Järkyttävät ja traagiset kuolemantapaukset ovat koskettaneet suomalaisia tänä kesänä.Se alkoi moottoriveneturmasta,jossa entisen F1-kuljettajan Jyrki Järvilehdon ystävä menetti henkensä.Viime viikolla moni meistä liikuttui kuullessaan uutisen Tommy Tabermannin lähdöstä.Sairaus mursi monia sydämiä koskettaneen kirjailijan,sanataiturin ja kansanedustajan.Häntä tuntui jääneen kaipaamaan suuri joukko suomalaisia,vaikka emme häntä läheisesti tunteneetkaan.
Tämän viikon alussa saimme sitten jälleen kerran todisteita siitä,kuka tätä maailmaa hallitsee ja ihmiskuntaa villitsee.Raaka,mitättömästä syystä ja hetken mielijohteesta tehty kolmen ihmisen surma ei voinut kummuta muualta kuin pimeyden ruhtinaan valtakunnasta.Hän on tullut varastamaan,tappamaan ja tuhoamaan ja haluaa käyttää meitä ihmisiä siinä sätkynukkeinaan.Toisten naruista hän onnistuu nykimään enemmän,toisten vähemmän.Nyt hän nykäisi sitten oikein kunnolla ja kolmen ihmisen maanpäällinen elämä päättyi,kahden välittömästi,kolmannen hiukan myöhemmin.
Otamme osaa näiden kuolemantapausten kautta rakkaansa menettäneiden suruun.Myös monissa muissa suomalaiskodeissa aika on pysähtynyt tänä kesänä,kun läheinen ihminen on lähtenyt sinne,mihin häntä ei voi seurata.Ajatus viihtyy menneessä.Tulevaisuuden ajatteleminen pelottaa.Jotenkin aavistaa,että elämä ei koskaan enää tule olemaan samanlaista,sillä kuoleman kohtaaminen muuttaa meitä aina.Usein se saa arvostamaan elämää enemmän kuin koskaan ennen.Joskus sen kylmä koura taas tarttuu sydämeen niin,että elämästä on enää vaikea löytää iloa ja mielekkyyttä.
Olen aina vierastanut vakuuttelua,jonka mukaan kuolema on luonnollinen osa elämän kiertokulkua.Että se muka kuuluu osana elämään.Eikä kuulu!Sietämättömän kivun ja kärsimyksen keskelle kuolema kyllä varmasti tulee vapauttajana,mutta jos vaihtoehtona olisi kivun loppuminen,parantuminen ja elämä,niin uskon että jokainen valitsisi ilomielin sen vaihtoehdon.
Kuoleman julmuus ja luonnottomuus puhuu jokaiselle sen läheltä kohdanneelle,että se ei voi kuulua Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan,vaan on jostakin kylmästä ja pimeästä ja toivottomuudesta tullut tunkeilija.
Hyvä uutinen on se,että parhaillaan on meneillään prosessi,jonka huipentumana kuolema tullaan lopullisesti poistamaan näyttämöltä.Lupaus kuuluu:"Ja tämän hän (Jumala)on itse meille luvannut:iankaikkisen elämän."(1Joh2:25).
Maistuisiko siis iso annos toivoa? Sitä on tarjolla ensi viikonlopun jumalanpalveluksissa Ensimmäisen Johanneksen kirjeen äärellä.Tervetuloa ottamaan yhdessä selvää,mistä iankaikkisessa elämässä on kysymys!
Toivontäyteisin terveisin
Sirkka
