Tuntuu kummalliselta siivota työhuonetta, silputa papereita ja poistaa omaa nimeään postituslistoilta. Ihan kuin olisin häviämässä maan päältä kokonaan, sillä niin täysillä olen tämän seurakunnan sykkeessä elänyt ja kaikkeni sille antanut välillä voimienikin yli (humoristisesti viimeiseksi työpäiväksi tuli 24/7). Toisaalta se tuntuu myös oikealta ja hyvältä, sillä olen tiennyt Jumalan kutsuneen minut jatko-opintojen pariin jo melkein pari vuotta. Sydämessäni on halu oppia, jotta voin opettaa ja argumentoida kestävästi. Samalla rukoilen virvoitusta ja vahvistusta Jumala-suhteeseeni ja koko perheemme elämään.
Haluan kiittää kaikkia elämässämme mukana olleita. Erityiskiitoksen ansaitsee myös meidän työntekijätiimme, joka on aivan uskomatonta sakkia. Te olette enemmän kuin työtovereita. Olette ystäviä ja Jumalan hulluja. Arvostan ja rakastan teitä.
Koko seurakunnalle haluan vielä lausua seuraavaa: Olkaa siunattuja ja panostakaa jatkossakin yhteisöllisyyteen ja ystävyyteen tässä seurakunnassa. Uskon sydämeni pohjasta Jopin olleen oikeassa ja Jumalan johdatuksessa, kun hän alunperin ehdotti yhteisöllisyyttä vuotemme teemaksi. Todellisen rakkauden, ystävyyden ja terveen yhteisöllisyyden myötä voimme toteuttaa myös sen, mitä Kristus meidät on tässä kaupungissa kutsunut tekemään. Ilman sitä emme.
Liian helposti oma itsekkyytemme ja piittaamattomuutemme pilaa sen, mitä Jumalalla on mielessään. Älkäämme salliko sitä, vaan kehottakaamme toisiamme edelleen yhteyteen, kärsimään vaivaa ja kantamaan seurakuntaa eli toisiamme niin hyvässä kuin pahassa.
Siunausta toivottaen
Markus
