Ensimmäinen heistä oli Roomalainen sadanpäällikkö, jonka löydämme Matteuksen evankeliumin 8:5-13:
“Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: "Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa." Jeesus sanoi: "Minä tulen ja parannan hänet." Mutta sadanpäällikkö vastasi: "Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee." Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita." Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: "Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot." Sillä hetkellä palvelija parani.”
Toinen oli kaananlainen nainen, hänet puolestaan löydämme Matteuksen evankeliumin 15:21-28.
“Lähdettyään sieltä Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni." Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa." Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: "Herra, auta minua!" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." "Ei olekaan, Herra", vastasi nainen, "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot." Siitä hetkestä tytär oli terve.”
Äkkiä katsottuna heistä ei löydy muuta yhteistä, kuin heidän uskonsa. Toinen on mies, toinen nainen. Toinen on sadanpäällikkö toinen kotiäiti. Sotapäällikön vahvan uskon saattaisi selittää hänen uskonsa siihen, ettei Jeesuksen tarvitse lähteä hänen kotiinsa. Mutta ei Jeesus mennyt naisenkaan kotiin ja siitä huolimatta hänen tyttärensä parantui sillä hetkellä.
Heistä kuitenkin löytyy yksi erittäin mielenkiintoinen yhteinen tekijä, heistä kumpikaan ei ollut Israelilainen, toisin sanoen he olivat molemmat pakanoita. Toisin sanoen he eivät olleet tietoisia laista, he olivat ainoastaan tietoisia Jeesuksesta ja Hänen läsnäolostaan. Kumpikaan heistä ei yrittänyt millään muotoa ansaita Jumalan hyvyyttä, he vain yksinkertaisesta pitkäjänteisesti pyysivät sitä.
Toisin sanoen, Jumalan näkökulmasta suurta uskoa on se, että emme itse yritä ansaita Hänen rakkauttaan, vaan luotamme siihen, että Jeesuksen ristintyö on hoitanut syntivelkamme kerralla kuntoon. Niin menneet, tämän hetkiset, kuin tulevatkin. [1. Johanneksen kirje 1:7]
Roomalaiskirje 4:3 kertoo, miten Abrahamkin oli Jumalan silmissä vanhurskas, ei tekojensa vaan uskonsa vuoksi. "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."
Kun me keskitymme siihen mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme Hän auttaa meitä elämään Häntä kunnioittavaa ja Hänen mielenmukaistaan elämää. Aivan kuten Johannes 8:1-11 oleva aviorikoksesta kiinni saatu nainen.
Hänellekin Jeesus osoitti ensin armoa ja rakkautta, jonka jälkeen Jeesus sanoi "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Toisin sanoen, kun saamme kokea Jumalan hyvyyttä ja Hänen suosiotaan elämässämme Hän antaa meille voiman elää Häntä miellyttävää elämää. Mikään ei siis ole kiinni meistä tai meidän tekemisistämme, vaan kaikki on kiinni siitä mitä Jeesus teki puolestamme ristillä.
Jeesuksen mukaan ne ihmiset jotka keskittyvät Häneen, eivätkä omiin tekoihinsa omaavat suuren uskon. Abraham luettiin vanhurskaaksi uskonsa takia, niin luetaan meidätkin. Keskitytään siis siihen mitä Jeesus on meidän puolestamme tehnyt. Hän on luvannut että Hänen ikeensä on kevyt [Matteus 11:30] ja me saamme levätä Hänen täydellisessä sovitustyössään.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Ihmiset joista Jeesus sanoi, että heillä oli suuri usko
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Viime viikonloppuna kuultua
Pyhän Hengen viikonloppu 3.-4.3.
Vietimme seurakuntamme keskellä jo liki perinteeksi muodostunutta Pyhän Hengen viikonloppua, jossa panostamme pienryhmiin ja johtajiin. Lauantaina pienryhmäläiset johtajineen ja sunnuntaina kaikenlaiset johtajat olivat koolla hyvän opetuksen ja yhteyden merkeissä. – Vieraanamme oli Richard Svensson Ruotsista, joka on tullut tutuksi meille vuosien varrella
Mieliin painuvaa oli vieraamme opetus Lasaruksen tekstistä, jonka pohjalta hän nosti esiin kolme ”voimaa” jota tarvitsemme. 1) Nyt hetken voima ja merkitys millainen on huomisemme ja mitä voimme nostaa esiin. 2) Altistuminen ja itsensä altistaminen erilaisuudelle, sekä erilaisille tilanteille joita väistämättä kohtaamme seurakunnan keskellä. 3) Päästämisen ja vapauttamisen voima. Jonka Jeesus antoi läsnä oleville ihmisille tehtäväksi herätettyään Lasaruksen kuolleista.
Suosittelen, että klikkaat näiltä sivuilta saarnapalveluumme ja kuuntelet opetukset sieltä.
Svenssonin opetusten lisäksi pysähdyimme seurakuntamme näyn äärelle.
Näyn tarkoituksena on johdattaa meitä Raamatun määrittämään suuntaan ja muistuttaa meitä Jeesuksen seurakunnalle antamasta perustehtävästä (Matt. 28:18-20).
Näkymme ”Nostamme esiin uuden sukupolven, joka muuttaa kaupunkiamme” ilmaisee tämän tehtävän aikamme kielellä ja siinä historiallisessa tilanteessa, jossa elämme.
Kaupungin muuttuminen
Kaupungin muuttumisella tarkoitamme sitä, että Turku ja muut lähetyskohteemme muuttuvat paikoiksi, joissa
1) tuhannet ihmiset tulevat uskoon,
2) kristillisyys on luonnollista ja positiivista arkipäivää ja joissa
3) puhutaan heikomman puolesta ja ajetaan köyhän asiaa.
Haluamme olla vaikuttava ja evankeliumia välittämällä välittävä seurakunta.
Me olemme seurakunta – ja me olemme täällä maailmaa varten.
Uusi sukupolvi
Uusi sukupolvi koostuu kaikenikäisistä ihmisistä, jotka ovat juurtuneita Jumalan valtakuntaan ja elävät sen arvojen mukaisesti saattaen Jeesuksen antaman tehtävän päätökseen – iällä ei ole merkitystä!
Me uskomme Raamatun muuttumattomaan totuuteen, mutta ilmaisemme samalla uskoamme kulttuurillisesti tuoreilla tavoilla (vrt. 1.Kor. 9:19-23).
Me kannamme tietoisesti vastuuta tulevista sukupolvista ja annamme tilaa niiden nousta.
Esiin nostaminen
Esiin nostamisella tarkoitamme…
- esimerkillistä elämää,
- määrätietoista opetuslasten tekemistä (2. Tim. 2:2; Matt. 28:18-20),
- toisten vapauttamista ja rohkaisemista
- Kristuksen seuraamista sekä ensimmäisten ja seuraavien askeleiden viitoittamista tietä kyseleville.
Yhdessä olemme enemmän, parempia, viisaampia ja vahvempia kuin kukaan yksin!
perjantai 24. helmikuuta 2012
Poliittisesti epäkorrektia
Yhä 2000 vuotta Jeesuksen maanpäällisen elämän jälkeen pidetään hänen sanomaansa lähimmäisenrakkaudesta ns. korkeana opetuksena -varsinkin jos siihen saa sisällyttää tiettyjä asioita. Viimeisten vuosikymmenten aikana tärkeimmäksi lähimmäisenrakkauden ilmenemismuodoksi on nostettu suvaitsevaisuus. Suvaitsevaisuuteen on vahvasti liitetty ajatus siitä, että ihmiset määrittävät itse, mikä on heille sopivaa, eivätkä myöskään tuomitse toisia heidän valinnoistaan: "Se mikä toimii sulla, ei välttämättä toimi mulla. Ja se on ihan ok." Sisällyttikö Jeesus tällaisen ajattelutavan sanomaansa lähimmäisenrakkaudesta?
Jeesus sanoi paljon asioita, jotka nostattavat postmodernin ihmisen karvat pystyyn: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Postmodernissa maailmassa Jeesuksen sanoman absoluuttisuus tekee siitä poliittisesti epäkorrektia. Hän puhui totuudesta, joka on löydettävissä yksin Hänestä, eikä Raamattu näytä antavan lupaa laimentaa Jeesuksen sanomaa ajan hengen mukaiseksi.
Olemmeko umpikujassa? Jeesuksen sanoma oli poliittisesti epäkorrekti jo kaksituhatta vuotta sitten. Hänen uskottiin jopa pilkkaavan Jumalaa, ja siksi hänet myös ristiinnaulittiin. Jeesus eli kuten hän opetti. Hänen elämästään paistoi nöyryys ja hän oli täynnä rakkautta, myötätuntoa ja totuutta. Tämä veti ihmisiä hänen ympärilleen, kuin kuollut varis maantiellä kärpäsiä.
Jeesuksen sanoman julistamista absoluuttisena totuutena saatetaan pitää poliittisesti epäkorrektina. Hänen sanomansa on tästä huolimatta kuin dynamiittia, joka voi muuttaa vihaa täynnä olevan ihmisen rakastavaksi ja antaa merkityksensä menettäneelle ihmisille tarkoituksen. Arvion mukaan noin 80 000 ihmistä maailmassa kääntyy päivittäin kristityksi.
Kyllä, evankeliumi on totta, se on radikaali ja joillekin poliittisesti epäkorrekti. Emme ole saaneet lupaa käyttäytyä ylimielisesti julistaessamme evankeliumia. Sen sijaan meidän tulee olla täynnä rakkautta ja myötätuntoa, kuten meidän Kuninkaammekin oli.
* Teemu Sormusen pääkirjoitus HOPE-lehdessä (2/2012). Tilaa lehti ja lue kirjoitus kokonaisuudessaan: www.hopelehti.fi
Jeesus sanoi paljon asioita, jotka nostattavat postmodernin ihmisen karvat pystyyn: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Postmodernissa maailmassa Jeesuksen sanoman absoluuttisuus tekee siitä poliittisesti epäkorrektia. Hän puhui totuudesta, joka on löydettävissä yksin Hänestä, eikä Raamattu näytä antavan lupaa laimentaa Jeesuksen sanomaa ajan hengen mukaiseksi.
Olemmeko umpikujassa? Jeesuksen sanoma oli poliittisesti epäkorrekti jo kaksituhatta vuotta sitten. Hänen uskottiin jopa pilkkaavan Jumalaa, ja siksi hänet myös ristiinnaulittiin. Jeesus eli kuten hän opetti. Hänen elämästään paistoi nöyryys ja hän oli täynnä rakkautta, myötätuntoa ja totuutta. Tämä veti ihmisiä hänen ympärilleen, kuin kuollut varis maantiellä kärpäsiä.
Jeesuksen sanoman julistamista absoluuttisena totuutena saatetaan pitää poliittisesti epäkorrektina. Hänen sanomansa on tästä huolimatta kuin dynamiittia, joka voi muuttaa vihaa täynnä olevan ihmisen rakastavaksi ja antaa merkityksensä menettäneelle ihmisille tarkoituksen. Arvion mukaan noin 80 000 ihmistä maailmassa kääntyy päivittäin kristityksi.
Kyllä, evankeliumi on totta, se on radikaali ja joillekin poliittisesti epäkorrekti. Emme ole saaneet lupaa käyttäytyä ylimielisesti julistaessamme evankeliumia. Sen sijaan meidän tulee olla täynnä rakkautta ja myötätuntoa, kuten meidän Kuninkaammekin oli.
* Teemu Sormusen pääkirjoitus HOPE-lehdessä (2/2012). Tilaa lehti ja lue kirjoitus kokonaisuudessaan: www.hopelehti.fi
maanantai 20. helmikuuta 2012
Suvaitsenko?
Suvaitsevaisuus on muotia. Konservatiivikristityt kuulemma eivät ole suvaitsevaisia, koska pitävät joitakin käyttäytymismalleja Jumalan tahdon vastaisina. Erilaisuutta kun pitäisi suvaita. Jos ei suvaitse, ei kuulemma voi rakastaa. Ennemminkin kuuluu armotta vihapuhujien leiriin.
Me kristityt puolustaudumme: suvaitsevaisuus ei ole kaiken hyväksymistä. Vai oliko se niin päin, että hyväksyminen ei ole kaiken suvaitsemista. Hmm. Väitän että suvaitsevaisuus on käsitteenä epämääräisen lattea.
Miten on, hyväksyykö ns. suvaitsevainen ihminen esimerkiksi sen, että mies lyö humalassa vaimoaan? Tuskinpa, eikä varmaan edes suvaitse sitä. Hän siis taitaa olla tässä suhteessa suvaitsematon? Onko kuitenkin niin, että aidosti suvaitsevainenkaan henkilö ei salli toisen vahingoittamista?
Edessämme on kuitenkin taas ongelma: mikä kaikki voi vahingoittaa toista? Ilmeinen fyysinen tai henkinen väkivalta, vai myös jumalallisen auktoriteetin piirtämien rajojen ylittäminen muiltakin kuin äkkiseltään ymmärrettävin osin?
"Suvaitsevaisuus" ei sinällään vaadi mitään. Parhaimmillaan siihen voi olla kytkeytyneenä aito välittäminen, pahimmillaan se on naimisissa täydellisen välinpitämättömyyden kanssa.
Entä sitten viha? Ketään ei pitäisi vihata. Tämä on jo yksiselitteisempää kuin suvaitseminen. Viha on pahasta, piste. Mutta vihaamisen vastustaminenkaan ei välttämättä johda kovin pitkälle. Mikä sitten?
Olisikohan rakkaudessa jotakin. Jumala sanoo olevansa Rakkaus. Jos näin on, rakkaudessa voisi olla jotakin maailmaa mullistavaa. Todellisessa rakastamisessa on käytännön tekoja mukana, se ei ole välinpitämätöntä.
Kaipaisiko maailma siis kaiken suvaitsevaisuuden ja ei-vihaamisen lisäksi todellista rakkauden vallankumousta? Olisikohan Jeesuksessa ainesta tämän vallankumouksen johtajaksi? Hän taitoi antaa henkensäkin rakkauden nimessä ja sen puolesta.
Taidamme tarvita Häntä enemmän kuin koskaan.
Jukka Suomela
Me kristityt puolustaudumme: suvaitsevaisuus ei ole kaiken hyväksymistä. Vai oliko se niin päin, että hyväksyminen ei ole kaiken suvaitsemista. Hmm. Väitän että suvaitsevaisuus on käsitteenä epämääräisen lattea.
Miten on, hyväksyykö ns. suvaitsevainen ihminen esimerkiksi sen, että mies lyö humalassa vaimoaan? Tuskinpa, eikä varmaan edes suvaitse sitä. Hän siis taitaa olla tässä suhteessa suvaitsematon? Onko kuitenkin niin, että aidosti suvaitsevainenkaan henkilö ei salli toisen vahingoittamista?
Edessämme on kuitenkin taas ongelma: mikä kaikki voi vahingoittaa toista? Ilmeinen fyysinen tai henkinen väkivalta, vai myös jumalallisen auktoriteetin piirtämien rajojen ylittäminen muiltakin kuin äkkiseltään ymmärrettävin osin?
"Suvaitsevaisuus" ei sinällään vaadi mitään. Parhaimmillaan siihen voi olla kytkeytyneenä aito välittäminen, pahimmillaan se on naimisissa täydellisen välinpitämättömyyden kanssa.
Entä sitten viha? Ketään ei pitäisi vihata. Tämä on jo yksiselitteisempää kuin suvaitseminen. Viha on pahasta, piste. Mutta vihaamisen vastustaminenkaan ei välttämättä johda kovin pitkälle. Mikä sitten?
Olisikohan rakkaudessa jotakin. Jumala sanoo olevansa Rakkaus. Jos näin on, rakkaudessa voisi olla jotakin maailmaa mullistavaa. Todellisessa rakastamisessa on käytännön tekoja mukana, se ei ole välinpitämätöntä.
Kaipaisiko maailma siis kaiken suvaitsevaisuuden ja ei-vihaamisen lisäksi todellista rakkauden vallankumousta? Olisikohan Jeesuksessa ainesta tämän vallankumouksen johtajaksi? Hän taitoi antaa henkensäkin rakkauden nimessä ja sen puolesta.
Taidamme tarvita Häntä enemmän kuin koskaan.
Jukka Suomela
Tunnisteet:
rakkauden vallankumous,
rakkaus,
suvaitsevaisuus,
vihapuhe
tiistai 14. helmikuuta 2012
Seurakunnan näkypäivässä kuultua
Näyn tarkoituksena on johdattaa meitä Raamatun määrittämään suuntaan ja muistuttaa meitä Jeesuksen seurakunnalle antamasta perustehtävästä (Matt. 28:18-20). Näkymme ”Nostamme esiin uuden sukupolven, joka muuttaa kaupunkiamme” ilmaisee tämän tehtävän aikamme kielellä ja siinä historiallisessa tilanteessa, jossa elämme.
Kaupungin muuttuminen
Kaupungin muuttumisella tarkoitamme sitä, että Turku ja muut lähetyskohteemme muuttuvat paikoiksi, joissa 1) tuhannet ihmiset tulevat uskoon, 2) kristillisyys on luonnollista ja positiivista arkipäivää ja joissa 3) puhutaan heikomman puolesta ja ajetaan köyhän asiaa. Haluamme olla vaikuttava ja evankeliumia välittämällä välittävä seurakunta. Seurakunta ei ole täällä meitä varten. Me olemme seurakunta – ja me olemme täällä maailmaa varten.
Uusi sukupolvi
Uusi sukupolvi koostuu kaikenikäisistä ihmisistä, jotka ovat juurtuneita Jumalan valtakuntaan ja elävät sen arvojen mukaisesti saattaen Jeesuksen antaman tehtävän päätökseen – iällä ei ole merkitystä! He uskovat Raamatun muuttumattomaan totuuteen, mutta ilmaisevat samalla uskoaan kulttuurillisesti tuoreilla tavoilla (vrt. 1.Kor. 9:19-23). Lisäksi he kantavat tietoisesti vastuuta tulevista sukupolvista.
Esiin nostaminen
Esiin nostamisella tarkoitamme esimerkillistä elämää, määrätietoista opetuslasten tekemistä (2. Tim. 2:2; Matt. 28:18-20), toisten haastamista ja rohkaisemista Kristuksen seuraamiseen sekä ensimmäisten ja seuraavien askeleiden viitoittamista tietä kyseleville. Ohjaamme toimintaamme yhä enemmän sen mukaan, että opetuslapseudessa ei ole kyse vain pään tiedon oppimisesta, vaan että siihen liittyy myös käytännöllisten taitojen oppimista kristittynä elämisestä.
Siis
Seurakuntamme näyn pitkäkestoinen tavoitteemme on sellaisten Jeesuksen seuraajien synnyttäminen ja kasvattaminen, jotka rukoilevat ja toimivat aktiivisesti toisten tavoittamiseksi rakkauden tekojen ja evankelioimisen kautta.
Näky aktiivisesta vaikuttamisesta ja muutoksen aikaansaamisesta saa meidät innostumaan ja uskaltamaan uusia asioita tavoittaaksemme kaupunkimme ihmisiä. Tämä edellyttää sydämen, ajatusten ja asenteiden muutosta. Avuksi tähän tarvitsemme vahvaa yhteisöllisyyttä, jonka keskellä kukaan ei koe olevansa yksin ja jonka keskellä jokainen vahvistuu uskossaan, löytää omat lahjansa ja rohkaistuu käyttämään niitä. Samalla siinä muotoutuu se ilmapiiri ja seurakunnan syli, johon uusien ihmisten on helppo tulla.
Sanos pappi nimeltä Jopi
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Miten teen elämäni naisen onnelliseksi?
Parisuhteen Palikat on nerokas keksintö!
lähetä hänelle piristäviä ja rohkaisevia viestejä päivän mittaan
anna hänelle oma-aloitteisesti niska- tai jalkapohjahierontaa
ehdota jotakin mukavaa tekemistä, josta te molemmat pidätte
osoita, että iltaisin hänen seuransa on sinusta houkuttelevampaa kuin tietokoneen seura
täytä tiskikone yhdessä hänen kanssaan
tihennä hiukan hiustenleikkausväliäsi
kun lähdette yhdessä esim. ostosreissulle, vaihda kotivaatteet astetta siistimpiin
Näin presidentinvaalien jälkitunnelmissa voi tietysti jäädä pohtimaan, mikä mahtaa olla se vastenmielinen kotihomma, jonka Sauli voi Mäntyniemessä oma-aloitteisesti tehdä, ilman että Jennin tarvitsee pyytää?
terveisin Sirkka
Joskus oma parisuhde tuntuu nimittäin yhdeltä ongelmamöykyltä, jossa molemmilla on paha olla, mutta kummallakaan ei ole aavistustakaan, mistä päästä pahaa oloa pitäisi lähteä purkamaan.
Tässä kohtaa palikat tulevat apuun. Niiden kautta voi ymmärtää, että kahden ihmisen suhteessa on eri osa-alueita, joista suhde rakentuu. Niin kuin palikkatalo palikoista.
Tässä kohtaa palikat tulevat apuun. Niiden kautta voi ymmärtää, että kahden ihmisen suhteessa on eri osa-alueita, joista suhde rakentuu. Niin kuin palikkatalo palikoista.
Suhteen eri osa-alueet vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa. Jos yhdellä alueella menee huonosti, se heijastuu heti toisillekin. Hyvä uutinen on se, että palikoiden toimivuuden parantamiseksi voidaan oikeasti tehdä jotakin.
Helmikuun palikkailtapäivässä saimme kuulla luottamuksesta ja teoista – jykevistä aiheista, jotka passelisti sopivat tuon presidentinvaalipäivän tunnelmaan. Kansakunta rakentuu luottamuksesta ja teoista – mutta niin rakentuu myös avioliitto ja parisuhde!
Avioliiton kukoistavaksi saamiseen ei välttämättä tarvita kovinkaan suuria tekoja. Tässä muutama matkan varrella mukaan tarttunut vinkki teille, miehet, pienistä teoista, joilla voitte tehdä elämänne naisen tyytyväiseksi ja onnelliseksi :
hoida jokin kotiin liittyvä homma, joka teistä molemmista on vähän vastenmielinen, ilman että hänen tarvitsee pyytää sinua tekemään se
lähetä hänelle piristäviä ja rohkaisevia viestejä päivän mittaan
anna hänelle oma-aloitteisesti niska- tai jalkapohjahierontaa
ehdota jotakin mukavaa tekemistä, josta te molemmat pidätte
osoita, että iltaisin hänen seuransa on sinusta houkuttelevampaa kuin tietokoneen seura
täytä tiskikone yhdessä hänen kanssaan
tihennä hiukan hiustenleikkausväliäsi
kun lähdette yhdessä esim. ostosreissulle, vaihda kotivaatteet astetta siistimpiin
Näin presidentinvaalien jälkitunnelmissa voi tietysti jäädä pohtimaan, mikä mahtaa olla se vastenmielinen kotihomma, jonka Sauli voi Mäntyniemessä oma-aloitteisesti tehdä, ilman että Jennin tarvitsee pyytää?
terveisin Sirkka
-
Tunnisteet:
onnellisuus,
parisuhde,
Parisuhteen Palikat,
teot
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Kaikille lauantaisin klo 17.00 jumalanpalveluksessa kävijöille
JUMALANPALVELUKSEN ALKAMISAIKA MUUTTUU. ENSI LAUANTAISTA ALKAEN ALOITAMME KLO 16.00!
Kerro, kirjoita tai kilauta myös kaverille!
T. Jopi
Kerro, kirjoita tai kilauta myös kaverille!
T. Jopi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)