perjantai 24. helmikuuta 2012

Poliittisesti epäkorrektia

Yhä 2000 vuotta Jeesuksen maanpäällisen elämän jälkeen pidetään hänen sanomaansa lähimmäisenrakkaudesta ns. korkeana opetuksena -varsinkin jos siihen saa sisällyttää tiettyjä asioita. Viimeisten vuosikymmenten aikana tärkeimmäksi lähimmäisenrakkauden ilmenemismuodoksi on nostettu suvaitsevaisuus. Suvaitsevaisuuteen on vahvasti liitetty ajatus siitä, että ihmiset määrittävät itse, mikä on heille sopivaa, eivätkä myöskään tuomitse toisia heidän valinnoistaan: "Se mikä toimii sulla, ei välttämättä toimi mulla. Ja se on ihan ok." Sisällyttikö Jeesus tällaisen ajattelutavan sanomaansa lähimmäisenrakkaudesta?

Jeesus sanoi paljon asioita, jotka nostattavat postmodernin ihmisen karvat pystyyn: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Postmodernissa maailmassa Jeesuksen sanoman absoluuttisuus tekee siitä poliittisesti epäkorrektia. Hän puhui totuudesta, joka on löydettävissä yksin Hänestä, eikä Raamattu näytä antavan lupaa laimentaa Jeesuksen sanomaa ajan hengen mukaiseksi.

Olemmeko umpikujassa? Jeesuksen sanoma oli poliittisesti epäkorrekti jo kaksituhatta vuotta sitten. Hänen uskottiin jopa pilkkaavan Jumalaa, ja siksi hänet myös ristiinnaulittiin. Jeesus eli kuten hän opetti. Hänen elämästään paistoi nöyryys ja hän oli täynnä rakkautta, myötätuntoa ja totuutta. Tämä veti ihmisiä hänen ympärilleen, kuin kuollut varis maantiellä kärpäsiä.

Jeesuksen sanoman julistamista absoluuttisena totuutena saatetaan pitää poliittisesti epäkorrektina. Hänen sanomansa on tästä huolimatta kuin dynamiittia, joka voi muuttaa vihaa täynnä olevan ihmisen rakastavaksi ja antaa merkityksensä menettäneelle ihmisille tarkoituksen. Arvion mukaan noin 80 000 ihmistä maailmassa kääntyy päivittäin kristityksi.

Kyllä, evankeliumi on totta, se on radikaali ja joillekin poliittisesti epäkorrekti. Emme ole saaneet lupaa käyttäytyä ylimielisesti julistaessamme evankeliumia. Sen sijaan meidän tulee olla täynnä rakkautta ja myötätuntoa, kuten meidän Kuninkaammekin oli.

* Teemu Sormusen pääkirjoitus HOPE-lehdessä (2/2012). Tilaa lehti ja lue kirjoitus kokonaisuudessaan: www.hopelehti.fi