Muutin hieman sunnuntain ohelta puhettani ja jouduin siinä yhteydessä poistamaan hieman materiaalia. Tässä on sunnuntain kuuntelijoillekin johdannollisia asioita:
Tuomarien kirjan kuva Israelista
1) Löysä poliittinen organisaatio. Tuomarien ajan Israel ei ole vahva kansakunta, vaan hieman hajallaan eläviä heimoja. Paikallinen johtajuus tyypillistä - kansallisia johtajia Tuomarien kirjassa ei esiinny oikeastaan lainkaan. Kirjassa toistuu usein lause tai sen osa: ”Siihen aikaan Israelissa ei ollut kuningasta, vaan kukin teki sitä mikä oli oikein hänen omissa silmissään.” Tällä viitataan todelliseen ongelmaan, jonka vasta Daavid kuninkaana ratkaisee.
2) Haavoittuvaisuus muiden kansojen hyökkäyksille.
3) Veljessodat. Israelin 12 heimoa taistelevat toisiaan vastaan jopa niin kovasti, että yksi heimoista joudutaan Tuomarien kirjan loppupäässä herättämään uudelleen henkiin.
4) Epäjumalanpalvelus. Israel palvoo Baalia ja Astartea.
Tuomarien kirjan toistuvat teemat
1) Israel pitäytyi epäjumalanpalveluksessa. Kirjalle tyypillistä on seuraavanlainen kehä: Israel luopuu Herrasta ja palvelee muita jumalia, Jumala myy heidät jonkin toisen kansan orjuuden alaiseksi, Israel huutaa Herraa avuksi ja Jumala pelastaa Israelin. Kirjan loppupuolella tämä kehä muuttuu tavalla, joka osoittaa Israelin käyvän yhä syvemmälle synnissään.
2) Herra rankaisi johdonmukaisesti Israelia sen synnistä.
3) Herra on Israelin ainut todellinen pelastaja. Tämä tulee esiin erityisen hyvin Simsonin kohdalla.
4) Herra on kaikkivaltias. Teologisesti Tuomarien kirja esittää Jumalan voimana, joka on kaiken takana.
Terkuin
Markus
