Näin jatko-opintojen myötä tulee mietittyä monenlaista. Pastorina pohdinta keskittyy monesti oman työn ja julistuksen arviointiin.
Aloitin pari viikkoa sitten kurssin, jonka tavoitteena on johtaa opiskelijat pohtimaan evankeliumia ja sen julistamista. Kurssilla olen kohdannut monta aika tavalla karua kysymystä, joita haluaisin sinut kutsua nyt kanssani miettimään. Ohessa tarjoan myös lyhyesti omia ajatuksiani, mutta parasta on, jos jaksat itse vastata kysymyksiin.
1. Mikä seurakunnassa on vikana?
Lähdin opiskelemaan viime elokuussa. Sitä ennen mietin pari vuotta putkeen opetuslapseuteen liittyviä kysymyksiä. Mielestäni monelta meistä on opetuslapseus ja Jeesuksen kokonaisvaltainen seuraaminen hukassa. Olemme liian usein joukko individualisteja ja konsumeristeja, joilta puuttuu sitoutuminen Kristukseen. Tulemme kirkkoon kuin MacDonaldsiin ja haluamme hampurilaisemme heti. Jos maku ei miellytä, emme jaksa nähdä vaivaa sen eteen - saati sitten, että laittaisimme hengellistä ruokaa myös kotona. Laiskuus asuu meissä usein. Rukous ja Raamattu liian harvoin.
2. Mikä evankeliumi on?
Tämä kysymys liittyy suoraan edelliseen. Jos kristityt eivät ole sellaisia kuin heidän pitäisi olla, jotakin on varmaan pielessä julistuksessamme. Olemmeko tehneet evankeliumista jotakin muuta kuin mitä se on? Tunnilla mietiskelin esimerkiksi sellaista hyvin herätyskristillistä ajatusta, että syntisen rukouksessa pyydetään usein Jeesusta asettumaan minun sydämeeni asumaan. Mutta jos Jeesus muuttaa meille, silloinhan hän tulee vieraaksi, ja minä olen edelleen talon isäntä! Olisikohan parempi alkaa puhumaan siitä, että minä muutan Jeesuksen luo ja hän saa sanella elämäni jatkossa?
3. Miksi joku tarvitsee evankeliumia?
Tämä kysymyksen tehtävänä on tsekata, osasitko määritellä evankeliumin oikein edellisessä kohdassa. Mikä tekee evankeliumista niin tarpeellisen? Vai esititkö evankeliumin edellisessä kohdassa niin, että sen tarkoituksena on tuottaa hyvää oloa ihmiselle? Mielestäni evankeliumi porautuu ihmisen suurimpaan ongelmaan, joka on se, että haluamme itse määritellä oman käsityksemme oikeasta ja väärästä. Juuri tämä oli ihmisen ensimmäinen synti. Vaikka Aatami ei vielä ollutkaan hyvän- ja pahantiedon omppua haukannut, hän kyllä tiesi mikä on oikein ja väärin. Olihan Jumala antanut käskyn olla syömättä. Aatami kuitenkin halusi itse määritellä oikean ja väärän, ja loppu onkin sitten historiaa. Kristuksen kuolema tekee lopun meidän itsekkyydestämme ja hänen ylösnousemuksensa avaa meille mahdollisuuden elää elämää isolla eellä hänessä.
4. Kuinka tärkeä asia taivas on?
Kuka ihmeessä keksi, että kristityt ovat matkalla taivaaseen? Eihän se edes ole totta, sillä Jumala tulee luomaan uuden maan ja uudet taivaat. Emme ole siis matkalla harppua soittelemaan pilvenlonkareelle, vaan meidät on tarkoitettu jo nyt ottamaan osaa Jumalan iankaikkiseen suunnitelmaan, jonka toteutuessa Jumalan valtakunta ei ole enää "jo nyt, mutta ei vielä", vaan tässä ja nyt! Kristinuskossa ei ole kysymys taivaaseen pääsemisestä. Tätä julistamalla teemme kristinuskosta jotakin millä ei ole mitään tekemistä päivittäisen elämämme kanssa.
5. Mitä ajattelet viimeisestä tuomiosta?
Pitäisikö viimeisellä tuomiollakin olla jotakin sijaa meidän julistuksessamme? Uudessa testamentissa siitä puhutaan itse asiassa yllättävän paljon, ja aina siitä sanottavat asiat eivät ole mieluisia. Jumala tulee mittaamaan myös uskollisuuttamme hänelle, vaikka itse pelastuisimme "kuin tulen läpi". Itse haluaisin katsoa Jeesusta silmiin, kun hän puhuu minun elämästäni.
Lopuksi
Kovia sanoja. Haluaisin päättää ajatukseen, jonka Uuden testamentin professorini Klyne Snodgrass lausui syksyllä: "Jumalan valtakunta annetaan meille rajoittamattoman armon kanssa, mutta samalla se esittää meille myös rajoittamattoman vaatimuksen." Kaikki annetaan anteeksi, mutta samalla Jeesus kutsuu sinua antamaan kaikkesi ja kuolemaan kokonaan itsellesi.
Armoa ja totuutta päivääsi!
Markus Nikkanen
Chicago
