keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Mikä odottaa kulman takana?

Tämän viikon isoin uutistapahtuma maassamme on ollut Sauli Niinistön tiistainen ilmoitus siitä, että hän on päättänyt lähteä ehdokkaaksi ensi vuoden presidentinvaaleihin. Tiedotustilaisuudessa pitämässään puheessa Niinistö pohti sitä, miten maailma muuttuu nopeassa tahdissa ja miten muutos tuo jatkuvasti mukanaan uusia haasteita. Suomen lähitulevaisuutta Niinistö kommentoi sanoen: "Luulenpa, että tämänkin vaalikauden suurimmat haasteet ovat sellaisia, joista emme tänä päivänä vielä tiedä."

Niinistön sanoihin kätkeytyy varmasti syvä viisaus. Ja silti hän, niin kuin me kaikki muutkin, kuitenkin teemme suunnitelmia ja valmisteluja tulevaisuutta varten sen tietämyksen mukaan, mikä meillä tällä hetkellä on. Niinpä mekin työntekijätiiminä olemme hyvissä ajoin ennen kesälomille lähtöämme suunnitelleet ensi syksyn toimintaa seurakunnassa jo varsin pitkälle. On hyvä olla olemassa selkeät raamit valmiina, kun syksyllä lähdetään liikkeelle.

Mutta entäpä sitten, jos meillekin käy kuten Niinistö ennustaa, että osa ensi työkauden suurimmista haasteista ovat sellaisia, joihin emme tänään ole vielä mitenkään osanneet varautua? Tai entäpä jos jo loppuviikko tuo mukanaan jonkin Niinistön tiistaista ilmoitusta paljon suuremman uutispommin, kenties uutisen, joka ratkaisevalla tavalla järkyttää koko kansamme perusturvallisuutta?

Silloin nousee arvoon arvaamattomaan kesän opetussarjamme Valtakunnan sankarit kantava teema. Meidän on tärkeä pitää "katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään". Kun kulman takaa tulee eteemme yllättäviä haasteita, jotka uhkaavat murskata meidät alleen ja kun omat huolellisesti suunnitellut rakennelmamme sortuvat, silloin on turvallista tietää, että on jotakin, joka pysyy.

Jeesus haluaisi olla elämämme tärkein vaikuttaja, johon katseemme on kiinnitetty, tapahtuipa elämässämme ja ympärillämme sitten mitä tahansa. Silloin hän voi vaikuttaa meissä sitä uskoa, joka kaikesta huolimatta jatkaa eteenpäin. Uskoa, joka saa meidät kulkemaan läpi romuttuneiden suunnitelmien raunioiden ja yli palaneiden toiveiden tuhkakasojen. Uskoa, joka tekee uudet suunnitelmat - ehkä menneestä jotakin oppineena nyt hiukan viisaammat - ja lähtee jälleen liikkeelle.

Silloin voimme huomata liittyneemme siihen hyvällä tavalla hullujen uskovien joukkoon, joka periksi antamatta, toinen toistaan tukien kulkee eteenpäin kohti sitä, mikä ei vielä näy, mutta mikä on meille luvattu.

Jos haluat kuulla joistakin heistä lisää, tervetuloa mukaan kesäjumiksiimme!

Sirkka

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Voisinko olla ystävä?

Luin vähän aikaa sitten naistenlehdestä jutun Suomeen avioliiton kautta muuttaneesta thai-naisesta, joka oli monen vaiheen kautta ajautunut thai-hierojaksi. Hän jakoi elämäntarinansa ja kertoi avoimesti ammatistaan seksipalveluja myyvänä hierojana. Hän mainitsi myös, että hänellä on vain kolme ystävää. Kaksi muuta thai-hierojaa ja yksi suomalainen, joka auttaa häntä työnsä puolesta yrittänjyyteen ja muihin käytännön asioihin liittyen.

Jutun lukeminen pysäytti minut pitkäksi aikaa. Se toi tämän naisen lähelle, teki hänestä minulle elävän ihmisen ja sai minut ajattelemaan myös omalla kotikadullani yritystoimintaansa harjoittavia thai-naisia. Miten he ovat joutuneet siihen asemaan missä ovat nyt? Millaista heidän elämänsä on ollut? Onko heillä yhtään ystävää?

Yksinäisyyttä ja irrallisuutta
Lehtijutussa esiintynyt nainen kertoi, että muut thai-naiset eivät halua seurustella thai-hierojien kanssa, jotta heitä ei yhdistettäisi hierojiin. Myös suomalaisten kanssa on hankalaa luoda kontakteja, mikä varmasti on aivan totta.

Näin varsinkin avioliittojen kautta Suomeen tulleet ulkomaalaiset naiset voivat jäädä hyvin eristyneiksi. He jäävät ilman valtion kotouttamisohjelmia, eivätkä opi kieltä kunnolla ja sitä kautta jäävät helposti yhteiskunnan ulkopuolelle ja ovat vaarassa ajautua hyväksikäytetyiksi.

Voisinko minä tehdä jotain?
Mietin tämän lehtijutun kuvaaman naisen elämää. Voisinko minä olla ystävä hänelle tai jollekin hänen kaltaiselleen naiselle ja auttaa häntä samalla oppimaan enemmän suomen kieltä ja sitä kautta ehkä työllistymään johonkin niistä ammateista, joista thai-hierojanaiset suomalaisen tutkimuksen mukaan haaveilevat, mutta joihin eivät voi huonon kielitaidon takia päästä. Tällaisia ammatteja ovat mm. siivooja tai vanhustenhoitaja.

Ehkä voisin aloittaa tervehtimällä kotikatuni thai-naisia ystävällisesti ja alkaa rakentaa tuttavuutta ja ehkä lopulta ystävyyttä. Tai voisin ottaa yhteyttä kaupungin sosiaalitoimeen ja kysyä onko heillä kontakteja näihin naisiin ja tietävätkö he tarvitsisiko joku naisista apua asioiden hoitamisessa suomenkielellä ja tarjoutua itse vapaaehtoiseksi. Nämä ovat suhteellisen pieniä asioita minulle, mutta voisivat olla muuttamassa jonkun thai-naisen elämää radikaalisti.


Jos haluat rukoilla isommalla porukalla ihmiskaupanuhrien puolesta, ole yhteydessä Anskuun (yhteystiedot saat seurakunnan toimistolta). Ansku kokoaa ihmisiä yhteen rukoilemaan muutamia kertoja kuussa.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Spirit and flesh

Finished with the Spirit?
Our series on the Holy Spirit is now finished but that does not mean that our focus on the Holy Spirit can stop. Only through the power and wisdom of the Holy Spirit can we fulfill our vision to raise up a new generation to change our city.

We need the Spirit
No matter how much we organize and plan, without the Holy Spirit we will not succeed. The reason is that God's purpose is not to bless our efforts, but to do his work through us, and that requires cooperation with the Holy Spirit.

I am not saying that God will not bless some of our efforts, because he loves his children and appreciates what they do, but in the long term as we mature, he has to teach us that we are called to be his representatives on earth, not his substitutes. So let us commit ourselves to learn daily how to walk by the Spirit.

Paul's problem
In Romans 6-8 Paul deals with the struggle between the flesh and the Spirit. Without a proper understanding of these chapters we can become discouraged when we find in ourselves the same evil thoughts and feelings continuing year by year. Shouldn't we be different the longer we live as Christians? Obviously yes, but we need to understand Paul's teaching carefully.

What is the flesh?
In each of us there is an evil program, which is the source of the evil in us. Paul calls it "the flesh" or "the old nature". That flesh will never get better no matter how long we live as a Christian. It will always be a source of evil thoughts and feelings in us.

We are called to ignore the flesh and "tune in" to the Holy Spirit. With the help of the Spirit what we say and do will become more and more like Jesus.

Thus, seen from the outside, we should get better as we mature as Christian disciples, because the fruit of the Spirit increasingly shows through us. But inside there will always be the battle between the flesh and the Spirit until the wonderful day when our old body dies and with it, all the old programming.

Updating the computer
It is like when a person gets a new computer. All the junk is left on their old computer and they only transfer the valuable information to the new one.

Similarly, that which has been formed by the Holy Spirit in us will be transferred to the new body. Then, and only then, we will know peace from the inner struggle. Until that time the flesh remains as a source of evil thoughts and feelings in us and we need to be constantly on the alert not to give it space to control our words and actions.

Don't be discouraged
So let's not be discouraged by the inner struggle we all face, but let us persistently follow the Spirit and make sure that only what comes from him is expressed in our words and actions. Those who are led by the Spirit are sons of God. Romans 8v14.

Graham Turner