Ihmiset joista Jeesus sanoi, että heillä oli suuri usko

Ensimmäinen heistä oli Roomalainen sadanpäällikkö, jonka löydämme Matteuksen evankeliumin 8:5-13:

“Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: "Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa." Jeesus sanoi: "Minä tulen ja parannan hänet." Mutta sadanpäällikkö vastasi: "Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee." Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita." Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: "Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot." Sillä hetkellä palvelija parani.”

Toinen oli kaananlainen nainen, hänet puolestaan löydämme Matteuksen evankeliumin 15:21-28.

“Lähdettyään sieltä Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni." Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa." Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: "Herra, auta minua!" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." "Ei olekaan, Herra", vastasi nainen, "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot." Siitä hetkestä tytär oli terve.”

Äkkiä katsottuna heistä ei löydy muuta yhteistä, kuin heidän uskonsa. Toinen on mies, toinen nainen. Toinen on sadanpäällikkö toinen kotiäiti. Sotapäällikön vahvan uskon saattaisi selittää hänen uskonsa siihen, ettei Jeesuksen tarvitse lähteä hänen kotiinsa. Mutta ei Jeesus mennyt naisenkaan kotiin ja siitä huolimatta hänen tyttärensä parantui sillä hetkellä.

Heistä kuitenkin löytyy yksi erittäin mielenkiintoinen yhteinen tekijä, heistä kumpikaan ei ollut Israelilainen, toisin sanoen he olivat molemmat pakanoita. Toisin sanoen he eivät olleet tietoisia laista, he olivat ainoastaan tietoisia Jeesuksesta ja Hänen läsnäolostaan. Kumpikaan heistä ei yrittänyt millään muotoa ansaita Jumalan hyvyyttä, he vain yksinkertaisesta pitkäjänteisesti pyysivät sitä.

Toisin sanoen, Jumalan näkökulmasta suurta uskoa on se, että emme itse yritä ansaita Hänen rakkauttaan, vaan luotamme siihen, että Jeesuksen ristintyö on hoitanut syntivelkamme kerralla kuntoon. Niin menneet, tämän hetkiset, kuin tulevatkin. [1. Johanneksen kirje 1:7]

Roomalaiskirje 4:3 kertoo, miten Abrahamkin oli Jumalan silmissä vanhurskas, ei tekojensa vaan uskonsa vuoksi. "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Kun me keskitymme siihen mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme Hän auttaa meitä elämään Häntä kunnioittavaa ja Hänen mielenmukaistaan elämää. Aivan kuten Johannes 8:1-11 oleva aviorikoksesta kiinni saatu nainen.

Hänellekin Jeesus osoitti ensin armoa ja rakkautta, jonka jälkeen Jeesus sanoi "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Toisin sanoen, kun saamme kokea Jumalan hyvyyttä ja Hänen suosiotaan elämässämme Hän antaa meille voiman elää Häntä miellyttävää elämää. Mikään ei siis ole kiinni meistä tai meidän tekemisistämme, vaan kaikki on kiinni siitä mitä Jeesus teki puolestamme ristillä.

Jeesuksen mukaan ne ihmiset jotka keskittyvät Häneen, eivätkä omiin tekoihinsa omaavat suuren uskon. Abraham luettiin vanhurskaaksi uskonsa takia, niin luetaan meidätkin. Keskitytään siis siihen mitä Jeesus on meidän puolestamme tehnyt. Hän on luvannut että Hänen ikeensä on kevyt [Matteus 11:30] ja me saamme levätä Hänen täydellisessä sovitustyössään.