Olen aika usein kantanut huolta siitä, että aikojen saatossa me kristityt olemme verbalisoineet uskomme. Tarkoitan sitä, että monien mielestä keskeisintä uskomme ilmaisemisessa ja kommunikoimisessa ovat sanamme. Se mitä mieltä me uskovina olemme asioista, mitä puhumme ja mitä opetamme. Sen myötä helposti ajaudumme riitoihin erilaisten ihmisten kanssa opeista ja toimintatavoista.
Kesän aikana olemme käyneet läpi ensimmäistä Johanneksen kirjettä ja sen opetuksia. Johannes ei juurikaan painota kirjeessään sanoja ja niiden merkitystä uskon kommunikoimisessa. Vaan hän puhuu kaiken aikaa rakastamisesta ja miten sen tulee tulla ilmi toisista välittämisenä ja huolenpitona. Johdon mukaisesti näiden kolmen kirjeensä opetuksissa Johannes pysyy kaiken aikaan hyvin käytännöllisenä.
Tässä on suuri viisaus ja voima. Viisaus on siinä, että voimme parhaiten olla Jeesuksen seuraajia pysymällä hyvin käytännöllisinä. Sinulla ei tarvitse olla oppiarvoa rakastamisen taidossa, eikä kukaan odota sinulta loistavaa, mukaansa tempaavaa luentoa rakkaudesta. Riittää, että rakastat. Rakkaus on aina käytännöllistä ja harvemmin jää salaisuudeksi. Jos sanot, että en kykene rakastamaan, niin Johannes kysyy sinulta: Tunnetko Isän? Isä on nimittäin rakkaus ja hän on osoittanut sen maailmalle Jeesuksen kautta. Kun tunnet Isän, niin sinulla on hänen resurssinsa käytössäsi! – Siis, mitä sinä todella tarkoitat sanoessasi, ettet pysty rakastamaan?
Suuri voima piilee juuri rakkauden käytännöllisyydessä. Miten voit väitellä suurta rakkautta vastaan? Sitä paitsi mitä järkeä on väitellä rakkautta vastaan. On puhuttelevaa, kun ravitset nälkäisen. On huomiota herättävää, kun taistelet epäoikeudenmukaisuutta vastaan. On aseistariisuvaa, kun annat pyyteettömästi anteeksi. On hämmentävää, kun et anna samalla mitalla takaisin…
Meidän muutosvoimamme ei ole puheissamme, vaan siinä miten me elämme ja toimimme!
Tule rukoillen seurakunnan keskelle, jossa Jumalan rakkaus muuttaa meitä ja se alkaa näkyä käytännössä mm. vieraanvaraisuutena.
