Osallistuin eilen Facebookissa mielenkiintoiseen keskusteluun erään yhdysvaltalaisen ystäväni seinällä. Heidän paikallinen mediansa oli nimittänyt Breivikiä termillä kristitty fundamentalisti - vähän samaan tapaan kuin islamilaisia itsemurhapommittajia nimitetään islamilaisiksi fundamentalisteiksi. Yritin selittää keskusteluun osallistuneille, että pohjoismaalaisen näkökulmasta kaikki pohjoismaalaiset ovat kristittyjä - uskoivat he sitten Jumalaan tai ei. Kyseessä kun on meidän kulttuuriperintömme - ei niinkään uskontomme. Kristitty Breivik ei ole, vaikka hän 15-vuotiaana konfirmaatioon osallistuikin.
Samalla kuitenkin kiinnostuin hieman tutkimaan asiaa. Etsin Youtubesta käsiini Breivikin itse 1500-sivuisesta kirjastaan tekemän 12-minuuttisen videotiivistelmän ja katsoin sen inhotuksesta huolimatta.
Videosta käy selkeästi ilmi, että Breivik oli huolestunut Suomessakin tutusta ilmiöstä: kaikki kristilliseen kulttuuriperintöömme liittyvä karsitaan pois suvaitsevaisuuden nimissä ja samaisen suvaitsevaisuuden nimissä sallitaan erityisvapauksia esimerkiksi islaminuskoisille. Onpahan Suomessakin ollut puhetta sharian käyttöönotosta.
Videota katsellessani huomasin kauhukseni, että jaan saman huolen Breivikin kanssa - tosin eri lähtökohdista ja täysin eri asenteella. Hän on oikeistolaisnationalisti ja minä kristitty (videolla Breivikin taustayhteisö Knights Templar Europe kuvataan kulttuurillisesti - ei uskonnollisesti - kristilliseksi). Henkilökohtaisesti en edes ymmärrä, mitä Breivik tahtoi käsittämättömällä teollaan saada aikaan. Keskusteluako? Sitä taatusti syntyi, mutta en usko sen olevan Breivikille kovinkaan myönteistä. Kannatusta aatteelleen? Ihmisten reaktio näyttää olevan täysin päinvastainen. Esimerkiksi Facebookista löytyy satoja miehen nimelle omistettuja sivustoja, jotka alkavat sanoilla "tappakaa", "hirttäkää", "ampukaa" jne.
Yhden asian Breivikin mieletön teko tulee saamaan aikaiseksi. Vihan aallot lyövät entistä kovemmin Euroopassakin. Samalla otetaan leimakirveet entistä kovempaan käyttöön. Toisinajattelijoita pidetään jo nyt suvaitsemattomia, mutta pian heistä leivotaan fundamentalisteja. Tässä tapauksessa amerikkalainen lehdistö on jo tämänkin ehtinyt tekemään.
Mielestäni meidän olisi kristittyinä syytä herätä siitä unesta, jota olemme jo pitkään nukkuneet ja alkaa tosissamme rukoilemaan maamme ja sen päättäjien puolesta. Lisäksi meidän tulisi ottaa osaa maassamme käytävään keskusteluun, eikä vaieta pelonsekaisin tuntein. Tämä aika kaipaa Jumalan sanaan perustuvaa ohjausta, jotta voimme välttää sekä kiihkonationalismin että suvaitsevaisuudeksi naamioituneen samanmielisyyden.
Herätkää! Rukoilkaa!
Markus
