Mielen muutoksen seitsemän haastetta

Saimme olla Turussa tarjoamassa puitteet GLS:n järjestämälle Mielen muutos -seminaarille, joka kokosi seurakuntalaisia ja johtajia laajalti eri seurakunnista. Vieraanamme oli pastori John Burke Gateway -seurakunnasta Teksasista. Seurakunta sai alkunsa yhdestä pienryhmästä reilut kymmenen vuotta sitten. Nyt mukana on tuhansia ihmisiä, iso osa heistä uusia uskoontulleita.

Joopa joo ja niinpä niin, huokaa nyt ehkä moni. Noista amerikkalaisista megaseurakunnista on kuultu aivan tarpeeksi. Tuommoinen on mahdollista vain Amerikassa, tuossa ihanuuksien ihmemaassa.

Entä jos ei kuitenkaan?

Mielen muutos -seminaari haastoi meitä nimittäin - nimensä mukaisesti-  tarkistamaan tapaamme ajatella. Uudenlaisesta ajattelusta seuraa yleensä väistämättä uudenlaista toimintaa ja erilainen lopputulos, riippumatta siitä, millä mantereella ollaan.

Tässä lyhykäisesti kuulemamme haasteet:

1. Otammeko Jeesuksen lähetyskäskyn ja sen sisältämän käskyn moninkertaistua tosissamme?
Johdammeko ihmisiä uskoon ja teemme heistä opetuslapsia, niin että he voivat taas tehdä samoin?

Gatewayssa avain kasvuun on ollut ihmissuhteiden rakentaminen. Seurakuntalaiset ovat aktiivisesti hakeutuneet yhteyteen ihmisten kanssa siellä, missä ihmiset ovat ja elävät.

Entä me?

2. Uskommeko, että elämä Jeesuksen kanssa on parasta mitä voi olla olemassa?
Uskommeko oikeasti, että meillä todella on maailman paras uutinen kerrottavana ihmisille? Uskommeko, että jos ihmiset seuraavat Jeesusta, he myös nauttivat siitä?

Jos emme ole varmoja tästä, silloin meidän itsemme täytyy oppia tuntemaan Jeesusta paremmin! Kun Jumalan antamaa vapautta on itse saanut maistaa, sitä haluaa tarjota myös kaikille muille.

3. Uskommeko siihen, että aivan tavallinen kristitty voi saada aikaan epätavallisia asioita?
Gatewayssa ihan oikeasti uskotaan siihen, että tuiki tavallinen kristitty voi johtaa ihmisiä uskoon ja opetuslapseuttaa heitä. Ja että nämä näin opetuslapseutetut ihmiset voivat edelleen jatkaa saman tekemistä muille.

Uskommeko me tämän ja toimimmeko sen mukaan?

4. Uskommeko, että Pyhä Henki on koko ajan kanssamme ja haluaa auttaa ja johdattaa meitä?
Jeesus lupasi, että Pyhä Henki on kanssamme koko ajan. Hän haluaa auttaa ja johdattaa meitä joka hetki. Myös niiden ihmisten luo, joita hän haluaa meidän kohtaavan.

Uskommeko tämän ihan oikeasti ja elämmekö tämän mukaan? Annammeko Pyhälle Hengelle tilaisuden johtaa meitä, vai haluammeko edelleen sitkeästi itse päättää ja johtaa?

5. Olemmeko valmiita tarjoamaan muuttumattoman sanoman helposti vastaanotettavassa muodossa?
Gatewayssa toimitaan sen oivalluksen pohjalta, että meidän ei tarvitse tuoda Jumalaa ihmisten luokse, hän on jo siellä. Tärkeää on löytää ne tavat, joilla Jumala jo toimii heidän keskellään ja käyttää niitä hyväksemme. Mallihan on peräisin jo Paavalilita, joka evankeliumia kertoessaan rakensi siltoja ihmisten elämän keskeltä Jumalan lähelle.

Evankeliumin sanoma on muuttumaton. Mutta se täytyy tuoda esiin muodossa ja tavoilla, jotka helpottavat sen vastaanottamista.

Olemmeko me valmiita näkemään vaivaa ja rakentamaan näitä siltoja?

6. Olemmeko valmiita ottamaan käyttöömme nopeimman tavan muuttaa maailmaa?
Burken mukaan nopein tapa muuttaa maailmaa on varustaa toisia tekemään samaa, mitä itse tekee. Tätä kutsutaan opetuslapseuttamiseksi tai johtajuuden moninkertaistamiseksi.

Onko opetuslapseuttaminen meille vain yksi seurakunnan monista mahdollisista toimintamuodoista? Jos se oikeasti on nopein tapa muuttaa maailmaa, sen pitäisi olla meille ensiarvoisen tärkeää. Seurakunnan hyvää tekevä vaikutus pääsee leviämään näin koko ajan laajemmalle kaikkein tehokkaimmin.

7. Luotammeko Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa?
Kuinka paljon me oikeastaan luotamme Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa? Kuinka paljon annamme hänelle tilaisuuksia näyttää, mihin hän oikeasti pystyy?

Yksinkertainen haaste, joka seminaarissa kuulijoille heitettiin, kuului näin: Mitä Jumala voi tehdä minun kauttani, jos annan itseni hänen käyttöönsä?

Vain Jumala voi muuttaa ihmisiä. Meidän tehtävämme ei ole edes yrittää sitä. Me vain luomme ympäristön, jossa ihmiset voivat kohdata Jeesuksen. Sitten hän alkaa vaikuttaa muutosta heissä.

Suostummeko tekemään oman osuutemme ja luotammeko, että Jumala kyllä pystyy hoitamaan loput?

Siinä ne olivat. Seitsemän haastetta. Gatewayssa näihin kysymyksiin on vastattu "kyllä". Ei se kuulemma helppoa ole, vaan jatkuvasti on tarkistettava kurssia ja pidettävä huolta siitä, että seurakunta pysyy oikeassa suunnassa. Niin helposti luisutaan takaisin vanhoihin toimintamalleihin.

Mutta Jumalan synnyttämä uusi elämä leviää vastustamattomasti eteenpäin Teksasissa. Voisikohan näin ihan oikeasti tapahtua myös meillä?

Jos vastaamme yllä esitettyihin seitsemään kysymykseen "kyllä", mikä meitä voisi estää?

Tätä jäi tosissaan miettimään

Sirkka (kiitos myös Graham Turnerille ja Ansku Sormuselle seminaarimuistiinpanoista!)

Mikä on evankeliumi?

Näin jatko-opintojen myötä tulee mietittyä monenlaista. Pastorina pohdinta keskittyy monesti oman työn ja julistuksen arviointiin.

Aloitin pari viikkoa sitten kurssin, jonka tavoitteena on johtaa opiskelijat pohtimaan evankeliumia ja sen julistamista. Kurssilla olen kohdannut monta aika tavalla karua kysymystä, joita haluaisin sinut kutsua nyt kanssani miettimään. Ohessa tarjoan myös lyhyesti omia ajatuksiani, mutta parasta on, jos jaksat itse vastata kysymyksiin.

1. Mikä seurakunnassa on vikana?
Lähdin opiskelemaan viime elokuussa. Sitä ennen mietin pari vuotta putkeen opetuslapseuteen liittyviä kysymyksiä. Mielestäni monelta meistä on opetuslapseus ja Jeesuksen kokonaisvaltainen seuraaminen hukassa. Olemme liian usein joukko individualisteja ja konsumeristeja, joilta puuttuu sitoutuminen Kristukseen. Tulemme kirkkoon kuin MacDonaldsiin ja haluamme hampurilaisemme heti. Jos maku ei miellytä, emme jaksa nähdä vaivaa sen eteen - saati sitten, että laittaisimme hengellistä ruokaa myös kotona. Laiskuus asuu meissä usein. Rukous ja Raamattu liian harvoin.

2. Mikä evankeliumi on? 
Tämä kysymys liittyy suoraan edelliseen. Jos kristityt eivät ole sellaisia kuin heidän pitäisi olla, jotakin on varmaan pielessä julistuksessamme. Olemmeko tehneet evankeliumista jotakin muuta kuin mitä se on? Tunnilla mietiskelin esimerkiksi sellaista hyvin herätyskristillistä ajatusta, että syntisen rukouksessa pyydetään usein Jeesusta asettumaan minun sydämeeni asumaan. Mutta jos Jeesus muuttaa meille, silloinhan hän tulee vieraaksi, ja minä olen edelleen talon isäntä! Olisikohan parempi alkaa puhumaan siitä, että minä muutan Jeesuksen luo ja hän saa sanella elämäni jatkossa?

3. Miksi joku tarvitsee evankeliumia? 
Tämä kysymyksen tehtävänä on tsekata, osasitko määritellä evankeliumin oikein edellisessä kohdassa. Mikä tekee evankeliumista niin tarpeellisen? Vai esititkö evankeliumin edellisessä kohdassa niin, että sen tarkoituksena on tuottaa hyvää oloa ihmiselle? Mielestäni evankeliumi porautuu ihmisen suurimpaan ongelmaan, joka on se, että haluamme itse määritellä oman käsityksemme oikeasta ja väärästä. Juuri tämä oli ihmisen ensimmäinen synti. Vaikka Aatami ei vielä ollutkaan hyvän- ja pahantiedon omppua haukannut, hän kyllä tiesi mikä on oikein ja väärin. Olihan Jumala antanut käskyn olla syömättä. Aatami kuitenkin halusi itse määritellä oikean ja väärän, ja loppu onkin sitten historiaa. Kristuksen kuolema tekee lopun meidän itsekkyydestämme ja hänen ylösnousemuksensa avaa meille mahdollisuuden elää elämää isolla eellä hänessä.

4. Kuinka tärkeä asia taivas on?
Kuka ihmeessä keksi, että kristityt ovat matkalla taivaaseen? Eihän se edes ole totta, sillä Jumala tulee luomaan uuden maan ja uudet taivaat. Emme ole siis matkalla harppua soittelemaan pilvenlonkareelle, vaan meidät on tarkoitettu jo nyt ottamaan osaa Jumalan iankaikkiseen suunnitelmaan, jonka toteutuessa Jumalan valtakunta ei ole enää "jo nyt, mutta ei vielä", vaan tässä ja nyt! Kristinuskossa ei ole kysymys taivaaseen pääsemisestä.  Tätä julistamalla teemme kristinuskosta jotakin millä ei ole mitään tekemistä päivittäisen elämämme kanssa.

5. Mitä ajattelet viimeisestä tuomiosta?
Pitäisikö viimeisellä tuomiollakin olla jotakin sijaa meidän julistuksessamme? Uudessa testamentissa siitä puhutaan itse asiassa yllättävän paljon, ja aina siitä sanottavat asiat eivät ole mieluisia. Jumala tulee mittaamaan myös uskollisuuttamme hänelle, vaikka itse pelastuisimme "kuin tulen läpi". Itse haluaisin katsoa Jeesusta silmiin, kun hän puhuu minun elämästäni.

Lopuksi
Kovia sanoja. Haluaisin päättää ajatukseen, jonka Uuden testamentin professorini Klyne Snodgrass lausui syksyllä: "Jumalan valtakunta annetaan meille rajoittamattoman armon kanssa, mutta samalla se esittää meille myös rajoittamattoman vaatimuksen." Kaikki annetaan anteeksi, mutta samalla Jeesus kutsuu sinua antamaan kaikkesi ja kuolemaan kokonaan itsellesi.

Armoa ja totuutta päivääsi!

Markus Nikkanen
Chicago

Ihmiset joista Jeesus sanoi, että heillä oli suuri usko

Ensimmäinen heistä oli Roomalainen sadanpäällikkö, jonka löydämme Matteuksen evankeliumin 8:5-13:

“Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: "Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa." Jeesus sanoi: "Minä tulen ja parannan hänet." Mutta sadanpäällikkö vastasi: "Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee." Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita." Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: "Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot." Sillä hetkellä palvelija parani.”

Toinen oli kaananlainen nainen, hänet puolestaan löydämme Matteuksen evankeliumin 15:21-28.

“Lähdettyään sieltä Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni." Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa." Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: "Herra, auta minua!" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." "Ei olekaan, Herra", vastasi nainen, "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot." Siitä hetkestä tytär oli terve.”

Äkkiä katsottuna heistä ei löydy muuta yhteistä, kuin heidän uskonsa. Toinen on mies, toinen nainen. Toinen on sadanpäällikkö toinen kotiäiti. Sotapäällikön vahvan uskon saattaisi selittää hänen uskonsa siihen, ettei Jeesuksen tarvitse lähteä hänen kotiinsa. Mutta ei Jeesus mennyt naisenkaan kotiin ja siitä huolimatta hänen tyttärensä parantui sillä hetkellä.

Heistä kuitenkin löytyy yksi erittäin mielenkiintoinen yhteinen tekijä, heistä kumpikaan ei ollut Israelilainen, toisin sanoen he olivat molemmat pakanoita. Toisin sanoen he eivät olleet tietoisia laista, he olivat ainoastaan tietoisia Jeesuksesta ja Hänen läsnäolostaan. Kumpikaan heistä ei yrittänyt millään muotoa ansaita Jumalan hyvyyttä, he vain yksinkertaisesta pitkäjänteisesti pyysivät sitä.

Toisin sanoen, Jumalan näkökulmasta suurta uskoa on se, että emme itse yritä ansaita Hänen rakkauttaan, vaan luotamme siihen, että Jeesuksen ristintyö on hoitanut syntivelkamme kerralla kuntoon. Niin menneet, tämän hetkiset, kuin tulevatkin. [1. Johanneksen kirje 1:7]

Roomalaiskirje 4:3 kertoo, miten Abrahamkin oli Jumalan silmissä vanhurskas, ei tekojensa vaan uskonsa vuoksi. "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Kun me keskitymme siihen mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme Hän auttaa meitä elämään Häntä kunnioittavaa ja Hänen mielenmukaistaan elämää. Aivan kuten Johannes 8:1-11 oleva aviorikoksesta kiinni saatu nainen.

Hänellekin Jeesus osoitti ensin armoa ja rakkautta, jonka jälkeen Jeesus sanoi "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Toisin sanoen, kun saamme kokea Jumalan hyvyyttä ja Hänen suosiotaan elämässämme Hän antaa meille voiman elää Häntä miellyttävää elämää. Mikään ei siis ole kiinni meistä tai meidän tekemisistämme, vaan kaikki on kiinni siitä mitä Jeesus teki puolestamme ristillä.

Jeesuksen mukaan ne ihmiset jotka keskittyvät Häneen, eivätkä omiin tekoihinsa omaavat suuren uskon. Abraham luettiin vanhurskaaksi uskonsa takia, niin luetaan meidätkin. Keskitytään siis siihen mitä Jeesus on meidän puolestamme tehnyt. Hän on luvannut että Hänen ikeensä on kevyt [Matteus 11:30] ja me saamme levätä Hänen täydellisessä sovitustyössään.

Viime viikonloppuna kuultua

Pyhän Hengen viikonloppu 3.-4.3.

Vietimme seurakuntamme keskellä jo liki perinteeksi muodostunutta Pyhän Hengen viikonloppua, jossa panostamme pienryhmiin ja johtajiin. Lauantaina pienryhmäläiset johtajineen ja sunnuntaina kaikenlaiset johtajat olivat koolla hyvän opetuksen ja yhteyden merkeissä. – Vieraanamme oli Richard Svensson Ruotsista, joka on tullut tutuksi meille vuosien varrella

Mieliin painuvaa oli vieraamme opetus Lasaruksen tekstistä, jonka pohjalta hän nosti esiin kolme ”voimaa” jota tarvitsemme. 1) Nyt hetken voima ja merkitys millainen on huomisemme ja mitä voimme nostaa esiin. 2) Altistuminen ja itsensä altistaminen erilaisuudelle, sekä erilaisille tilanteille joita väistämättä kohtaamme seurakunnan keskellä. 3) Päästämisen ja vapauttamisen voima. Jonka Jeesus antoi läsnä oleville ihmisille tehtäväksi herätettyään Lasaruksen kuolleista.

Suosittelen, että klikkaat näiltä sivuilta saarnapalveluumme ja kuuntelet opetukset sieltä.

Svenssonin opetusten lisäksi pysähdyimme seurakuntamme näyn äärelle.

Näyn tarkoituksena on johdattaa meitä Raamatun määrittämään suuntaan ja muistuttaa meitä Jeesuksen seurakunnalle antamasta perustehtävästä (Matt. 28:18-20).

Näkymme ”Nostamme esiin uuden sukupolven, joka muuttaa kaupunkiamme” ilmaisee tämän tehtävän aikamme kielellä ja siinä historiallisessa tilanteessa, jossa elämme.

Kaupungin muuttuminen

Kaupungin muuttumisella tarkoitamme sitä, että Turku ja muut lähetyskohteemme muuttuvat paikoiksi, joissa

1) tuhannet ihmiset tulevat uskoon,

2) kristillisyys on luonnollista ja positiivista arkipäivää ja joissa

3) puhutaan heikomman puolesta ja ajetaan köyhän asiaa.

Haluamme olla vaikuttava ja evankeliumia välittämällä välittävä seurakunta.

Me olemme seurakunta – ja me olemme täällä maailmaa varten.

Uusi sukupolvi

Uusi sukupolvi koostuu kaikenikäisistä ihmisistä, jotka ovat juurtuneita Jumalan valtakuntaan ja elävät sen arvojen mukaisesti saattaen Jeesuksen antaman tehtävän päätökseen – iällä ei ole merkitystä!

Me uskomme Raamatun muuttumattomaan totuuteen, mutta ilmaisemme samalla uskoamme kulttuurillisesti tuoreilla tavoilla (vrt. 1.Kor. 9:19-23).

Me kannamme tietoisesti vastuuta tulevista sukupolvista ja annamme tilaa niiden nousta.

Esiin nostaminen

Esiin nostamisella tarkoitamme…

- esimerkillistä elämää,

- määrätietoista opetuslasten tekemistä (2. Tim. 2:2; Matt. 28:18-20),

- toisten vapauttamista ja rohkaisemista

- Kristuksen seuraamista sekä ensimmäisten ja seuraavien askeleiden viitoittamista tietä            kyseleville.

Yhdessä olemme enemmän, parempia, viisaampia ja vahvempia kuin kukaan yksin!

Poliittisesti epäkorrektia

Yhä 2000 vuotta Jeesuksen maanpäällisen elämän jälkeen pidetään hänen sanomaansa lähimmäisenrakkaudesta ns. korkeana opetuksena -varsinkin jos siihen saa sisällyttää tiettyjä asioita. Viimeisten vuosikymmenten aikana tärkeimmäksi lähimmäisenrakkauden ilmenemismuodoksi on nostettu suvaitsevaisuus. Suvaitsevaisuuteen on vahvasti liitetty ajatus siitä, että ihmiset määrittävät itse, mikä on heille sopivaa, eivätkä myöskään tuomitse toisia heidän valinnoistaan: "Se mikä toimii sulla, ei välttämättä toimi mulla. Ja se on ihan ok." Sisällyttikö Jeesus tällaisen ajattelutavan sanomaansa lähimmäisenrakkaudesta?

Jeesus sanoi paljon asioita, jotka nostattavat postmodernin ihmisen karvat pystyyn: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Postmodernissa maailmassa Jeesuksen sanoman absoluuttisuus tekee siitä poliittisesti epäkorrektia. Hän puhui totuudesta, joka on löydettävissä yksin Hänestä, eikä Raamattu näytä antavan lupaa laimentaa Jeesuksen sanomaa ajan hengen mukaiseksi.

Olemmeko umpikujassa? Jeesuksen sanoma oli poliittisesti epäkorrekti jo kaksituhatta vuotta sitten. Hänen uskottiin jopa pilkkaavan Jumalaa, ja siksi hänet myös ristiinnaulittiin. Jeesus eli kuten hän opetti. Hänen elämästään paistoi nöyryys ja hän oli täynnä rakkautta, myötätuntoa ja totuutta. Tämä veti ihmisiä hänen ympärilleen, kuin kuollut varis maantiellä kärpäsiä.

Jeesuksen sanoman julistamista absoluuttisena totuutena saatetaan pitää poliittisesti epäkorrektina. Hänen sanomansa on tästä huolimatta kuin dynamiittia, joka voi muuttaa vihaa täynnä olevan ihmisen rakastavaksi ja antaa merkityksensä menettäneelle ihmisille tarkoituksen. Arvion mukaan noin 80 000 ihmistä maailmassa kääntyy päivittäin kristityksi.

Kyllä, evankeliumi on totta, se on radikaali ja joillekin poliittisesti epäkorrekti. Emme ole saaneet lupaa käyttäytyä ylimielisesti julistaessamme evankeliumia. Sen sijaan meidän tulee olla täynnä rakkautta ja myötätuntoa, kuten meidän Kuninkaammekin oli.

* Teemu Sormusen pääkirjoitus HOPE-lehdessä (2/2012). Tilaa lehti ja lue kirjoitus kokonaisuudessaan: www.hopelehti.fi

Suvaitsenko?

Suvaitsevaisuus on muotia. Konservatiivikristityt kuulemma eivät ole suvaitsevaisia, koska pitävät joitakin käyttäytymismalleja Jumalan tahdon vastaisina. Erilaisuutta kun pitäisi suvaita. Jos ei suvaitse, ei kuulemma voi rakastaa. Ennemminkin kuuluu armotta vihapuhujien leiriin.

Me kristityt puolustaudumme: suvaitsevaisuus ei ole kaiken hyväksymistä. Vai oliko se niin päin, että hyväksyminen ei ole kaiken suvaitsemista. Hmm. Väitän että suvaitsevaisuus on käsitteenä epämääräisen lattea.

Miten on, hyväksyykö ns. suvaitsevainen ihminen esimerkiksi sen, että mies lyö humalassa vaimoaan? Tuskinpa, eikä varmaan edes suvaitse sitä. Hän siis taitaa olla tässä suhteessa suvaitsematon? Onko kuitenkin niin, että aidosti suvaitsevainenkaan henkilö ei salli toisen vahingoittamista?

Edessämme on kuitenkin taas ongelma: mikä kaikki voi vahingoittaa toista? Ilmeinen fyysinen tai henkinen väkivalta, vai myös jumalallisen auktoriteetin piirtämien rajojen ylittäminen muiltakin kuin äkkiseltään ymmärrettävin osin?

"Suvaitsevaisuus" ei sinällään vaadi mitään. Parhaimmillaan siihen voi olla kytkeytyneenä aito välittäminen, pahimmillaan se on naimisissa täydellisen välinpitämättömyyden kanssa.

Entä sitten viha? Ketään ei pitäisi vihata. Tämä on jo yksiselitteisempää kuin suvaitseminen. Viha on pahasta, piste. Mutta vihaamisen vastustaminenkaan ei välttämättä johda kovin pitkälle. Mikä sitten?

Olisikohan rakkaudessa jotakin. Jumala sanoo olevansa Rakkaus. Jos näin on, rakkaudessa voisi olla jotakin maailmaa mullistavaa. Todellisessa rakastamisessa on käytännön tekoja mukana, se ei ole välinpitämätöntä.

Kaipaisiko maailma siis kaiken suvaitsevaisuuden ja ei-vihaamisen lisäksi todellista rakkauden vallankumousta? Olisikohan Jeesuksessa ainesta tämän vallankumouksen johtajaksi? Hän taitoi antaa henkensäkin rakkauden nimessä ja sen puolesta.

Taidamme tarvita Häntä enemmän kuin koskaan.

Jukka Suomela

Seurakunnan näkypäivässä kuultua

Näyn tarkoituksena on johdattaa meitä Raamatun määrittämään suuntaan ja muistuttaa meitä Jeesuksen seurakunnalle antamasta perustehtävästä (Matt. 28:18-20). Näkymme ”Nostamme esiin uuden sukupolven, joka muuttaa kaupunkiamme” ilmaisee tämän tehtävän aikamme kielellä ja siinä historiallisessa tilanteessa, jossa elämme.

Kaupungin muuttuminen

Kaupungin muuttumisella tarkoitamme sitä, että Turku ja muut lähetyskohteemme muuttuvat paikoiksi, joissa 1) tuhannet ihmiset tulevat uskoon, 2) kristillisyys on luonnollista ja positiivista arkipäivää ja joissa 3) puhutaan heikomman puolesta ja ajetaan köyhän asiaa. Haluamme olla vaikuttava ja evankeliumia välittämällä välittävä seurakunta. Seurakunta ei ole täällä meitä varten. Me olemme seurakunta – ja me olemme täällä maailmaa varten.

Uusi sukupolvi

Uusi sukupolvi koostuu kaikenikäisistä ihmisistä, jotka ovat juurtuneita Jumalan valtakuntaan ja elävät sen arvojen mukaisesti saattaen Jeesuksen antaman tehtävän päätökseen – iällä ei ole merkitystä! He uskovat Raamatun muuttumattomaan totuuteen, mutta ilmaisevat samalla uskoaan kulttuurillisesti tuoreilla tavoilla (vrt. 1.Kor. 9:19-23). Lisäksi he kantavat tietoisesti vastuuta tulevista sukupolvista.

Esiin nostaminen

Esiin nostamisella tarkoitamme esimerkillistä elämää, määrätietoista opetuslasten tekemistä (2. Tim. 2:2; Matt. 28:18-20), toisten haastamista ja rohkaisemista Kristuksen seuraamiseen sekä ensimmäisten ja seuraavien askeleiden viitoittamista tietä kyseleville. Ohjaamme toimintaamme yhä enemmän sen mukaan, että opetuslapseudessa ei ole kyse vain pään tiedon oppimisesta, vaan että siihen liittyy myös käytännöllisten taitojen oppimista kristittynä elämisestä.

Siis

Seurakuntamme näyn pitkäkestoinen tavoitteemme on sellaisten Jeesuksen seuraajien synnyttäminen ja kasvattaminen, jotka rukoilevat ja toimivat aktiivisesti toisten tavoittamiseksi rakkauden tekojen ja evankelioimisen kautta.

Näky aktiivisesta vaikuttamisesta ja muutoksen aikaansaamisesta saa meidät innostumaan ja uskaltamaan uusia asioita tavoittaaksemme kaupunkimme ihmisiä. Tämä edellyttää sydämen, ajatusten ja asenteiden muutosta.  Avuksi tähän tarvitsemme vahvaa yhteisöllisyyttä, jonka keskellä kukaan ei koe olevansa yksin ja jonka keskellä jokainen vahvistuu uskossaan, löytää omat lahjansa ja rohkaistuu käyttämään niitä. Samalla siinä muotoutuu se ilmapiiri ja seurakunnan syli, johon uusien ihmisten on helppo tulla.

Sanos pappi nimeltä Jopi