I had an interesting experience at the weekend. In both services I told about a petition I wanted to collect signatures for. This was about the plans of the Palestinian leaders to ask for UN recognition of a Palestinian state on pre-1967 lines without negotiation with Israel.
In the Saturday service only one younger person signed, plus a couple of older people. No one else showed any interest. In the Sunday service many people signed, most of them older. This leaves me wondering why the difference? Do we not follow the news?
If we are to raise up a new generation that will change our city, we must take an active interest in world issues not just those in our church. We have been talking about human slavery and trafficking and how Fair Trade can help. Social justice is important to God and should be to us.
What about Israel and the Palestinians? Don’t the Palestinians have a right to a state of their own? Why is it that at least four times since 1948, Palestinian leaders have rejected the chance for a negotiated settlement with Israel and for most of the past two years they have refused to negotiate with Israel at all? Because they do not accept the permanent existence of Jewish state. They want a one state solution with all Jews out.
This is as much an issue of injustice as human trafficking or slavery. We Christians share a special responsibility because for most of the past 2000 years Christians have persecuted and murdered Jews. Only last century did others take the lead in attacks against Jews. Jesus and the apostles were all Jews. As Gentile believers we have been brought into a Jewish root as Paul explains in Romans 11. We have a special responsibility to Jews.
I am not saying that Israel never mishandles situations and unfortunately non-fighters do get hurt but as the only properly democratic state in the area Israel has the checks and balances to deal with things that go wrong. As a democratic state it also has the right to protect its own people from attack and to negotiate its own agreements with its neighbors without being forced into solutions by the UN.
A UN resolution will most likely be followed more boycotts against Israel when it does not comply with the demand to withdraw to the pre-1967 borders. Thus any state that votes in favor of the UN resolution is supporting a process that will increase the threat to the people of Israel. I don’t want Finland to have that guilt before God. Finland should support a negotiated solution. That is what the petition is about. Think about it and if you want to get the email version contact me at gturner@netti.fi.
If you wonder why the pre-1967 borders are unacceptable for Israel look at the map in http://www.youtube.com/user/shaharclips#p/a/u/0/k2hZ6SlSqq0
Let us really be aware of the issues in our world and do what we can in both prayer and action to proclaim the gospel and fight for justice.
Graham
perjantai 29. heinäkuuta 2011
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
There he was – gone!
No, I don’t mean Markus, I mean our kingdom hero for last week – Enoch.
One day more that 5000 years ago he disappeared and somehow people knew that God had taken him. The Bible does not explain how they knew. Plenty of other people certainly went missing in those days, so why is Enoch’s case special?
The Bible tells us that the other descendents of Adam “lived” a certain number of years and then “died”. Of Enoch we read in direct parallel to the words “lived” and “died” – “walked with God” and “God took him”.
There was no doubt in the minds of people who knew Enoch that he had a special relationship with God. There was thus no doubt that when he disappeared he went to be with God. Whether or not anyone saw him go we are not told.
In the book of Enoch (listen to my sermon for details about that) we are told:
“And it came to pass after this that his name during his lifetime was raised aloft to that Son of Man and to the Lord of Spirits from amongst those who dwell on the earth. And he was raised aloft on the chariots of the spirit and his name vanished among them.” Enoch 70v1,2.
So by 100 BC the Jewish tradition was that Enoch was taken in a similar way to Elijah, 2 Kings chapter 2. Whether it happened that way or not we cannot be sure because the Book of Enoch is not in the Bible.
What will people say about us at our funerals? Wouldn’t it be wonderful if they said “He or she walked with God, right till their last breath”.
Some Christians are so focused on the “rapture” (1 Thess. 4 and 1 Cor. 15), and yes, it will be wonderful if we go to be with Jesus without dying, though remember that even if we die first we still share in the rapture (that was Paul’s point in 1 Thess. 4v13-18). But the rapture is not so important as the question “Did we walk with God before we died (or were raptured)?”
To walk with God now means to have faith in him, because without faith no one can please God, (Heb.11v6) and to walk by the Spirit, which means to focus on the things that please the Spirit (Rom.8v4-9,14), depend on his power for living (Rom.8v10-13) and let him produce his fruit in our lives (Gal.5v22-25).
Based on 43 years as a disciple of Jesus I can assure you that the only way to live the Christian life is through the Spirit. It is not through just coming to meetings, or copying Christian friends or even trying to follow the Bible (good though all of these things are). Once we have had our relationship with God restored through faith in Jesus our Savior, it is only through the Spirit that we can then walk with God. Are you walking by the Spirit each day and all day? Why not start now?
God wants us all to be kingdom heroes who will walk with him in these confusing and, at times, frightening days. He wants his kingdom to come on earth and our task is to prepare the way. Let’s do it!
Graham Turner
One day more that 5000 years ago he disappeared and somehow people knew that God had taken him. The Bible does not explain how they knew. Plenty of other people certainly went missing in those days, so why is Enoch’s case special?
The Bible tells us that the other descendents of Adam “lived” a certain number of years and then “died”. Of Enoch we read in direct parallel to the words “lived” and “died” – “walked with God” and “God took him”.
There was no doubt in the minds of people who knew Enoch that he had a special relationship with God. There was thus no doubt that when he disappeared he went to be with God. Whether or not anyone saw him go we are not told.
In the book of Enoch (listen to my sermon for details about that) we are told:
“And it came to pass after this that his name during his lifetime was raised aloft to that Son of Man and to the Lord of Spirits from amongst those who dwell on the earth. And he was raised aloft on the chariots of the spirit and his name vanished among them.” Enoch 70v1,2.
So by 100 BC the Jewish tradition was that Enoch was taken in a similar way to Elijah, 2 Kings chapter 2. Whether it happened that way or not we cannot be sure because the Book of Enoch is not in the Bible.
What will people say about us at our funerals? Wouldn’t it be wonderful if they said “He or she walked with God, right till their last breath”.
Some Christians are so focused on the “rapture” (1 Thess. 4 and 1 Cor. 15), and yes, it will be wonderful if we go to be with Jesus without dying, though remember that even if we die first we still share in the rapture (that was Paul’s point in 1 Thess. 4v13-18). But the rapture is not so important as the question “Did we walk with God before we died (or were raptured)?”
To walk with God now means to have faith in him, because without faith no one can please God, (Heb.11v6) and to walk by the Spirit, which means to focus on the things that please the Spirit (Rom.8v4-9,14), depend on his power for living (Rom.8v10-13) and let him produce his fruit in our lives (Gal.5v22-25).
Based on 43 years as a disciple of Jesus I can assure you that the only way to live the Christian life is through the Spirit. It is not through just coming to meetings, or copying Christian friends or even trying to follow the Bible (good though all of these things are). Once we have had our relationship with God restored through faith in Jesus our Savior, it is only through the Spirit that we can then walk with God. Are you walking by the Spirit each day and all day? Why not start now?
God wants us all to be kingdom heroes who will walk with him in these confusing and, at times, frightening days. He wants his kingdom to come on earth and our task is to prepare the way. Let’s do it!
Graham Turner
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Näkemisiin!
Tuntuu kummalliselta siivota työhuonetta, silputa papereita ja poistaa omaa nimeään postituslistoilta. Ihan kuin olisin häviämässä maan päältä kokonaan, sillä niin täysillä olen tämän seurakunnan sykkeessä elänyt ja kaikkeni sille antanut välillä voimienikin yli (humoristisesti viimeiseksi työpäiväksi tuli 24/7). Toisaalta se tuntuu myös oikealta ja hyvältä, sillä olen tiennyt Jumalan kutsuneen minut jatko-opintojen pariin jo melkein pari vuotta. Sydämessäni on halu oppia, jotta voin opettaa ja argumentoida kestävästi. Samalla rukoilen virvoitusta ja vahvistusta Jumala-suhteeseeni ja koko perheemme elämään.
Haluan kiittää kaikkia elämässämme mukana olleita. Erityiskiitoksen ansaitsee myös meidän työntekijätiimme, joka on aivan uskomatonta sakkia. Te olette enemmän kuin työtovereita. Olette ystäviä ja Jumalan hulluja. Arvostan ja rakastan teitä.
Koko seurakunnalle haluan vielä lausua seuraavaa: Olkaa siunattuja ja panostakaa jatkossakin yhteisöllisyyteen ja ystävyyteen tässä seurakunnassa. Uskon sydämeni pohjasta Jopin olleen oikeassa ja Jumalan johdatuksessa, kun hän alunperin ehdotti yhteisöllisyyttä vuotemme teemaksi. Todellisen rakkauden, ystävyyden ja terveen yhteisöllisyyden myötä voimme toteuttaa myös sen, mitä Kristus meidät on tässä kaupungissa kutsunut tekemään. Ilman sitä emme.
Liian helposti oma itsekkyytemme ja piittaamattomuutemme pilaa sen, mitä Jumalalla on mielessään. Älkäämme salliko sitä, vaan kehottakaamme toisiamme edelleen yhteyteen, kärsimään vaivaa ja kantamaan seurakuntaa eli toisiamme niin hyvässä kuin pahassa.
Siunausta toivottaen
Markus
Herää rukoilemaan!
Osallistuin eilen Facebookissa mielenkiintoiseen keskusteluun erään yhdysvaltalaisen ystäväni seinällä. Heidän paikallinen mediansa oli nimittänyt Breivikiä termillä kristitty fundamentalisti - vähän samaan tapaan kuin islamilaisia itsemurhapommittajia nimitetään islamilaisiksi fundamentalisteiksi. Yritin selittää keskusteluun osallistuneille, että pohjoismaalaisen näkökulmasta kaikki pohjoismaalaiset ovat kristittyjä - uskoivat he sitten Jumalaan tai ei. Kyseessä kun on meidän kulttuuriperintömme - ei niinkään uskontomme. Kristitty Breivik ei ole, vaikka hän 15-vuotiaana konfirmaatioon osallistuikin.
Samalla kuitenkin kiinnostuin hieman tutkimaan asiaa. Etsin Youtubesta käsiini Breivikin itse 1500-sivuisesta kirjastaan tekemän 12-minuuttisen videotiivistelmän ja katsoin sen inhotuksesta huolimatta.
Videosta käy selkeästi ilmi, että Breivik oli huolestunut Suomessakin tutusta ilmiöstä: kaikki kristilliseen kulttuuriperintöömme liittyvä karsitaan pois suvaitsevaisuuden nimissä ja samaisen suvaitsevaisuuden nimissä sallitaan erityisvapauksia esimerkiksi islaminuskoisille. Onpahan Suomessakin ollut puhetta sharian käyttöönotosta.
Videota katsellessani huomasin kauhukseni, että jaan saman huolen Breivikin kanssa - tosin eri lähtökohdista ja täysin eri asenteella. Hän on oikeistolaisnationalisti ja minä kristitty (videolla Breivikin taustayhteisö Knights Templar Europe kuvataan kulttuurillisesti - ei uskonnollisesti - kristilliseksi). Henkilökohtaisesti en edes ymmärrä, mitä Breivik tahtoi käsittämättömällä teollaan saada aikaan. Keskusteluako? Sitä taatusti syntyi, mutta en usko sen olevan Breivikille kovinkaan myönteistä. Kannatusta aatteelleen? Ihmisten reaktio näyttää olevan täysin päinvastainen. Esimerkiksi Facebookista löytyy satoja miehen nimelle omistettuja sivustoja, jotka alkavat sanoilla "tappakaa", "hirttäkää", "ampukaa" jne.
Yhden asian Breivikin mieletön teko tulee saamaan aikaiseksi. Vihan aallot lyövät entistä kovemmin Euroopassakin. Samalla otetaan leimakirveet entistä kovempaan käyttöön. Toisinajattelijoita pidetään jo nyt suvaitsemattomia, mutta pian heistä leivotaan fundamentalisteja. Tässä tapauksessa amerikkalainen lehdistö on jo tämänkin ehtinyt tekemään.
Mielestäni meidän olisi kristittyinä syytä herätä siitä unesta, jota olemme jo pitkään nukkuneet ja alkaa tosissamme rukoilemaan maamme ja sen päättäjien puolesta. Lisäksi meidän tulisi ottaa osaa maassamme käytävään keskusteluun, eikä vaieta pelonsekaisin tuntein. Tämä aika kaipaa Jumalan sanaan perustuvaa ohjausta, jotta voimme välttää sekä kiihkonationalismin että suvaitsevaisuudeksi naamioituneen samanmielisyyden.
Herätkää! Rukoilkaa!
Markus
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Lukuapua Tuomarien kirjaan
Muutin hieman sunnuntain ohelta puhettani ja jouduin siinä yhteydessä poistamaan hieman materiaalia. Tässä on sunnuntain kuuntelijoillekin johdannollisia asioita:
Tuomarien kirjan kuva Israelista
1) Löysä poliittinen organisaatio. Tuomarien ajan Israel ei ole vahva kansakunta, vaan hieman hajallaan eläviä heimoja. Paikallinen johtajuus tyypillistä - kansallisia johtajia Tuomarien kirjassa ei esiinny oikeastaan lainkaan. Kirjassa toistuu usein lause tai sen osa: ”Siihen aikaan Israelissa ei ollut kuningasta, vaan kukin teki sitä mikä oli oikein hänen omissa silmissään.” Tällä viitataan todelliseen ongelmaan, jonka vasta Daavid kuninkaana ratkaisee.
2) Haavoittuvaisuus muiden kansojen hyökkäyksille.
3) Veljessodat. Israelin 12 heimoa taistelevat toisiaan vastaan jopa niin kovasti, että yksi heimoista joudutaan Tuomarien kirjan loppupäässä herättämään uudelleen henkiin.
4) Epäjumalanpalvelus. Israel palvoo Baalia ja Astartea.
Tuomarien kirjan toistuvat teemat
1) Israel pitäytyi epäjumalanpalveluksessa. Kirjalle tyypillistä on seuraavanlainen kehä: Israel luopuu Herrasta ja palvelee muita jumalia, Jumala myy heidät jonkin toisen kansan orjuuden alaiseksi, Israel huutaa Herraa avuksi ja Jumala pelastaa Israelin. Kirjan loppupuolella tämä kehä muuttuu tavalla, joka osoittaa Israelin käyvän yhä syvemmälle synnissään.
2) Herra rankaisi johdonmukaisesti Israelia sen synnistä.
3) Herra on Israelin ainut todellinen pelastaja. Tämä tulee esiin erityisen hyvin Simsonin kohdalla.
4) Herra on kaikkivaltias. Teologisesti Tuomarien kirja esittää Jumalan voimana, joka on kaiken takana.
Terkuin
Markus
Tuomarien kirjan kuva Israelista
1) Löysä poliittinen organisaatio. Tuomarien ajan Israel ei ole vahva kansakunta, vaan hieman hajallaan eläviä heimoja. Paikallinen johtajuus tyypillistä - kansallisia johtajia Tuomarien kirjassa ei esiinny oikeastaan lainkaan. Kirjassa toistuu usein lause tai sen osa: ”Siihen aikaan Israelissa ei ollut kuningasta, vaan kukin teki sitä mikä oli oikein hänen omissa silmissään.” Tällä viitataan todelliseen ongelmaan, jonka vasta Daavid kuninkaana ratkaisee.
2) Haavoittuvaisuus muiden kansojen hyökkäyksille.
3) Veljessodat. Israelin 12 heimoa taistelevat toisiaan vastaan jopa niin kovasti, että yksi heimoista joudutaan Tuomarien kirjan loppupäässä herättämään uudelleen henkiin.
4) Epäjumalanpalvelus. Israel palvoo Baalia ja Astartea.
Tuomarien kirjan toistuvat teemat
1) Israel pitäytyi epäjumalanpalveluksessa. Kirjalle tyypillistä on seuraavanlainen kehä: Israel luopuu Herrasta ja palvelee muita jumalia, Jumala myy heidät jonkin toisen kansan orjuuden alaiseksi, Israel huutaa Herraa avuksi ja Jumala pelastaa Israelin. Kirjan loppupuolella tämä kehä muuttuu tavalla, joka osoittaa Israelin käyvän yhä syvemmälle synnissään.
2) Herra rankaisi johdonmukaisesti Israelia sen synnistä.
3) Herra on Israelin ainut todellinen pelastaja. Tämä tulee esiin erityisen hyvin Simsonin kohdalla.
4) Herra on kaikkivaltias. Teologisesti Tuomarien kirja esittää Jumalan voimana, joka on kaiken takana.
Terkuin
Markus
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Mitä on Raamatun kirjaimellinen lukeminen?
Saarnasin tänään Tuomarien kirjan luvuista 13-16, jotka kertovat tuomarista nimeltä Simson. Kirjoittaja esittelee hänet meille hyvin ristiriitaisena hahmona: Jumalan henki ajaa häntä mahtaviin tekoihin Israelin vapauttamiseksi, mutta Simson itse tuntuu olevan holtiton naissankari. Lisäksi Simsoniin liittyy useita yli-inhimillisiä piirteitä: hän muun muassa repii leijonan palasiksi paljain käsin ja kantaa kaupunginportin Hebronissa sijaitsevalle vuorelle. Vaikka uskonkin, että Jumalalle mikään ei ole mahdotonta, täytyy rehellisyyden nimissä kysyä, onko kertomus Simsonista hieman liioiteltu?
Tulkitsemmeko Raamattua omien silmälasiemme läpi?
Monesti meillä 2000-luvun raamatunlukijoilla on ongelmana se, että emme ymmärrä alkuunkaan sen ajan tapoja, jolloin Raamattu kirjoitettiin. Helposti käymme lukemaan kertomuksia Kaananin maan valloittamisesta ja tuomareista oman aikamme tapojen ja käsitysten valossa.
Näin ollen tarkastelemme näitä muinaisia tekstejä oman aikamme historiankirjoituksena, emmekä osaa edes ajatella, että kirjoittajan ainoa tarkoitus ei välttämättä ollutkaan historiallisten tapahtumien pelkistetty lateleminen vuosilukuineen. Hän kun kirjoitti paikoitellen lähes saarnaa ja järjesti historiallisen materiaalinsa sen mukaisesti. Esimerkiksi Joosuan, Tuomarien ja Samuelien kirjojen kohdalla voimme todeta niiden muodostavan jatkumon, jossa välitetään historian tapahtumien ohella myös teologista ymmärrystä siitä, mikä Israelin kansan ja Jumalan välinen suhde oli noina aikoina.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että Joosuan, Tuomarien, Samuelin ja Kuninkaiden kirjoissa esiintyvät henkilöt olisivat epähistoriallisia. Esimerkiksi Simson on mielestäni todellinen henkilö, mutta samalla on mahdollista, että kirjoittaja järjesti Pyhän Hengen ohjauksessa hänen elämäänsä liittyvät asiat niin, että kirjoittajan sanoma Israelin luopumuksesta ja Jumalan kaikkivaltiaasta ja uskollisesta avusta tulee selkeästi esille.
Kirjoittajan tarkoitus tulee esille kun tarkastelemme kertomusta Simsonista huolellisesti ja huomaamme, kuinka hienoa kirjallisuutta se on pienine vihjeineen ja tekstiin luotuine rakenteineen (esim. koko tarina on rakennettu salaisuuden varaan, jota pikku hiljaa paljastetaan neljässä osassa ja tekstissä esiintyy 3 tapahtumaa, joissa Henki vaikuttaa Simsonissa ja 3 tapahtumaa, jotka osoittavat hänen olevan reppana ilman Henkeä). Lähempi tarkastelu osoittaakin, että tämä viimeinen tuomari on samalla kuva koko Israelin tilasta: hän leikkii nasiirilupauksellaan ja lopulta joutuu eroon Jumalasta ja kahleisiin - kunnes Jumala armossaan hänet nostaa.
Historiallinen kerronta Vanhassa testamentissa
3000 vuotta sitten ei vaadittu samalla tavalla proosallista ja mahdollisimman objektiivista historiankuvausta kuin meidän aikamme. Tuomarien kirjan kirjoittaja saattoi hyvinkin käyttää hyberbolaa eli liioittelua, jotta hän sai aikansa lukijat/kuulijat ymmärtämään kertomuksen sisältävän tärkeän sanoman. Esimerkiksi Joosuan kirjan kohdalla hyberbolan käyttö on selvää, sillä kirjan alkuosan sotakertomusten kuvaama täydellinen tuho ei vastaa kirjan itsensä ja Tuomarien kirjan antamaa kuvausta maasta, jota ei saatu täysin valloitetuksi. Näin Raamattu siis itse todistaa, että hyperbolaa käytetään sen sisällä.
Ehkäpä Tuomarien kirjan kirjoittaja toimi näin myös kuvatessaan Simsonin elämää, ehkä ei. Uskomme Jumalaan, jonka voimassa mahdottomat asiat muuttuvat mahdollisiksi. Samalla myös mekin, jotka uskomme, että Raamattu on Jumalan erehtymätöntä ja virheetöntä sanaa, voimme edellä kuvaamani mukaisesti pohtia, onko Simsonin kohdalla kuvattu historiaa valikoivasti ja liioitellen. Näin siksi, että teksti sallii tämän.
Luemme ja uskomme siihen kirjaimellisesti, mutta samalla emme naivisti. Ymmärrämme, että tekstit saavat oikean merkityksensä vain niiden alkuperäisessä kehyksessä - sen perusteella, mitä Pyhä Henki ohjasi alkuperäiset kirjoittajat kirjoittamaan. Ymmärrämme, että emme saa irrottaa tekstiä tästä alkuperäisestä kehyksestä ja laittaa sitä toiseen, koska tällöin me annamme tekstille uuden merkityksen.
Oikea kirjaimellinen lukeminen ottaa siis aina tekstin taustan ja tyyliin huomioon. Muu olisi ylpeyttä ja typeryyttä, sillä silloin lukija on vaarassa siirtää omat käsityksensä tekstin taustaksi ja muuttaa tekstin merkityksen. Olennaisin kysymys siis erityisesti Vanhan testamentin ikivanhoja kertomuksia lukiessamme on se, mitä kirjallisuudenlajia ne edustavat. Mutta kuuntele nyt kuitenkin se saarna, jotta tiedät paremmin, mistä puhun.
Siunattua kesää!
Markus
Tulkitsemmeko Raamattua omien silmälasiemme läpi?
Monesti meillä 2000-luvun raamatunlukijoilla on ongelmana se, että emme ymmärrä alkuunkaan sen ajan tapoja, jolloin Raamattu kirjoitettiin. Helposti käymme lukemaan kertomuksia Kaananin maan valloittamisesta ja tuomareista oman aikamme tapojen ja käsitysten valossa.
Näin ollen tarkastelemme näitä muinaisia tekstejä oman aikamme historiankirjoituksena, emmekä osaa edes ajatella, että kirjoittajan ainoa tarkoitus ei välttämättä ollutkaan historiallisten tapahtumien pelkistetty lateleminen vuosilukuineen. Hän kun kirjoitti paikoitellen lähes saarnaa ja järjesti historiallisen materiaalinsa sen mukaisesti. Esimerkiksi Joosuan, Tuomarien ja Samuelien kirjojen kohdalla voimme todeta niiden muodostavan jatkumon, jossa välitetään historian tapahtumien ohella myös teologista ymmärrystä siitä, mikä Israelin kansan ja Jumalan välinen suhde oli noina aikoina.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että Joosuan, Tuomarien, Samuelin ja Kuninkaiden kirjoissa esiintyvät henkilöt olisivat epähistoriallisia. Esimerkiksi Simson on mielestäni todellinen henkilö, mutta samalla on mahdollista, että kirjoittaja järjesti Pyhän Hengen ohjauksessa hänen elämäänsä liittyvät asiat niin, että kirjoittajan sanoma Israelin luopumuksesta ja Jumalan kaikkivaltiaasta ja uskollisesta avusta tulee selkeästi esille.
Kirjoittajan tarkoitus tulee esille kun tarkastelemme kertomusta Simsonista huolellisesti ja huomaamme, kuinka hienoa kirjallisuutta se on pienine vihjeineen ja tekstiin luotuine rakenteineen (esim. koko tarina on rakennettu salaisuuden varaan, jota pikku hiljaa paljastetaan neljässä osassa ja tekstissä esiintyy 3 tapahtumaa, joissa Henki vaikuttaa Simsonissa ja 3 tapahtumaa, jotka osoittavat hänen olevan reppana ilman Henkeä). Lähempi tarkastelu osoittaakin, että tämä viimeinen tuomari on samalla kuva koko Israelin tilasta: hän leikkii nasiirilupauksellaan ja lopulta joutuu eroon Jumalasta ja kahleisiin - kunnes Jumala armossaan hänet nostaa.
Historiallinen kerronta Vanhassa testamentissa
3000 vuotta sitten ei vaadittu samalla tavalla proosallista ja mahdollisimman objektiivista historiankuvausta kuin meidän aikamme. Tuomarien kirjan kirjoittaja saattoi hyvinkin käyttää hyberbolaa eli liioittelua, jotta hän sai aikansa lukijat/kuulijat ymmärtämään kertomuksen sisältävän tärkeän sanoman. Esimerkiksi Joosuan kirjan kohdalla hyberbolan käyttö on selvää, sillä kirjan alkuosan sotakertomusten kuvaama täydellinen tuho ei vastaa kirjan itsensä ja Tuomarien kirjan antamaa kuvausta maasta, jota ei saatu täysin valloitetuksi. Näin Raamattu siis itse todistaa, että hyperbolaa käytetään sen sisällä.
Ehkäpä Tuomarien kirjan kirjoittaja toimi näin myös kuvatessaan Simsonin elämää, ehkä ei. Uskomme Jumalaan, jonka voimassa mahdottomat asiat muuttuvat mahdollisiksi. Samalla myös mekin, jotka uskomme, että Raamattu on Jumalan erehtymätöntä ja virheetöntä sanaa, voimme edellä kuvaamani mukaisesti pohtia, onko Simsonin kohdalla kuvattu historiaa valikoivasti ja liioitellen. Näin siksi, että teksti sallii tämän.
Luemme ja uskomme siihen kirjaimellisesti, mutta samalla emme naivisti. Ymmärrämme, että tekstit saavat oikean merkityksensä vain niiden alkuperäisessä kehyksessä - sen perusteella, mitä Pyhä Henki ohjasi alkuperäiset kirjoittajat kirjoittamaan. Ymmärrämme, että emme saa irrottaa tekstiä tästä alkuperäisestä kehyksestä ja laittaa sitä toiseen, koska tällöin me annamme tekstille uuden merkityksen.
Oikea kirjaimellinen lukeminen ottaa siis aina tekstin taustan ja tyyliin huomioon. Muu olisi ylpeyttä ja typeryyttä, sillä silloin lukija on vaarassa siirtää omat käsityksensä tekstin taustaksi ja muuttaa tekstin merkityksen. Olennaisin kysymys siis erityisesti Vanhan testamentin ikivanhoja kertomuksia lukiessamme on se, mitä kirjallisuudenlajia ne edustavat. Mutta kuuntele nyt kuitenkin se saarna, jotta tiedät paremmin, mistä puhun.
Siunattua kesää!
Markus
tiistai 12. heinäkuuta 2011
New Wine tastes fine!
There were four from our small group at the New Wine happening this year. Our group started as a result of a prophecy we received at a New Wine event last year, so it was great to see fruit.
We met several other past or present members of our church during the days from Wednesday to Sunday. Ville and Johanna Männistö from India appeared in one seminar we attended. Tomi and Anna-Stiina Vaahtera and family were there. It was great to be blessed by the wonderful gift Tomi has as he led worship in the morning sessions.
The whole Vuorinen family was there and Hannu preached a powerful sermon on Saturday evening about the temptations we need to overcome if we are to live in the power of the Holy Spirit. Petra was one of the leaders of the youth program and she was bubbling with enthusiasm as she told what God had been doing amongst the youth.
There were two visiting speakers. Miles Toulmin the assistant vicar from Holy Trinity Brompton spoke in the evening meetings challenging us to go forward in our faith and to spread the kingdom. HTB has not only given birth to the Alpha course but has planted 12 new churches in the London area. Miles also told about their pastorate system, which has strengthened their small group work by providing middle-sized groups in which people can meet others and find small groups. Our “Kasvetaan yhdessä” group this autumn will follow similar principles.
Michael Yaron from Israel shared his experience of planting a church there. This has grown to 100 members with 17 languages. Imagine the challenges they have to overcome! You can support this church by giving to the the Suomen Vapaakirkko Israel work.
The afternoon seminars provided practical teaching on many aspects of the work of the Kingdom of God. For me the Healing on the Streets ministry Helsinki Vineyard church is engaged in was exciting and challenging. Ari Puonti, their pastor, told how they go to the streets of Helsinki and offer to pray for healing for the people who pass by. The response is generally positive and some people get healed and through that get interested in Jesus the healer. Ari took a group of 40 to Jämsä tori to “practice”. I wonder when we will do this in Turku tori?
New Wine recordings can be obtained from www.puheet.fi. I recommend checking out if there is something God wants you to order and listen to.
The concluding praise celebration included testimonies of what people had experienced of God’s work during the week, great praise music from the combined youth and adult bands and the roar of thunder. It was dramatic and felt that God was speaking his approval of our praise for his goodness. Your Kingdom come, Lord.
Graham
P.S. If you would like to add your name to a petition (address) Kristina and I are circulating, asking the Finnish government not to support the unilateral declaration of a Palestinian state in the United Nations in September, but to insist on a negotiated settlement, please email me (gturner@netti.fi) and we will send you a copy to add your name to and forward to others if you want.
We met several other past or present members of our church during the days from Wednesday to Sunday. Ville and Johanna Männistö from India appeared in one seminar we attended. Tomi and Anna-Stiina Vaahtera and family were there. It was great to be blessed by the wonderful gift Tomi has as he led worship in the morning sessions.
The whole Vuorinen family was there and Hannu preached a powerful sermon on Saturday evening about the temptations we need to overcome if we are to live in the power of the Holy Spirit. Petra was one of the leaders of the youth program and she was bubbling with enthusiasm as she told what God had been doing amongst the youth.
There were two visiting speakers. Miles Toulmin the assistant vicar from Holy Trinity Brompton spoke in the evening meetings challenging us to go forward in our faith and to spread the kingdom. HTB has not only given birth to the Alpha course but has planted 12 new churches in the London area. Miles also told about their pastorate system, which has strengthened their small group work by providing middle-sized groups in which people can meet others and find small groups. Our “Kasvetaan yhdessä” group this autumn will follow similar principles.
Michael Yaron from Israel shared his experience of planting a church there. This has grown to 100 members with 17 languages. Imagine the challenges they have to overcome! You can support this church by giving to the the Suomen Vapaakirkko Israel work.
The afternoon seminars provided practical teaching on many aspects of the work of the Kingdom of God. For me the Healing on the Streets ministry Helsinki Vineyard church is engaged in was exciting and challenging. Ari Puonti, their pastor, told how they go to the streets of Helsinki and offer to pray for healing for the people who pass by. The response is generally positive and some people get healed and through that get interested in Jesus the healer. Ari took a group of 40 to Jämsä tori to “practice”. I wonder when we will do this in Turku tori?
New Wine recordings can be obtained from www.puheet.fi. I recommend checking out if there is something God wants you to order and listen to.
The concluding praise celebration included testimonies of what people had experienced of God’s work during the week, great praise music from the combined youth and adult bands and the roar of thunder. It was dramatic and felt that God was speaking his approval of our praise for his goodness. Your Kingdom come, Lord.
Graham
P.S. If you would like to add your name to a petition (address) Kristina and I are circulating, asking the Finnish government not to support the unilateral declaration of a Palestinian state in the United Nations in September, but to insist on a negotiated settlement, please email me (gturner@netti.fi) and we will send you a copy to add your name to and forward to others if you want.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)