Olemme kesän aikana opettaneet seurakuntamme jumalanpalveluksissa ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä. Tulevana viikonloppuna pysähdymme miettimään luvun neljä, jakeita 7-21. Monta kertaa tämän jaejakson lukemisen jälkeen päämme päälle saattaa jäädä iso kysymysmerkki; olenko uskossa, koska minulla on vaikeuksia rakastaa sitä erästä henkilöä seurakunnassa?
Olen juuri lukemassa englanninkielistä kirjaa, ”Opetella rakastamaan ihmisiä, joista en pidä.” Minullakin on ”välillä” vaikeuksia rakastaa. On jopa olemassa tietynlainen persoonatyyppi, joka tuottaa minulle erityisesti vaikeuksia. En nyt paljasta, minkälaiset ihmiset saavat ihoni kananlihalle, mutta sanonpa vain, että sellaisia on. Jaejakson lopussa Johannes antaa käskyn rakastaa Jumalaa ja rakastaa veljiämme. Rakastaa Jumalaa. -Jes! Rakastaa veljiä. -Auts!
Jos sinulle jää neljännen luvun lopussa päällesi kysymysmerkki, kuten minulle joskus jää, on hyvä lukea jaejakso uudestaan. Apuna uudestaan lukiessa voi käyttää seuraavia kysymyksia: Mistä rakkaus on lähtöisin? Kuka on rakkaus? Kuka rakasti ensin? Keneltä saan rakkautta? -”Rakkaus on Jumalasta, Jumala on rakkaus, Kun Jumala on meitä näin rakastanut…” Laskiko pulssisi? Ainakin minulla laski.
Tässä jaejaksossa rakkaudesta käytetty kreikan kielen sana on Agape – jumalallinen rakkaus. Se on enemmän kuin luontainen (vajavainen) kykymme rakastaa. Se on Pyhän Hengen aikaa saamaa rakkautta. Se on pitkämielistä, se on kaiken kestävää, se on lempeää. Yhteydessä Jumalan kanssa, muutumme enemmän Hänen kaltaisekseen. Yhteydessä Häneen, rakkautemme toisia kohtaan syvenee. Jopa sitä persoonatyyppiä kohtaan, jonka kanssa minulla on vaikeuksia. Jes ja Aamen!
Tästä lisää viikonloppuna.
-Teemu
