Kun on koko elämänsä asunut täällä pohjan perukoilla,missä talvi on pitkä ja pimeä,parasta kesässä on ehdottomasti valo!
Olen taas nauttinut siitä täysin siemauksin.Valokylpy alkaa jo aamun varhaisina hetkinä ja jatkuu pitkälle yön tunteihin asti.Kesäyö ummistaa silmänsä vain pieneksi hetkeksi ja sitten valo voittaa jälleen.
Apostoli Johanneskin oli haltioitunut valosta.Ei etelän kuumasta auringosta,vaan elämästä,joka oli ilmestynyt hänelle.Isän luota tullut Poika,Jeesus Kristus,oli valloittanut hänet.
Johanneksen ilo pulppuaa:"Elämä ilmestyi,me olemme nähneet sen ja siitä me todistamme." "Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo",hän todistaa evankeliumissaan ja jatkaa kirjeessään:"Tämä on se sanoma,jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille:Jumala on valo,hänessä ei ole pimeyden häivää."
Puolen vuoden kuluttua täällä meillä on taas pimeää.Auringon valo on vain muisto.Mutta valo josta Johannes puhuu,on erilaista valoa:"Valo loistaa pimeydessä,pimeys ei ole saanut sitä valtaansa."
Maailman tilanne ja tapahtumat tuntuvat heittävän synkän,koko ajan pitenevän varjon planeettamme ylle.Mutta mitä pimeämpää tulee,sitä kirkkaampana loistaa valo,jota pimeys ei saa valtaansa.
Tervetuloa valohoitoon Johanneksen ensimmäisen kirjeen pariin kesän jumalanpalveluksiin!
toivottaa Sirkka
Raamatuntekstit: Evankeliumi Johanneksen mukaan 1:4 ja 5;Johanneksen ensimmäinen kirje 1:2 ja 5
