Abelille usko oli todellista. Se oli elävä, se oli elämäntapa. Hänelle usko oli enemmän, kuin hän pystyi aisteillaan havaitsemaan. Hänelle usko oli varmuutta siihen, mitä ei vielä voinut nähdä. Nämä on niitä sanoja, joihin 11:sta luvun ensimmäisen jakeen voisi kiteyttää. Mielestäni suurin varma ero Kainin ja Abelin uhrin välillä, jonka Raamattu meille antaa oli se, että Abel uskoi.
Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä kolmannessa luvussa puhutaan Kainista. Hän toimii Johanneksen tekstissä varoittavana esimerkkinä: "Me emme saa olla sellaisia, kuin Kain. Kain tappoi veljensä, koska hänen tekonsa olivat pahoja ja hänen veljensä teot oikeita." Sen sijaan meitä kehotetaan rakastamaan veljeämme (lähimmäistä). Haaste, jonka Johannes antaa on huikea: ”Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta.” Meille länsimaisille ajatus saattaa tuntua vieraalta. Ehkä ei ole sattumaa, että Johannes tuo ajatuksen hyvin käytännölliseksi (myös meille länsimaisille): ”Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?” Rakkaus näkyy käytännön teoissa!
Abel oli historian ensimmäinen marttyyri. Kain tappoi veljensä, koska hänen tekonsa olivat vääriä ja Abelin teot oikeita. Abel kuoli uskonsa vuoksi, mutta samalla hänen uskonsa on edelleen kuin megafooni tuhansia vuosia myöhemmin. Siksi heprelaiskirjeen 12:sta luku rohkaisee meitä katsomaan Kristukseen: ”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaisuimen oikealla puolella.” -Hän on synnyttänyt uskon meissä ja Hän saattaa työnsä päätökseen meissä. Samalla Jeesus on loistava esimerkki meille: Mitä tahansa me kohdataan elämässä, niin pidetään katse kauempana, kuin ongelmat, vainot jne. Kristus katsoi ristin taakse. Hän näki, minkä ilon Hän vastaanottaa tuomalla pelastus niille, joita Hän rakastaa. Siispä pidetään katse Kristuksessa. Hän antaa suuremman ilon, kuin mikään muu tässä maailmassa.
Eletään rohkeasti elämää jossa usko on todellista. Se on elävää, se on elämäntapa. Annetaan uskon olla enemmän, kuin mitä pystymme aisteillamme havaitsemaan. Olkoon uskomme varmuutta siihen, mitä ei vielä voi nähdä. Hepr. 13:6: ”Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä?”
-Teemu
