasten toiminnassamme mukana olevien vanhemmille ja kaikille seurakuntamme perheille, joissa on päiväkoti-ikäisiä, alakoululaisia tai yläkoululaisia lapsia ja nuoria.

Tarjolla on pullakahvit ja lastenhoitoa tarvittaessa. Otathan etukäteen yhteyttä allekirjoittaneeseen, jotta tiedämme montako vanhempaa ja perhettä on tulossa mukaan.

Tuskin pitkän päivän jälkeen pelkkä pullakahvi houkuttelee. Miksi siis kannattaa tulla paikalle?

Vanhempainillan tarkoitus on tarjota vanhemmille mahdollisuus vaikuttaa mm. siihen, minkälaista seurakuntamme peruskouluikäisille suunnattu hengellinen kasvatus on.

Perhe on lapsille tärkein ja ensisijainen paikka oppia Jumalasta ja kasvaa kiinni uskoon, mutta vanhempien lisäksi he tarvitsevat muitakin aikuisia ja omanikäisiään, jotka uskovat samoin ja vahvistavat kotona opittua. Siis yhteisön,jossa kasvaa uskossaan.

Toisin sanoen seurakunta ei pysty yksinään kasvattamaan lapsistamme uutta sukupolvea, joka muuttaa kaupunkiamme, sillä vanhemmat ovat tärkein vaikuttaja lasten elämässä. Toisaalta taas seurakunta voi olla vahva tuki vanhempien hengelliselle kasvatustyölle.

Seurakunnassamme käy monenlaisia perheitä, joiden tarpeet ja toiveet vaihtelevat. Mitä juuri teidän perheenne tarvitsee?

Suunnitteilla on ensi kevääksi yläasteikäisille uutta toimintaa. Tulemalla mukaan voit esimerkiksi varmistaa, että toimintaa tarjotaan sellaisena aikana, että myös sinun lapsesi on mahdollista päästä mukaan.

Olemme ottamassa käyttöön uutta opetusmateriaalia päiväkoti-ikäisten toimintaan. Haluamme uudistaa alakoululaisten toimintaa lauantaina ja sunnuntain lastenohjelmaa. Vanhempainilta on foorumi, jossa voit antaa arvokkaan panoksesi, ja pääset vaikuttamaan siihen, minkälaisia työmuotoja lähdemme rakentamaan.

Emme tahdo kuormittaa perheitä, vaan pyrimme palvelemaan perheitä mahdollisimman mielekkäällä tavalla, jotta sukupolvien ketju säilyisi ja vahvistuisi seurakunnassamme. Siten olemme samalla yhdessä perheiden kanssa rakentamassa seurakuntaa ja toteuttamassa yhteistä näkyämme.

Nostamme esiin uuden sukupolven, joka muuttaa kaupunkiamme.

Essi Lindgren
Lapsityönjohtaja

Rukoileva perhe

Eilen oli Turku rukoilee -ilta meidän tiloissamme. En ole ennen niissä ollut, mutta saatanpa mennä toistekin. Itsekin innostuin taas uudella tavalla rukoilemaan katsellessani, kun salin täysi nuoria ja vanhoja rukoili lasten, perheiden ihmissuhteiden ja perhearvojen puolesta.

Perheneuvoja Saara Kinnusen puhe oli myös niin rohkaiseva ja hauskalla tavalla käytännöllinen, että olen jo ehtinyt suositella sitä yhdelle ja toiselle. Klikkapa sinäkin ihmeessä pikalinkkien alta kohtaa Jumalanpalvelusten saarnat, sieltä se löytyy. Saat kuulla esimerkiksi, mitä kaikkea voi saada aikaan "viisivuotiaan rukous".

Essi

Parisuhteen Palikat

Kuuluu vilkasta puheensorinaa, kun viitisenkymmentä aikuista ihmistä opettelee puhumaan. Mistä ihmeestä on kysymys? Ei kansalaisopiston kielikurssista, vaan viime viikonloppuna seurakunnassamme pidetystä Parisuhteen Palikat -tapahtumasta.

Päivässä opettaneilta ja omasta elämästään avoimesti jakaneilta Koskisen Terolta ja Henkulta saimme kuulla, että ehkä tärkein onnistuneen parisuhteen avaimista on se,että puolisot opettelevat puhumaan keskenään. Ei siis riitä, että opit puhumaan taaperoiässä, se pitää opetella uudestaan taas aikuisena!

Ja niinhän se on. Kaikki avioliitossa hetkenkään eläneet tietävät, että puhumisen aloittaminen puolison kanssa saattaa olla yksi kaikkein vaikeimmista asioista. Kyllä kaupassa käymisestä ja lasten päiväkotiin viemisestä vielä puhuu, mutta entä kun pitäisi ottaa puheeksi se haavoittava sana,jonka puolisosi päästi suustaan aamulla ja joka vielä illallakin tuntuu kipeänä pistona sisälläsi?

Esteitä puhumiselle on helppo löytää. Niitä nähtiin Palikka-iltapäivän powerpointeillakin varmaan kaksikymmentä ja ainakin kymmenen tuntui niistä heti itselle tutuilta ja ahkerasti käytössä olleilta.Yksi yleisimmistä lienee se, että "ei halua järkyttää rauhaa eikä saada aikaan riitaa ottamalla puheeksi vaikeita asioita."

Mutta tämän ei kuitenkaan pitäisi estää meitä avaamasta suutamme, sillä Tero ja Henkku kertoivat meille, että riitely kuulemma rakentaa parisuhdetta, eikä suinkaan revi sitä. Tietenkin riitelyäkin täytyy opetella tekemään rakentavasti. Toisen nuijiminen nyrkeillä ei tule kysymykseenkään. Ainakaan kovin rajua tai jatkuvaa riitelyä ei pitäisi myöskään harrastaa lasten läsnäollessa.

Niitä kipeästi kaivattuja sanojakin pitää oppia käyttämään viisaasti. Minä-viestien viljely on suositeltavaa, mutta niiden oppiminen ei ole ihan yksinkertaista. Voi nimittäin viedä jonkin verran aikaa tajuta, että minä-sanan käyttö lauseen alussa ei automaattisesti tee viestiä yhtään vähemmän haavoittavaksi. (Esimerkiksi jos sanoo puolisolleen vaikka että "MINUSTA TUNTUU, että sinä olet ilkeä idiootti!")

Lokakuun Parisuhteen Palikoista jäi allekirjoittaneelle vahvimmin mieleen kaksi asiaa: jos olet sitoutunut avioliittoosi ja haluat rakentaa sitä vahvemmaksi,opettele puhumaan puolisosi kanssa ja opettele riitelemään rakentavasti.Me 24 pariskuntaa,jotka tällä ensimmäisellä kerralla olimme mukana, lähdimme harjoittelemaan näitä taitoja. Odotamme innolla kevään Palikoita!

Sirkka

Kasvetaan Yhdessä

Kasvetaan Yhdessä –iltamme ovat alkaneet. Ne tarjoavat pienryhmää etsiville mahdollisuuden tulla kohtaamaan toisia pienryhmää etsiviä ihmisiä. Kun ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan, pienryhmiä voi alkaa muodostua. Kun ryhmäläiset ja johtajat tuntevat olevansa valmiita siihen, nämä ryhmät voivat sitten alkaa toimia itsenäisinä pienryhminä. Mukana illoissa on nyt noin kaksikymmentä henkilöä, joista useimmat ovat hiljattain tulleet seurakuntamme yhteyteen.

Niiden kahden kerran perusteella, jotka meillä nyt on takanamme, illat vaikuttavat erittäin hyvin toimivilta:

- ne tarjoavat kannustavan ilmapiirin, jossa ryhmänjohtajaksi ryhtymistä harkitsevat voivat kokeilla johtamista
- niiden puitteissa on mahdollista kokeilla eri ryhmissä olemista, kunnes löytyy ryhmä, joka parhaiten sopii itse kullekin
- ne mahdollistavat sen, että pienryhmään haluavat voivat välittömästi päästä pienryhmäympäristöön ilman pitkää odotusaikaa, joka valitettavasti oli monen osana, ennen kuin käynnistimme Kasvetaan Yhdessä –illat.

Viime keväänä pidetty pilottikurssimme kesti 8 viikkoa, mutta nyt alkaneet illat jatkuvat joka toinen tiistai-ilta suurimman osan vuotta. Lisätietoa illoista saat Graham Turnerilta sähköpostitse graham.turner@armontalo.org tai soittamalla hänelle 0445540028. Voit ilmoittautua mukaan iltoihin myös suoraan osoitteeseen minnaalvarez@gmail.com.

Ethän kulje sen siunauksen ohi, jonka pienryhmään kuuluminen voi sinulle antaa, vaan tule Kasvamaan Yhdessä.

Graham Turner
KY-vastaava

Pyhän Hengen viikonloppu

Viime viikonloppuna 8.-9.10 seurakuntamme kirkkosaliin kokoontui suuri joukko ihmisiä, jotka halusivat tulla Pyhän Hengen läsnäoloon kokonaiseksi lauantaipäiväksi! Ja ainakin oman kokemukseni mukaan viikonloppu oli totisesti täynnä Pyhää Henkeä! Kyseessä oli siis Pyhän Hengen pienryhmäviikonloppu ja paikalla oli seurakunnan pienryhmissä toimivia ihmisiä vauvasta vaariin.

Vierailevana puhujana oli Richard Svensson Ruotsista. Hän puhui lauantaina Pyhän Hengen vaikutuksista elämässämme; kuinka Pyhä Henki antaa meille iloa ja rauhaa. Uskon, että monet saivat kokea näitä Hengen vaikutuksia jo heti paikan päällä.

Sunnuntaina viikonloppu jatkui vielä pienryhmänjohtajille. Aloitimme iltapäivän ihanalla ylistyksellä, jonka aikana Pyhä Henki kosketti monia: varusti, rohkaisi ja kannusti johtajan tehtävässä. Samoin tekivät myös Richardin opetukset ”Kuinka olla innostava johtaja” sekä ”Miten johtaa, kun itsellä on vaikeaa”.

Viikonloppu oli tarpeellinen levähdystauko hektisen syksyn keskellä. Saimme viettää rauhallisen hetken Jumalan läsnäolossa, mikä antoi voimaa viikon arkeen. Me johtajat saimme myös uutta intoa vietäväksi pienryhmiimme. Ja kuten oma pienryhmäni tapaa sanoa rukousvastauksista: Kiitos Herralle!

Elisa Huovila
seurakunnan pienryhmätyön tiedottaja
pienryhmänjohtaja

Kristuksen paluun juhla

Useimmat kristityt uskovat Jeesuksen palaavan jonain päivänä, mutta monissa seurakunnissa tähän asiaan ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Keskitymme usein asioihin jotka ovat jo tapahtuneet, kuten Jeesuksen kuolemaan, ylösnousemukseen ja hänen syntymäänsä Betlehemissä.

Torstaina 29.9 Turun Helluntaiseurakunnassa sadat uskovat eri seurakunnista kokoontuivat yhteen uskossa juhlimaan Jeesuksen tulevaa paluuta.

Kuuntelimme yhdessä katkelmia ilmestyskirjan tekstistä ja vastasimme niihin rukoillen, syntimme tunnustaen, laulaen ja tanssien.

Minusta oli koskettavaa seistä siellä yhdessä luterilaisten ja vapaiden suuntien seurakuntien johtajien kanssa ja tunnustaa, että ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa kuvatut seurakunnan ongelmat ovat myös meidän seurakuntiemme ongelmia täällä Suomen Turussa.

Kuunneltuamme ilmestyskirjan kuvausta katastrofeista ja kärsimyksestä, tuntui luontevalta liittyä rukoukseen maailmassa tänä päivänä erilaisten kriisien seurauksena kärsivien puolesta.

Meidän ei tule vain passiivisesti odottaa Raamatun profetioiden toteutumista, vaan meidän tulee aktiivisesti levittää evankeliumia ja valmistaa tietä Jeesuksen paluulle.

Meidät on myös kutsuttu rukoilemaan, sillä rukous voi muuttaa tapahtumien kulkua, kuten Jeesus opettaa Matteuksen evankeliumissa luvussa 24 jakeessa 20 ”Rukoilkaa, ettette joutuisi pakomatkalle talvisaikaan tai sapattina”. Jeesus tiesi, että suuri kärsimys tulisi kohtaamaan Jerusalemia kun se tultaisiin miehittämään eräänä päivänä. Kuitenkin kristityillä oli mahdollisuus rukouksen kautta vaikuttaa siihen miten ja milloin asiat tulisivat tapahtumaan.

Meidän teoillamme ja rukouksillamme on merkitystä. Kasvatetaan uusi sukupolvi joka muuttaa kaupunkimme ja valmistaa ihmisiä kohtaamaan Jeesuksen kun hän palaa.

Kun kerran kohtaamme Jeesuksen, emme halua joutua häpeämään sitä, että pidimme uskoamme esillä vain seurakunnan tilaisuuksissa. Ollaan aktiivisia nyt, ja tehdään kaikkemme Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa, niin että Hän voi palatessaan palkita meidät uskollisina palvelijoina jotka käyttivät hänen antamiaan lahjoja ja tilaisuuksia hyväkseen parhaansa mukaan.

Graham Turner

Jumala räjäytti jotain uutta Hopessa

On kulunut reilu vuorokausi siitä, kun tämän vuoden Hope-tapahtuma päättyi. Hope ylitti parhaimmat odotukseni ylivoimaisesti. Oli aivan upeaa seurata, mitä Jumala teki ihmisten elämässä viikonlopun aikana. Hopen aikana 16 henkilöä tuli uskoon. Useita parani niin konserttitalolla, kuin kaupungillakin ja Jumala kohtasi satoja osallistujia. Lauantai-iltana 1002 paikkainen konserttitalo täyttyi ääriään myöten, niin että ihmisiä jouduttiin valitettavasti käännyttämään ovelta. Jumala saa jotain tällaista aikaan! Alla vielä Facebookista kopioitu kuva, jossa osallistujat kertovat, mitä Jumala teki heidän elämässään viikonlopun aikana. Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana toisella sivulla.

-Teemu

Hope tulee, oletko valmis?

Olen 21-vuotias nuorisotyöharjoittelija/nuoriso-ohjaaja ja olen saanut olla mukana seurakunnassa nyt noin kuukauden ja niistä viimeiset kaksi viikkoa työvoimatoimiston työelämävalmennuksessa mikä päättyy 29. helmikuuta.
Tulen palvelemaan seurakunnassa pääasiassa nuoriso- ja musiikkityössä.

Olen saanut olla mukana myös Hope-tapahtuman valmisteluissa ja tapahtumassa olen avustavien toimintojen johtaja, joten hommaa tapahtuman ympärillä on riittänyt. Olen huomannut reilun kuukauden aikana sen, miten suuri projekti tämä kaikenkaikkiaan on ja miten paljon tässä tarvitaan auttavia käsiä. Se, että itse hyppäsin tähän mukaan vasta vajaa kaksi kuukautta tapahtuman alkuun on ollut itselleni haaste. Tapahtumaamme on tulossa yli 120 talkoolaista ja heidän koordinoinnissa ja värväämisessä on välillä tullut tuskan hiki otsalle tiukasta aikataulusta ja kokemattomuudestani johtuen. Olen jo tässä vaiheessa kiitollinen Teemulle siitä, että on auttanut mua tehtävässäni Hopen suhteen erittäin paljon ja on ollut tukena.
Valmistelut tapahtuman suhteen ovat erittäin hyvällä mallilla. Kaikkiin palvelutiimeihin olemme saaneet mukavasti seurakuntalaisia mukaan palvelemaan, mikä on ollut erittäin hienoa, koska tämä on koko seurakunnan juttu!

Asia mihin haastan juuri sinua, joka luet tätä blogia on se, että rukoilisit tapahtuman puolesta päivittäin viimeisen viikon ajan.


Aloita se nyt! Missä sitten tätä juttua luetkaan; kotona, koulussa, bussissa tai vaikkapa työpaikalla niin ota aikaa edes minuutin verran siihen että rukoilet tapahtuman puolesta...minä teen sen nyt kun kirjoitan tätä...


Rukous on sellainen voima, jota aina uskovina emme edes ymmärrä. Uskon itse siihen, että jos rukoilemme taistellen Hopen puolesta, niin saamme jälleen myös silmin nähdä sitä, miten Jumala toimii keskellämme tapahtuman aikana, ja sen jälkeenkin.
Viime vuonna saimme nähdä nuorten sydämien syttyvän Jumalalle ja näimme kuinka Jumala paransi ja eheytti ihmisiä, niin sisäisissä kuin ulkoisissa asioissa.

Uskon että tapahtumaan on tulossa vähintään 500 nuorta ja nuorta aikuista plus talkooväki, ja lauantai illan avoimeen tilaisuuteen saamme luultavasti kaikki konserttitalon tuolit täyteen. Paikkoja on täsmälleen 1002, joista yhden täytät toivottavasti myös sinä. Emme pidä poikkeuksellisesti Hope-lauantaina jumalanpalveluksia, vaan menemme kaikki konserttitalolle klo 19 alkavaan tilaisuuteen. Tulethan siis paikalle!

Herätään siis nyt viimeistään siihen että Hope tulee ja aikaa siihen on enää viikko. Valmistaudutaan siihen rukoillen ja myös tapahtumaa mainostaen. Etenkin lauantai-illan tilaisuutta on hyvä mainostaa.

Päätän tämän kirjoituksen Paavalin kehotukseen ensimmäisessä tessalonikalaiskirjeessä luvussa 5.

”17. Rukoilkaa lakkaamatta. 18. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.”

Rukoillaan siis lakkaamatta myös Hopen puolesta. Ja kiitetään tästä mahdollisuudesta minkä Jumala on meidän seurakunnalle antanut. Saamme olla mukana nostamassa uutta sukupolvea joka muuttaa tätä maata!


Terveisin, Tatu Koivukoski
nuoriso-ohjaaja

Tervetuloa Jumalan läsnäoloon

Seurakunta elää Jumalan läsnäolosta, kasvaa Hänen tuntemisessaan ja toteuttaa tarkoitustaan tässä ajassa. - Nostamme esiin uuden sukupolven, joka muuttaa kaupunkiamme!

Tervetuloa mukaan tähän elämän sykkeeseen. Jos tuntuu, että olet vähän jumissa tai hukassa. Niin tässä sinulle evääksi Jopin psalmi:

Minulle sanottiin kerran, että sinusta tul…
Mutta eihän minulle sanottu. Ei sanottu sitä eikä tätä.
Paitsi pahan teon jälkeen: Sinä kelvoton!
Mikä minusta sitten tulee?
Kuka minä sitten oikein olen?
Sen minä suurin piirtein tiedän, mitä minä teen.
Mutta kuka minä olen?
Miksei kukaan ole kertonut.
Sitä paitsi nyt olen jo vanha mies, kuka minulle enää kertoisi.
Olisiko siitä enää edes mitään hyötyä?

Löysin tuoteselosteen, Luojan laatiman ja siinä sanottiin:
Ei ole vielä käynyt ilmi mitä meistä tulee.
Tämän minä ymmärrän ja tuntuu siltä, että ajan käydessä vähiin tietämättä jääkin.
Mutta hetkinen, teksti jatkuu:
Tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, hänen ilmestyessään kirkkaudessa.
Ai että minä vai?
En olekaan tabula rasaksi syntynyt ja siksi jäävä.
Vaan Jumalan kuvaksi luotu, iankaikkisuutta varten ja täyttymystä kohti kulkevaksi.
Tässä on mieltä vanhallekin, saati nuorelle.
Tulla, muuttua ja kasvaa Jeesuksen kaltaiseksi.
Se on kutsu yhteyteen ja yhteistyöhön, sillä ei siitä ihmisvoimin valmista tule.
Eikä tarvitse tullakaan.

Nyt minulle sanotaan:
Sinä olet minun rakas…
Olen Jumalan haluama ja odotettu.
Juuri nytkin hän kaipaa minua ja minä häntä.

Jopi, johtava pastori

Loman jälkeisiä terveisiä

Tyytyväisyys vai tyytyminen?

Raamattu sanoo (Fil 4:11), että ole tyytyväinen siihen, mitä sinulla on, äläkä haihattele sen perään mitä sinulla ei ole. Tämä on totta ja nostaa elämänlaatua ja iloisuutta suuresti. Mutta on kuitenkin eri asia olla tyytyväinen siihen, mitä sinulla on, kuin tyytyä siihen mitä sinulla on.
Kristillisissä piireissä emme kovin usein rohkaise ihmisiä tavoittelemaan unelmiaan, elleivät unelmat sitten koostu liperien hankinnasta. Totuus on kuitenkin se, että vaikka Raamatun mukaan me uuden testamentin uskovat papistoon kuulummekin, ei meitä kaikkia ole kutsuttu teologisiin opintoihin.

Itse haluan olla mukana rakentamassa seurakuntaa, joka rohkaisee ihmisiä täyttämään unelmansa ja kasvamaan täyteen potentiaaliinsa. Kun me kasvamme täyteen potentiaaliimme, emmekä anna periksi silloinkaan, kun kaikki näyttää kaatuvan päälle, loistamme Jumalan hyvyyttä ja armoa tähän maailmaan paljon enemmän, kuin silloin kun tyydymme vähempään, kuin mitä Jumalan suunnitelma meille on.

On siis kaksi eri asiaa olla tyytyväinen siihen, missä tällä hetkellä on, kuin tyytyä siihen missä tällä hetkellä on. Ihmiset jotka tyytyvät, ovat ennen pitkää ihmisiä, jotka ovat katkeria ja kiukkuisia. Ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä, tietävät, että he eivät vielä ole saavuttaneet kaikkea sitä, mistä Jumala on heille puhunut. Mutta he keskittyvät siihen, mitä ovat jo saaneet ja saavuttaneet, sen sijasta mitä eivät ole vielä saaneet ja saavuttaneet.

Mieleeni nousee paikka Joosuan kirjasta, jossa Joosua täysin hänestä riippumattomista syistä saa takapakkia unelmilleen luvatun maan valloittamisessa. Kyseisessä Raamatun kohdassa (Joosua 7:7), Joosua ihmettelee mikseivät Israelilaiset voittaneetkaan taistelua ja että heidän olisi ollut parempi vain jäädä Jordanin toiselle puolelle.

Uskon, että jokaisen ihmisen, joka on lähtenyt tavoittelemaan unelmiaan, on helppo yhtyä tuohon tunteeseen. “Miten paljo helpompaa elämä olisikaan, jos en olisi aloittanut omaa yritystä/mennyt naimisiin/ottanut vastaan sitä ylennystä/uutta työpaikka/ostanut omaa taloa” jne. jne.
Jumalan tahto oli, että Israelilaiset saavuttaisivat unelmansa, eli oman maan. Yhtälailla Jumalan tahto on, että sinäkin saavutat omat unelmasi.

Vanha totuus on, että vastoinkäymiset kasvattavat sinua. Ilman niistä saatavaa kasvua, Jumala ei voisi uskoa sinulle kaikkea sitä mitä Hänellä on sinulle varattuna. Pidä mielessä, että Jumala osaa käyttää jokaista elämän varrella vastaan tulevaa kompastuskiveä astinlautana sinulle, auttamaan sinua kohti Jumalan täydellistä suunnitelmaa elämällesi.

Älä siis tyydy vähempään, kuin mistä Jumala on sinulle puhunut ja mitä Hän on sydämellesi laittanut. Hän on luvannut sen myös täyttää ja pitää sanansa.

“Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla. Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo. Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!” Psalmi 37:3-5

Antero

Todistajien pilvi kasvaa

Huhtikuun lopulla kuultiin uutinen David Wilkersonin kuolemasta. Heinäkuussa Kalevi Lehtinen siirtyi pois tästä ajasta. Viimeisin uutinen jälleen yhden valtakunnan sankarin poismenosta oli tieto John Stottin lähdöstä viime viikolla.

Kolme kansainvälisesti tunnettua, merkittävällä tavalla Jumalan valtakuntaa rakentanutta miestä on otettu kotiin kolmen kuukauden sisällä. Ehkä joku muukin minun lisäkseni on pysähtynyt miettimään,onko nyt menossa jokin erityinen kotiinkutsu, jossa Jumala ottaa luoksensa näitä tiettyyn sukupolveen kuuluvia uskollisia palvelijoitaan.

Ehkä kyse on kuitenkin elämään kuuluvasta luonnollisesta siirtymisestä. Yksi sukupolvi väistyy ja tilalle astuu toinen. Mutta nämä miespolvet eivät todellakaan vaivu unholaan! David Wilkerson, Kalevi Lehtinen ja John Stott ovat nyt liittyneet siihen suureen todistajien pilveen,joka seuraa meidän tänne vielä jääneiden kilvoittelua. Samassa joukossa ovat Gideon ja muut valtakunnan sankarit,joista tänä kesänä olemme jumalanpalveluksissa kuulleet.

Näiden todistajien esimerkki kannustaa meitäkin tekemään oman osuutemme Jumalan valtakunnan eteenpäin menemiseksi. Olemaan oman sukupolvemme keskellä, omalla paikallamme se yksi lenkki pitkässä ketjussa. Olisipa upeaa saada kuulla, miten David, Kalevi ja John meitä ehkä tälläkin hetkellä tsemppaavat!

"Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi.....juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu,joka on edessämme..." (Hepr. 12:1)

Sirkka

News – what news?

I had an interesting experience at the weekend. In both services I told about a petition I wanted to collect signatures for. This was about the plans of the Palestinian leaders to ask for UN recognition of a Palestinian state on pre-1967 lines without negotiation with Israel.

In the Saturday service only one younger person signed, plus a couple of older people. No one else showed any interest. In the Sunday service many people signed, most of them older. This leaves me wondering why the difference? Do we not follow the news?

If we are to raise up a new generation that will change our city, we must take an active interest in world issues not just those in our church. We have been talking about human slavery and trafficking and how Fair Trade can help. Social justice is important to God and should be to us.

What about Israel and the Palestinians? Don’t the Palestinians have a right to a state of their own? Why is it that at least four times since 1948, Palestinian leaders have rejected the chance for a negotiated settlement with Israel and for most of the past two years they have refused to negotiate with Israel at all? Because they do not accept the permanent existence of Jewish state. They want a one state solution with all Jews out.

This is as much an issue of injustice as human trafficking or slavery. We Christians share a special responsibility because for most of the past 2000 years Christians have persecuted and murdered Jews. Only last century did others take the lead in attacks against Jews. Jesus and the apostles were all Jews. As Gentile believers we have been brought into a Jewish root as Paul explains in Romans 11. We have a special responsibility to Jews.

I am not saying that Israel never mishandles situations and unfortunately non-fighters do get hurt but as the only properly democratic state in the area Israel has the checks and balances to deal with things that go wrong. As a democratic state it also has the right to protect its own people from attack and to negotiate its own agreements with its neighbors without being forced into solutions by the UN.

A UN resolution will most likely be followed more boycotts against Israel when it does not comply with the demand to withdraw to the pre-1967 borders. Thus any state that votes in favor of the UN resolution is supporting a process that will increase the threat to the people of Israel. I don’t want Finland to have that guilt before God. Finland should support a negotiated solution. That is what the petition is about. Think about it and if you want to get the email version contact me at gturner@netti.fi.

If you wonder why the pre-1967 borders are unacceptable for Israel look at the map in http://www.youtube.com/user/shaharclips#p/a/u/0/k2hZ6SlSqq0

Let us really be aware of the issues in our world and do what we can in both prayer and action to proclaim the gospel and fight for justice.

Graham

There he was – gone!

No, I don’t mean Markus, I mean our kingdom hero for last week – Enoch.

One day more that 5000 years ago he disappeared and somehow people knew that God had taken him. The Bible does not explain how they knew. Plenty of other people certainly went missing in those days, so why is Enoch’s case special?

The Bible tells us that the other descendents of Adam “lived” a certain number of years and then “died”. Of Enoch we read in direct parallel to the words “lived” and “died” – “walked with God” and “God took him”.

There was no doubt in the minds of people who knew Enoch that he had a special relationship with God. There was thus no doubt that when he disappeared he went to be with God. Whether or not anyone saw him go we are not told.

In the book of Enoch (listen to my sermon for details about that) we are told:

“And it came to pass after this that his name during his lifetime was raised aloft to that Son of Man and to the Lord of Spirits from amongst those who dwell on the earth. And he was raised aloft on the chariots of the spirit and his name vanished among them.” Enoch 70v1,2.

So by 100 BC the Jewish tradition was that Enoch was taken in a similar way to Elijah, 2 Kings chapter 2. Whether it happened that way or not we cannot be sure because the Book of Enoch is not in the Bible.

What will people say about us at our funerals? Wouldn’t it be wonderful if they said “He or she walked with God, right till their last breath”.

Some Christians are so focused on the “rapture” (1 Thess. 4 and 1 Cor. 15), and yes, it will be wonderful if we go to be with Jesus without dying, though remember that even if we die first we still share in the rapture (that was Paul’s point in 1 Thess. 4v13-18). But the rapture is not so important as the question “Did we walk with God before we died (or were raptured)?”

To walk with God now means to have faith in him, because without faith no one can please God, (Heb.11v6) and to walk by the Spirit, which means to focus on the things that please the Spirit (Rom.8v4-9,14), depend on his power for living (Rom.8v10-13) and let him produce his fruit in our lives (Gal.5v22-25).

Based on 43 years as a disciple of Jesus I can assure you that the only way to live the Christian life is through the Spirit. It is not through just coming to meetings, or copying Christian friends or even trying to follow the Bible (good though all of these things are). Once we have had our relationship with God restored through faith in Jesus our Savior, it is only through the Spirit that we can then walk with God. Are you walking by the Spirit each day and all day? Why not start now?

God wants us all to be kingdom heroes who will walk with him in these confusing and, at times, frightening days. He wants his kingdom to come on earth and our task is to prepare the way. Let’s do it!

Graham Turner

Näkemisiin!

Tämä on viimeinen työpäiväni tällä erää. Elokuun puolessa välissä nousemme lentokoneeseen Arjan kanssa, joka kantaa meidät, marraskuussa syntyvän lapsemme ja neljä isoa matkalaukkua Chicagoon, jonne menen jatkamaan teologian opintojani. Tarkoituksenamme on palata takaisin noin kahden vuoden päästä - mikäli vain jaksan painaa yli kolmevuotisiksi tarkoitetut opinnot kahdessa vuodessa läpi. Jumala yksin tietää.

Tuntuu kummalliselta siivota työhuonetta, silputa papereita ja poistaa omaa nimeään postituslistoilta. Ihan kuin olisin häviämässä maan päältä kokonaan, sillä niin täysillä olen tämän seurakunnan sykkeessä elänyt ja kaikkeni sille antanut välillä voimienikin yli (humoristisesti viimeiseksi työpäiväksi tuli 24/7). Toisaalta se tuntuu myös oikealta ja hyvältä, sillä olen tiennyt Jumalan kutsuneen minut jatko-opintojen pariin jo melkein pari vuotta. Sydämessäni on halu oppia, jotta voin opettaa ja argumentoida kestävästi. Samalla rukoilen virvoitusta ja vahvistusta Jumala-suhteeseeni ja koko perheemme elämään.

Haluan kiittää kaikkia elämässämme mukana olleita. Erityiskiitoksen ansaitsee myös meidän työntekijätiimme, joka on aivan uskomatonta sakkia. Te olette enemmän kuin työtovereita. Olette ystäviä ja Jumalan hulluja. Arvostan ja rakastan teitä.

Koko seurakunnalle haluan vielä lausua seuraavaa: Olkaa siunattuja ja panostakaa jatkossakin yhteisöllisyyteen ja ystävyyteen tässä seurakunnassa. Uskon sydämeni pohjasta Jopin olleen oikeassa ja Jumalan johdatuksessa, kun hän alunperin ehdotti yhteisöllisyyttä vuotemme teemaksi. Todellisen rakkauden, ystävyyden ja terveen yhteisöllisyyden myötä voimme toteuttaa myös sen, mitä Kristus meidät on tässä kaupungissa kutsunut tekemään. Ilman sitä emme.

Liian helposti oma itsekkyytemme ja piittaamattomuutemme pilaa sen, mitä Jumalalla on mielessään. Älkäämme salliko sitä, vaan kehottakaamme toisiamme edelleen yhteyteen, kärsimään vaivaa ja kantamaan seurakuntaa eli toisiamme niin hyvässä kuin pahassa.

Siunausta toivottaen

Markus

Herää rukoilemaan!

Olemme viime päivinä seuranneet kauhistuneena Norjan tapahtumia. Norjalainen Anders Behring Breivik ampui 85 nuorta ja toteutti pommi-iskun Oslon keskustassa, jossa kuoli useita ihmisiä.

Osallistuin eilen Facebookissa mielenkiintoiseen keskusteluun erään yhdysvaltalaisen ystäväni seinällä. Heidän paikallinen mediansa oli nimittänyt Breivikiä termillä kristitty fundamentalisti - vähän samaan tapaan kuin islamilaisia itsemurhapommittajia nimitetään islamilaisiksi fundamentalisteiksi. Yritin selittää keskusteluun osallistuneille, että pohjoismaalaisen näkökulmasta kaikki pohjoismaalaiset ovat kristittyjä - uskoivat he sitten Jumalaan tai ei. Kyseessä kun on meidän kulttuuriperintömme - ei niinkään uskontomme. Kristitty Breivik ei ole, vaikka hän 15-vuotiaana konfirmaatioon osallistuikin.

Samalla kuitenkin kiinnostuin hieman tutkimaan asiaa. Etsin Youtubesta käsiini Breivikin itse 1500-sivuisesta kirjastaan tekemän 12-minuuttisen videotiivistelmän ja katsoin sen inhotuksesta huolimatta.

Videosta käy selkeästi ilmi, että Breivik oli huolestunut Suomessakin tutusta ilmiöstä: kaikki kristilliseen kulttuuriperintöömme liittyvä karsitaan pois suvaitsevaisuuden nimissä ja samaisen suvaitsevaisuuden nimissä sallitaan erityisvapauksia esimerkiksi islaminuskoisille. Onpahan Suomessakin ollut puhetta sharian käyttöönotosta.

Videota katsellessani huomasin kauhukseni, että jaan saman huolen Breivikin kanssa - tosin eri lähtökohdista ja täysin eri asenteella. Hän on oikeistolaisnationalisti ja minä kristitty (videolla Breivikin taustayhteisö Knights Templar Europe kuvataan kulttuurillisesti - ei uskonnollisesti - kristilliseksi). Henkilökohtaisesti en edes ymmärrä, mitä Breivik tahtoi käsittämättömällä teollaan saada aikaan. Keskusteluako? Sitä taatusti syntyi, mutta en usko sen olevan Breivikille kovinkaan myönteistä. Kannatusta aatteelleen? Ihmisten reaktio näyttää olevan täysin päinvastainen. Esimerkiksi Facebookista löytyy satoja miehen nimelle omistettuja sivustoja, jotka alkavat sanoilla "tappakaa", "hirttäkää", "ampukaa" jne.

Yhden asian Breivikin mieletön teko tulee saamaan aikaiseksi. Vihan aallot lyövät entistä kovemmin Euroopassakin. Samalla otetaan leimakirveet entistä kovempaan käyttöön. Toisinajattelijoita pidetään jo nyt suvaitsemattomia, mutta pian heistä leivotaan fundamentalisteja. Tässä tapauksessa amerikkalainen lehdistö on jo tämänkin ehtinyt tekemään.

Mielestäni meidän olisi kristittyinä syytä herätä siitä unesta, jota olemme jo pitkään nukkuneet ja alkaa tosissamme rukoilemaan maamme ja sen päättäjien puolesta. Lisäksi meidän tulisi ottaa osaa maassamme käytävään keskusteluun, eikä vaieta pelonsekaisin tuntein. Tämä aika kaipaa Jumalan sanaan perustuvaa ohjausta, jotta voimme välttää sekä kiihkonationalismin että suvaitsevaisuudeksi naamioituneen samanmielisyyden.

Herätkää! Rukoilkaa!

Markus

Lukuapua Tuomarien kirjaan

Muutin hieman sunnuntain ohelta puhettani ja jouduin siinä yhteydessä poistamaan hieman materiaalia. Tässä on sunnuntain kuuntelijoillekin johdannollisia asioita:

Tuomarien kirjan kuva Israelista
1) Löysä poliittinen organisaatio. Tuomarien ajan Israel ei ole vahva kansakunta, vaan hieman hajallaan eläviä heimoja. Paikallinen johtajuus tyypillistä - kansallisia johtajia Tuomarien kirjassa ei esiinny oikeastaan lainkaan. Kirjassa toistuu usein lause tai sen osa: ”Siihen aikaan Israelissa ei ollut kuningasta, vaan kukin teki sitä mikä oli oikein hänen omissa silmissään.” Tällä viitataan todelliseen ongelmaan, jonka vasta Daavid kuninkaana ratkaisee.
2) Haavoittuvaisuus muiden kansojen hyökkäyksille.
3) Veljessodat. Israelin 12 heimoa taistelevat toisiaan vastaan jopa niin kovasti, että yksi heimoista joudutaan Tuomarien kirjan loppupäässä herättämään uudelleen henkiin.
4) Epäjumalanpalvelus. Israel palvoo Baalia ja Astartea.

Tuomarien kirjan toistuvat teemat
1) Israel pitäytyi epäjumalanpalveluksessa. Kirjalle tyypillistä on seuraavanlainen kehä: Israel luopuu Herrasta ja palvelee muita jumalia, Jumala myy heidät jonkin toisen kansan orjuuden alaiseksi, Israel huutaa Herraa avuksi ja Jumala pelastaa Israelin. Kirjan loppupuolella tämä kehä muuttuu tavalla, joka osoittaa Israelin käyvän yhä syvemmälle synnissään.
2) Herra rankaisi johdonmukaisesti Israelia sen synnistä.
3) Herra on Israelin ainut todellinen pelastaja. Tämä tulee esiin erityisen hyvin Simsonin kohdalla.
4) Herra on kaikkivaltias. Teologisesti Tuomarien kirja esittää Jumalan voimana, joka on kaiken takana.

Terkuin

Markus

Mitä on Raamatun kirjaimellinen lukeminen?

Saarnasin tänään Tuomarien kirjan luvuista 13-16, jotka kertovat tuomarista nimeltä Simson. Kirjoittaja esittelee hänet meille hyvin ristiriitaisena hahmona: Jumalan henki ajaa häntä mahtaviin tekoihin Israelin vapauttamiseksi, mutta Simson itse tuntuu olevan holtiton naissankari. Lisäksi Simsoniin liittyy useita yli-inhimillisiä piirteitä: hän muun muassa repii leijonan palasiksi paljain käsin ja kantaa kaupunginportin Hebronissa sijaitsevalle vuorelle. Vaikka uskonkin, että Jumalalle mikään ei ole mahdotonta, täytyy rehellisyyden nimissä kysyä, onko kertomus Simsonista hieman liioiteltu?

Tulkitsemmeko Raamattua omien silmälasiemme läpi?
Monesti meillä 2000-luvun raamatunlukijoilla on ongelmana se, että emme ymmärrä alkuunkaan sen ajan tapoja, jolloin Raamattu kirjoitettiin. Helposti käymme lukemaan kertomuksia Kaananin maan valloittamisesta ja tuomareista oman aikamme tapojen ja käsitysten valossa.

Näin ollen tarkastelemme näitä muinaisia tekstejä oman aikamme historiankirjoituksena, emmekä osaa edes ajatella, että kirjoittajan ainoa tarkoitus ei välttämättä ollutkaan historiallisten tapahtumien pelkistetty lateleminen vuosilukuineen. Hän kun kirjoitti paikoitellen lähes saarnaa ja järjesti historiallisen materiaalinsa sen mukaisesti. Esimerkiksi Joosuan, Tuomarien ja Samuelien kirjojen kohdalla voimme todeta niiden muodostavan jatkumon, jossa välitetään historian tapahtumien ohella myös teologista ymmärrystä siitä, mikä Israelin kansan ja Jumalan välinen suhde oli noina aikoina.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että Joosuan, Tuomarien, Samuelin ja Kuninkaiden kirjoissa esiintyvät henkilöt olisivat epähistoriallisia. Esimerkiksi Simson on mielestäni todellinen henkilö, mutta samalla on mahdollista, että kirjoittaja järjesti Pyhän Hengen ohjauksessa hänen elämäänsä liittyvät asiat niin, että kirjoittajan sanoma Israelin luopumuksesta ja Jumalan kaikkivaltiaasta ja uskollisesta avusta tulee selkeästi esille.

Kirjoittajan tarkoitus tulee esille kun tarkastelemme kertomusta Simsonista huolellisesti ja huomaamme, kuinka hienoa kirjallisuutta se on pienine vihjeineen ja tekstiin luotuine rakenteineen (esim. koko tarina on rakennettu salaisuuden varaan, jota pikku hiljaa paljastetaan neljässä osassa ja tekstissä esiintyy 3 tapahtumaa, joissa Henki vaikuttaa Simsonissa ja 3 tapahtumaa, jotka osoittavat hänen olevan reppana ilman Henkeä). Lähempi tarkastelu osoittaakin, että tämä viimeinen tuomari on samalla kuva koko Israelin tilasta: hän leikkii nasiirilupauksellaan ja lopulta joutuu eroon Jumalasta ja kahleisiin - kunnes Jumala armossaan hänet nostaa.

Historiallinen kerronta Vanhassa testamentissa
3000 vuotta sitten ei vaadittu samalla tavalla proosallista ja mahdollisimman objektiivista historiankuvausta kuin meidän aikamme. Tuomarien kirjan kirjoittaja saattoi hyvinkin käyttää hyberbolaa eli liioittelua, jotta hän sai aikansa lukijat/kuulijat ymmärtämään kertomuksen sisältävän tärkeän sanoman. Esimerkiksi Joosuan kirjan kohdalla hyberbolan käyttö on selvää, sillä kirjan alkuosan sotakertomusten kuvaama täydellinen tuho ei vastaa kirjan itsensä ja Tuomarien kirjan antamaa kuvausta maasta, jota ei saatu täysin valloitetuksi. Näin Raamattu siis itse todistaa, että hyperbolaa käytetään sen sisällä.

Ehkäpä Tuomarien kirjan kirjoittaja toimi näin myös kuvatessaan Simsonin elämää, ehkä ei. Uskomme Jumalaan, jonka voimassa mahdottomat asiat muuttuvat mahdollisiksi. Samalla myös mekin, jotka uskomme, että Raamattu on Jumalan erehtymätöntä ja virheetöntä sanaa, voimme edellä kuvaamani mukaisesti pohtia, onko Simsonin kohdalla kuvattu historiaa valikoivasti ja liioitellen. Näin siksi, että teksti sallii tämän.

Luemme ja uskomme siihen kirjaimellisesti, mutta samalla emme naivisti. Ymmärrämme, että tekstit saavat oikean merkityksensä vain niiden alkuperäisessä kehyksessä - sen perusteella, mitä Pyhä Henki ohjasi alkuperäiset kirjoittajat kirjoittamaan. Ymmärrämme, että emme saa irrottaa tekstiä tästä alkuperäisestä kehyksestä ja laittaa sitä toiseen, koska tällöin me annamme tekstille uuden merkityksen.

Oikea kirjaimellinen lukeminen ottaa siis aina tekstin taustan ja tyyliin huomioon. Muu olisi ylpeyttä ja typeryyttä, sillä silloin lukija on vaarassa siirtää omat käsityksensä tekstin taustaksi ja muuttaa tekstin merkityksen. Olennaisin kysymys siis erityisesti Vanhan testamentin ikivanhoja kertomuksia lukiessamme on se, mitä kirjallisuudenlajia ne edustavat. Mutta kuuntele nyt kuitenkin se saarna, jotta tiedät paremmin, mistä puhun.

Siunattua kesää!

Markus

New Wine tastes fine!

There were four from our small group at the New Wine happening this year. Our group started as a result of a prophecy we received at a New Wine event last year, so it was great to see fruit.

We met several other past or present members of our church during the days from Wednesday to Sunday. Ville and Johanna Männistö from India appeared in one seminar we attended. Tomi and Anna-Stiina Vaahtera and family were there. It was great to be blessed by the wonderful gift Tomi has as he led worship in the morning sessions.

The whole Vuorinen family was there and Hannu preached a powerful sermon on Saturday evening about the temptations we need to overcome if we are to live in the power of the Holy Spirit. Petra was one of the leaders of the youth program and she was bubbling with enthusiasm as she told what God had been doing amongst the youth.

There were two visiting speakers. Miles Toulmin the assistant vicar from Holy Trinity Brompton spoke in the evening meetings challenging us to go forward in our faith and to spread the kingdom. HTB has not only given birth to the Alpha course but has planted 12 new churches in the London area. Miles also told about their pastorate system, which has strengthened their small group work by providing middle-sized groups in which people can meet others and find small groups. Our “Kasvetaan yhdessä” group this autumn will follow similar principles.

Michael Yaron from Israel shared his experience of planting a church there. This has grown to 100 members with 17 languages. Imagine the challenges they have to overcome! You can support this church by giving to the the Suomen Vapaakirkko Israel work.

The afternoon seminars provided practical teaching on many aspects of the work of the Kingdom of God. For me the Healing on the Streets ministry Helsinki Vineyard church is engaged in was exciting and challenging. Ari Puonti, their pastor, told how they go to the streets of Helsinki and offer to pray for healing for the people who pass by. The response is generally positive and some people get healed and through that get interested in Jesus the healer. Ari took a group of 40 to Jämsä tori to “practice”. I wonder when we will do this in Turku tori?

New Wine recordings can be obtained from www.puheet.fi. I recommend checking out if there is something God wants you to order and listen to.

The concluding praise celebration included testimonies of what people had experienced of God’s work during the week, great praise music from the combined youth and adult bands and the roar of thunder. It was dramatic and felt that God was speaking his approval of our praise for his goodness. Your Kingdom come, Lord.

Graham

P.S. If you would like to add your name to a petition (address) Kristina and I are circulating, asking the Finnish government not to support the unilateral declaration of a Palestinian state in the United Nations in September, but to insist on a negotiated settlement, please email me (gturner@netti.fi) and we will send you a copy to add your name to and forward to others if you want.

Vaikea, raaka ja väkivaltainen Vanha testamentti?

Valtakunnan sankarit -opetussarjamme myötä olemme tutustuneet moniin sellaisiin Vanhan testamentin teksteihin, joista harvemmin kuullaan saarnoja. Olemme tutustuneet niin Daavidin elämän varjopuoliin, tuomari Jeftaan, joka uhraa oman tyttärensä polttouhrina ja tulemme vielä tutustumaan Simsoniin, joka monella tavalla on koko Tuomarien kirjan mätä omena - ainakin Tuomarien kirjan kirjoittajan mielestä, jonka näkemyksen mukaan tuomarit huononevat huononemistaan lähtien Gideonista, jonka elämän loppuvaihe onkin jo täyttä epäjumalanpalvelusta.

Se, että näistä henkilöistä ja heidän elämänsä tapahtumista kuulee harvemmin puhuttavan kirkossa, johtuu varmasti monesta asiasta: Ensinnäkin on hyvin vaikea puhua kovin esikuvallisia saarnoja tapahtumista, joita Raamatussa kuvataan vähemmän esikuvallisina. Mitä mukama Daavidin aviorikos tai Jeftan älytön lupaus voivat meille opettaa? Lisäksi monet näistä tapahtumista nostavat esiin niin vaikeita kysymyksiä, että niiden parissa voi hyvinkin viettää useampiakin unettomia öitä. Onko Jumala hirviö, kun hänen omansa tekevät pahoja tekoja?

Valitsin "pahat pojat", Daavidin, Jeftan ja Simsonin saarnojeni kohteeksi, koska halusin opettaa meille seurakuntana hieman Raamatun lukemiseen liittyviä käytäntöjä:

Mielestäni on ensinnäkin erotettava toisistaan se, mitä Raamattu opettaa/käskee siitä, mikä siellä vain kerrotaan. Kaikki Raamatun tapahtumat ja henkilökuvaukset eivät ole meille esikuvallisia.

Joskus lankeamme ansaan yrittäen jotenkin kiillottaa tai puhdistaa Raamatun kuvausta uskonsankareista. Meitä vaivaa heidän epätäydellisyytensä ja suoranainen pahuutensa. Näin esimerkiksi Jeftan kohdalla, jonka suhteen yksi sun toinenkin Raamatun tulkitsija on yrittänyt ehdottaa, että Jefta ei todellisuudessa polttouhrannut tytärtään, vaan antoi hänet pysyvästi Herran palvelukseen.

Tekstissä Jefta kuitenkin vaikuttaa moisen hirmuteon tekevän, vaikka Mooseksen laki kielsi ihmisuhrit yksiselitteisesti. Jefta ei kuitenkaan tee tekoaan Jumalan käskystä vaan oman ylpeytensä ja oman kieroutuneen häpeäkulttuurinsa tähden. Meillä ei siis tulisi olla mitään tarvetta kaunistella Jeftan tekoa ja ikään kuin pitää Jumalan puolia - turhaan.

Mutta entä kohdat, joissa Jumala käskee hirmutekoja tekemään? Tietäähän jokainen Raamattua lukematonkin, että Israel valloittaa Kaananin maan tuhoamalla kansat edeltään - ja että Jumala käskee heitä olemaan säästämättä ketään. Niin raskaana olevat äidit kuin sylivauvatkin tapetaan sotakuntoisten miesten ohella!

Joosuan kirjan väkivaltaisuuden suhteen meitä auttaa kaksi asiaa:

1) Luvatessaan Kaananin maan Abrahamin jälkeläisille, Jumala keroo Aabrahamille (1Moos. 15:18), että he eivät voi vielä mennä maahan, koska siellä asuvien amorilaisten synnit eivät ole saavuttaneet täyttä mittaansa (akkadin kielellä amurru eli amorilainen tarkoittaa länsiläistä tai lännessä asuvaa eli kaikkia kansoja, jotka ovat kaksoisvirran näkökulmasta lännessä, Israelin alueella). Kansojen tuhoaminen oli siis perusteltu toimenpide Jumalan näkökulmasta ja liittyi ko. kansojen syntisyyteen.

2) Lisäksi on hyvä huomata, että kaikki Vanhan testamentin tekstit eivät edusta Jumalan ideaaleja/pyhyyttä, vaan kohtelevat aikaa jossa silloin elettiin hyvin realistisesti. Monesti meiltä jää huomaamatta, että meillä on 3000 vuoden ajallinen, kulttuurillinen ja eettinenkin etäisyys moniin Raamatun tapahtumiin. Määrätessään Israelin suorittamaan kansanmurhaa, Jumala on realisti. Hänhän sanoo, että mikäli kansat jäävät maahan, israelilaiset tulevat lankeamaan palvomaan toisten kansojen jumalia - ja juuri näin käy, koska he eivät toteuta Jumalan käskyä.

Vanha sanonta pätee tässä: Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Jos israelilaisten moraali ei ole tarpeeksi korkealla tasolla, he eivät kykene sillä tasolla myöskään toimimaan. Siksi Jumala opastaa israelilaiset toimimaan tavoilla, jotka tulee tulkita omassa viitekehyksessään - ajan tapojen ja toimintamallien pohjalta. Meille ne eivät ole ohjeellisia. Tosiasia on se, että me länsimaalaisessa sivistyksessä elävät ihmiset olemme monin tavoin moraalimme puolesta korkeammalla tasolla kuin 3000 vuotta sitten eläneet seemiläiset kansat - siitäkin huolimatta, että ihmisen luonto ei ole muuttunut miksikään.

Tarkastellaanpa vielä Mooseksen antamaa lakia ja sen tarkoitusta: Ennen lain antamista Jumala kärsi kaikkea sitä napinaa, jota israelilaiset hänen eteensä heittivät. Lain antamisen jälkeen rangaistukset kovenevat välittömästi ja israelilaisia alkaa kuolla. Selkeästi lain tarkoituksena on opettaa israelilaisille oikeaa elämää ja tehdä heistä Jumalan pyhä kansa.

Mutta ei tässä vielä kaikki: myöskään Vanhan testamentin laki ei kuvasta Jumalan ideaaleja täydellisesti vaikka se onkin Jumalan sanaa. Myös se löytää kulttuurillisen ja aikaan liittyvän värityksensä, minkä voimme nähdä tavasta, jolla Jeesus opettaa avioerosta häneltä kysyttäessä. Jeesus nimittäin vastaa, että Mooseksen laki salli avioeron ihmisten sydämen kovuuden tähden, mutta että näin ei ollut alusta asti. Mooseksen laki ei siis vastaa kaikilta osin Jumalan täydellistä tahtoa, mutta on pyhä ja hyvä, ja on ohjannut Jumalan kansaa oikeaan suuntaan siinä tilanteessa, johon se annettiin.

Raamattua täytyy lukea siis myös ymmärtäen, että sen tekstejä ei ensisijaisesti kirjoitettu meille vaan sen alkuperäisille lukijoille ja kuulijoille. Liian monesti lähestymme tekstejä pyhäkoulumaisella ymmärryksellä ja kadotamme samalla niiden todellisen merkityksen.

Nyt kipin kapin kaikki lukemaan Vanhaa testamenttia ja kyselemään vaikeita kysymyksiä. Myös Vanha testamentti on Jumalan sanaa ja kokonaisuutena se on tarkoitettu meidän uskomme ja elämämme ohjeeksi. Kunhan vain maltamme kärsivällisesti tutkia sitä ja löytää kirjoittajien alkuperäisen tarkoituksen.

Terkuin

Markus

PS. Sokerina pohalla vielä hieman akkadin kieltä lausuttuna. Tätä kieltä puhui muun muassa Kyyros, joka vapautti Israelilaiset pakkosiirtolaisuudesta noin 538 eKr. Klikkaa tästä.

Saarnapalvelun ongelmat

Pyydämme syvästi kumartaen anteeksi, mutta alkukesän saarnat eivät ole tallentuneet koneelle. Tänä sunnuntaina pitämäni saarna Jeftasta on ainut puhe 12.6. jälkeen, joka on tallentunut järjestelmään.

Terveisin

Markus

Abel, sekä usko, toivo ja rakkaus.

Heprealaiskirjeen 11:sta luku antaa selkeän viitteen siihen, mikä ero oli Kainin ja Abelin uhrissa: "Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi." Raamattu sanoo, että Hän sai todistuksen vanhurskaudestaan, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa.

Abelille usko oli todellista. Se oli elävä, se oli elämäntapa. Hänelle usko oli enemmän, kuin hän pystyi aisteillaan havaitsemaan. Hänelle usko oli varmuutta siihen, mitä ei vielä voinut nähdä. Nämä on niitä sanoja, joihin 11:sta luvun ensimmäisen jakeen voisi kiteyttää. Mielestäni suurin varma ero Kainin ja Abelin uhrin välillä, jonka Raamattu meille antaa oli se, että Abel uskoi.

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä kolmannessa luvussa puhutaan Kainista. Hän toimii Johanneksen tekstissä varoittavana esimerkkinä: "Me emme saa olla sellaisia, kuin Kain. Kain tappoi veljensä, koska hänen tekonsa olivat pahoja ja hänen veljensä teot oikeita." Sen sijaan meitä kehotetaan rakastamaan veljeämme (lähimmäistä). Haaste, jonka Johannes antaa on huikea: ”Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta.” Meille länsimaisille ajatus saattaa tuntua vieraalta. Ehkä ei ole sattumaa, että Johannes tuo ajatuksen hyvin käytännölliseksi (myös meille länsimaisille): ”Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?” Rakkaus näkyy käytännön teoissa!

Abel oli historian ensimmäinen marttyyri. Kain tappoi veljensä, koska hänen tekonsa olivat vääriä ja Abelin teot oikeita. Abel kuoli uskonsa vuoksi, mutta samalla hänen uskonsa on edelleen kuin megafooni tuhansia vuosia myöhemmin. Siksi heprelaiskirjeen 12:sta luku rohkaisee meitä katsomaan Kristukseen: ”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaisuimen oikealla puolella.” -Hän on synnyttänyt uskon meissä ja Hän saattaa työnsä päätökseen meissä. Samalla Jeesus on loistava esimerkki meille: Mitä tahansa me kohdataan elämässä, niin pidetään katse kauempana, kuin ongelmat, vainot jne. Kristus katsoi ristin taakse. Hän näki, minkä ilon Hän vastaanottaa tuomalla pelastus niille, joita Hän rakastaa. Siispä pidetään katse Kristuksessa. Hän antaa suuremman ilon, kuin mikään muu tässä maailmassa.

Eletään rohkeasti elämää jossa usko on todellista. Se on elävää, se on elämäntapa. Annetaan uskon olla enemmän, kuin mitä pystymme aisteillamme havaitsemaan. Olkoon uskomme varmuutta siihen, mitä ei vielä voi nähdä. Hepr. 13:6: ”Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä?”



-Teemu

Mikä odottaa kulman takana?

Tämän viikon isoin uutistapahtuma maassamme on ollut Sauli Niinistön tiistainen ilmoitus siitä, että hän on päättänyt lähteä ehdokkaaksi ensi vuoden presidentinvaaleihin. Tiedotustilaisuudessa pitämässään puheessa Niinistö pohti sitä, miten maailma muuttuu nopeassa tahdissa ja miten muutos tuo jatkuvasti mukanaan uusia haasteita. Suomen lähitulevaisuutta Niinistö kommentoi sanoen: "Luulenpa, että tämänkin vaalikauden suurimmat haasteet ovat sellaisia, joista emme tänä päivänä vielä tiedä."

Niinistön sanoihin kätkeytyy varmasti syvä viisaus. Ja silti hän, niin kuin me kaikki muutkin, kuitenkin teemme suunnitelmia ja valmisteluja tulevaisuutta varten sen tietämyksen mukaan, mikä meillä tällä hetkellä on. Niinpä mekin työntekijätiiminä olemme hyvissä ajoin ennen kesälomille lähtöämme suunnitelleet ensi syksyn toimintaa seurakunnassa jo varsin pitkälle. On hyvä olla olemassa selkeät raamit valmiina, kun syksyllä lähdetään liikkeelle.

Mutta entäpä sitten, jos meillekin käy kuten Niinistö ennustaa, että osa ensi työkauden suurimmista haasteista ovat sellaisia, joihin emme tänään ole vielä mitenkään osanneet varautua? Tai entäpä jos jo loppuviikko tuo mukanaan jonkin Niinistön tiistaista ilmoitusta paljon suuremman uutispommin, kenties uutisen, joka ratkaisevalla tavalla järkyttää koko kansamme perusturvallisuutta?

Silloin nousee arvoon arvaamattomaan kesän opetussarjamme Valtakunnan sankarit kantava teema. Meidän on tärkeä pitää "katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään". Kun kulman takaa tulee eteemme yllättäviä haasteita, jotka uhkaavat murskata meidät alleen ja kun omat huolellisesti suunnitellut rakennelmamme sortuvat, silloin on turvallista tietää, että on jotakin, joka pysyy.

Jeesus haluaisi olla elämämme tärkein vaikuttaja, johon katseemme on kiinnitetty, tapahtuipa elämässämme ja ympärillämme sitten mitä tahansa. Silloin hän voi vaikuttaa meissä sitä uskoa, joka kaikesta huolimatta jatkaa eteenpäin. Uskoa, joka saa meidät kulkemaan läpi romuttuneiden suunnitelmien raunioiden ja yli palaneiden toiveiden tuhkakasojen. Uskoa, joka tekee uudet suunnitelmat - ehkä menneestä jotakin oppineena nyt hiukan viisaammat - ja lähtee jälleen liikkeelle.

Silloin voimme huomata liittyneemme siihen hyvällä tavalla hullujen uskovien joukkoon, joka periksi antamatta, toinen toistaan tukien kulkee eteenpäin kohti sitä, mikä ei vielä näy, mutta mikä on meille luvattu.

Jos haluat kuulla joistakin heistä lisää, tervetuloa mukaan kesäjumiksiimme!

Sirkka

Voisinko olla ystävä?

Luin vähän aikaa sitten naistenlehdestä jutun Suomeen avioliiton kautta muuttaneesta thai-naisesta, joka oli monen vaiheen kautta ajautunut thai-hierojaksi. Hän jakoi elämäntarinansa ja kertoi avoimesti ammatistaan seksipalveluja myyvänä hierojana. Hän mainitsi myös, että hänellä on vain kolme ystävää. Kaksi muuta thai-hierojaa ja yksi suomalainen, joka auttaa häntä työnsä puolesta yrittänjyyteen ja muihin käytännön asioihin liittyen.

Jutun lukeminen pysäytti minut pitkäksi aikaa. Se toi tämän naisen lähelle, teki hänestä minulle elävän ihmisen ja sai minut ajattelemaan myös omalla kotikadullani yritystoimintaansa harjoittavia thai-naisia. Miten he ovat joutuneet siihen asemaan missä ovat nyt? Millaista heidän elämänsä on ollut? Onko heillä yhtään ystävää?

Yksinäisyyttä ja irrallisuutta
Lehtijutussa esiintynyt nainen kertoi, että muut thai-naiset eivät halua seurustella thai-hierojien kanssa, jotta heitä ei yhdistettäisi hierojiin. Myös suomalaisten kanssa on hankalaa luoda kontakteja, mikä varmasti on aivan totta.

Näin varsinkin avioliittojen kautta Suomeen tulleet ulkomaalaiset naiset voivat jäädä hyvin eristyneiksi. He jäävät ilman valtion kotouttamisohjelmia, eivätkä opi kieltä kunnolla ja sitä kautta jäävät helposti yhteiskunnan ulkopuolelle ja ovat vaarassa ajautua hyväksikäytetyiksi.

Voisinko minä tehdä jotain?
Mietin tämän lehtijutun kuvaaman naisen elämää. Voisinko minä olla ystävä hänelle tai jollekin hänen kaltaiselleen naiselle ja auttaa häntä samalla oppimaan enemmän suomen kieltä ja sitä kautta ehkä työllistymään johonkin niistä ammateista, joista thai-hierojanaiset suomalaisen tutkimuksen mukaan haaveilevat, mutta joihin eivät voi huonon kielitaidon takia päästä. Tällaisia ammatteja ovat mm. siivooja tai vanhustenhoitaja.

Ehkä voisin aloittaa tervehtimällä kotikatuni thai-naisia ystävällisesti ja alkaa rakentaa tuttavuutta ja ehkä lopulta ystävyyttä. Tai voisin ottaa yhteyttä kaupungin sosiaalitoimeen ja kysyä onko heillä kontakteja näihin naisiin ja tietävätkö he tarvitsisiko joku naisista apua asioiden hoitamisessa suomenkielellä ja tarjoutua itse vapaaehtoiseksi. Nämä ovat suhteellisen pieniä asioita minulle, mutta voisivat olla muuttamassa jonkun thai-naisen elämää radikaalisti.


Jos haluat rukoilla isommalla porukalla ihmiskaupanuhrien puolesta, ole yhteydessä Anskuun (yhteystiedot saat seurakunnan toimistolta). Ansku kokoaa ihmisiä yhteen rukoilemaan muutamia kertoja kuussa.

Spirit and flesh

Finished with the Spirit?
Our series on the Holy Spirit is now finished but that does not mean that our focus on the Holy Spirit can stop. Only through the power and wisdom of the Holy Spirit can we fulfill our vision to raise up a new generation to change our city.

We need the Spirit
No matter how much we organize and plan, without the Holy Spirit we will not succeed. The reason is that God's purpose is not to bless our efforts, but to do his work through us, and that requires cooperation with the Holy Spirit.

I am not saying that God will not bless some of our efforts, because he loves his children and appreciates what they do, but in the long term as we mature, he has to teach us that we are called to be his representatives on earth, not his substitutes. So let us commit ourselves to learn daily how to walk by the Spirit.

Paul's problem
In Romans 6-8 Paul deals with the struggle between the flesh and the Spirit. Without a proper understanding of these chapters we can become discouraged when we find in ourselves the same evil thoughts and feelings continuing year by year. Shouldn't we be different the longer we live as Christians? Obviously yes, but we need to understand Paul's teaching carefully.

What is the flesh?
In each of us there is an evil program, which is the source of the evil in us. Paul calls it "the flesh" or "the old nature". That flesh will never get better no matter how long we live as a Christian. It will always be a source of evil thoughts and feelings in us.

We are called to ignore the flesh and "tune in" to the Holy Spirit. With the help of the Spirit what we say and do will become more and more like Jesus.

Thus, seen from the outside, we should get better as we mature as Christian disciples, because the fruit of the Spirit increasingly shows through us. But inside there will always be the battle between the flesh and the Spirit until the wonderful day when our old body dies and with it, all the old programming.

Updating the computer
It is like when a person gets a new computer. All the junk is left on their old computer and they only transfer the valuable information to the new one.

Similarly, that which has been formed by the Holy Spirit in us will be transferred to the new body. Then, and only then, we will know peace from the inner struggle. Until that time the flesh remains as a source of evil thoughts and feelings in us and we need to be constantly on the alert not to give it space to control our words and actions.

Don't be discouraged
So let's not be discouraged by the inner struggle we all face, but let us persistently follow the Spirit and make sure that only what comes from him is expressed in our words and actions. Those who are led by the Spirit are sons of God. Romans 8v14.

Graham Turner

Kesäblogi aukeaa jälleen 11.6.2011

Kesäkuusta eteenpäin kesäblogi korvaa seurakuntamme normaalit nettisivut (www.armontalo.org) sisältäen pari viikoittaista juttua, jotka koskevat seurakunnan jumalanpalvelusten opetusaiheita ja muuta seurakuntaelämää.

Kesäblogin avulla voit pitää hengellisen elämäsi terässä myös kesällä. Tervetuloa kesäblogin pariin!