Valtakunnan sankarit -opetussarjamme myötä olemme tutustuneet moniin sellaisiin Vanhan testamentin teksteihin, joista harvemmin kuullaan saarnoja. Olemme tutustuneet niin Daavidin elämän varjopuoliin, tuomari Jeftaan, joka uhraa oman tyttärensä polttouhrina ja tulemme vielä tutustumaan Simsoniin, joka monella tavalla on koko Tuomarien kirjan mätä omena - ainakin Tuomarien kirjan kirjoittajan mielestä, jonka näkemyksen mukaan tuomarit huononevat huononemistaan lähtien Gideonista, jonka elämän loppuvaihe onkin jo täyttä epäjumalanpalvelusta.
Se, että näistä henkilöistä ja heidän elämänsä tapahtumista kuulee harvemmin puhuttavan kirkossa, johtuu varmasti monesta asiasta: Ensinnäkin on hyvin vaikea puhua kovin esikuvallisia saarnoja tapahtumista, joita Raamatussa kuvataan vähemmän esikuvallisina. Mitä mukama Daavidin aviorikos tai Jeftan älytön lupaus voivat meille opettaa? Lisäksi monet näistä tapahtumista nostavat esiin niin vaikeita kysymyksiä, että niiden parissa voi hyvinkin viettää useampiakin unettomia öitä. Onko Jumala hirviö, kun hänen omansa tekevät pahoja tekoja?
Valitsin "pahat pojat", Daavidin, Jeftan ja Simsonin saarnojeni kohteeksi, koska halusin opettaa meille seurakuntana hieman Raamatun lukemiseen liittyviä käytäntöjä:
Mielestäni on ensinnäkin erotettava toisistaan se, mitä Raamattu opettaa/käskee siitä, mikä siellä vain kerrotaan. Kaikki Raamatun tapahtumat ja henkilökuvaukset eivät ole meille esikuvallisia.
Joskus lankeamme ansaan yrittäen jotenkin kiillottaa tai puhdistaa Raamatun kuvausta uskonsankareista. Meitä vaivaa heidän epätäydellisyytensä ja suoranainen pahuutensa. Näin esimerkiksi Jeftan kohdalla, jonka suhteen yksi sun toinenkin Raamatun tulkitsija on yrittänyt ehdottaa, että Jefta ei todellisuudessa polttouhrannut tytärtään, vaan antoi hänet pysyvästi Herran palvelukseen.
Tekstissä Jefta kuitenkin vaikuttaa moisen hirmuteon tekevän, vaikka Mooseksen laki kielsi ihmisuhrit yksiselitteisesti. Jefta ei kuitenkaan tee tekoaan Jumalan käskystä vaan oman ylpeytensä ja oman kieroutuneen häpeäkulttuurinsa tähden. Meillä ei siis tulisi olla mitään tarvetta kaunistella Jeftan tekoa ja ikään kuin pitää Jumalan puolia - turhaan.
Mutta entä kohdat, joissa Jumala käskee hirmutekoja tekemään? Tietäähän jokainen Raamattua lukematonkin, että Israel valloittaa Kaananin maan tuhoamalla kansat edeltään - ja että Jumala käskee heitä olemaan säästämättä ketään. Niin raskaana olevat äidit kuin sylivauvatkin tapetaan sotakuntoisten miesten ohella!
Joosuan kirjan väkivaltaisuuden suhteen meitä auttaa kaksi asiaa:
1) Luvatessaan Kaananin maan Abrahamin jälkeläisille, Jumala keroo Aabrahamille (1Moos. 15:18), että he eivät voi vielä mennä maahan, koska siellä asuvien amorilaisten synnit eivät ole saavuttaneet täyttä mittaansa (akkadin kielellä amurru eli amorilainen tarkoittaa länsiläistä tai lännessä asuvaa eli kaikkia kansoja, jotka ovat kaksoisvirran näkökulmasta lännessä, Israelin alueella). Kansojen tuhoaminen oli siis perusteltu toimenpide Jumalan näkökulmasta ja liittyi ko. kansojen syntisyyteen.
2) Lisäksi on hyvä huomata, että kaikki Vanhan testamentin tekstit eivät edusta Jumalan ideaaleja/pyhyyttä, vaan kohtelevat aikaa jossa silloin elettiin hyvin realistisesti. Monesti meiltä jää huomaamatta, että meillä on 3000 vuoden ajallinen, kulttuurillinen ja eettinenkin etäisyys moniin Raamatun tapahtumiin. Määrätessään Israelin suorittamaan kansanmurhaa, Jumala on realisti. Hänhän sanoo, että mikäli kansat jäävät maahan, israelilaiset tulevat lankeamaan palvomaan toisten kansojen jumalia - ja juuri näin käy, koska he eivät toteuta Jumalan käskyä.
Vanha sanonta pätee tässä: Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Jos israelilaisten moraali ei ole tarpeeksi korkealla tasolla, he eivät kykene sillä tasolla myöskään toimimaan. Siksi Jumala opastaa israelilaiset toimimaan tavoilla, jotka tulee tulkita omassa viitekehyksessään - ajan tapojen ja toimintamallien pohjalta. Meille ne eivät ole ohjeellisia. Tosiasia on se, että me länsimaalaisessa sivistyksessä elävät ihmiset olemme monin tavoin moraalimme puolesta korkeammalla tasolla kuin 3000 vuotta sitten eläneet seemiläiset kansat - siitäkin huolimatta, että ihmisen luonto ei ole muuttunut miksikään.
Tarkastellaanpa vielä Mooseksen antamaa lakia ja sen tarkoitusta: Ennen lain antamista Jumala kärsi kaikkea sitä napinaa, jota israelilaiset hänen eteensä heittivät. Lain antamisen jälkeen rangaistukset kovenevat välittömästi ja israelilaisia alkaa kuolla. Selkeästi lain tarkoituksena on opettaa israelilaisille oikeaa elämää ja tehdä heistä Jumalan pyhä kansa.
Mutta ei tässä vielä kaikki: myöskään Vanhan testamentin laki ei kuvasta Jumalan ideaaleja täydellisesti vaikka se onkin Jumalan sanaa. Myös se löytää kulttuurillisen ja aikaan liittyvän värityksensä, minkä voimme nähdä tavasta, jolla Jeesus opettaa avioerosta häneltä kysyttäessä. Jeesus nimittäin vastaa, että Mooseksen laki salli avioeron ihmisten sydämen kovuuden tähden, mutta että näin ei ollut alusta asti. Mooseksen laki ei siis vastaa kaikilta osin Jumalan täydellistä tahtoa, mutta on pyhä ja hyvä, ja on ohjannut Jumalan kansaa oikeaan suuntaan siinä tilanteessa, johon se annettiin.
Raamattua täytyy lukea siis myös ymmärtäen, että sen tekstejä ei ensisijaisesti kirjoitettu meille vaan sen alkuperäisille lukijoille ja kuulijoille. Liian monesti lähestymme tekstejä pyhäkoulumaisella ymmärryksellä ja kadotamme samalla niiden todellisen merkityksen.
Nyt kipin kapin kaikki lukemaan Vanhaa testamenttia ja kyselemään vaikeita kysymyksiä. Myös Vanha testamentti on Jumalan sanaa ja kokonaisuutena se on tarkoitettu meidän uskomme ja elämämme ohjeeksi. Kunhan vain maltamme kärsivällisesti tutkia sitä ja löytää kirjoittajien alkuperäisen tarkoituksen.
Terkuin
Markus
PS. Sokerina pohalla vielä hieman akkadin kieltä lausuttuna. Tätä kieltä puhui muun muassa Kyyros, joka vapautti Israelilaiset pakkosiirtolaisuudesta noin 538 eKr. Klikkaa tästä.
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Saarnapalvelun ongelmat
Pyydämme syvästi kumartaen anteeksi, mutta alkukesän saarnat eivät ole tallentuneet koneelle. Tänä sunnuntaina pitämäni saarna Jeftasta on ainut puhe 12.6. jälkeen, joka on tallentunut järjestelmään.
Terveisin
Markus
Terveisin
Markus
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Abel, sekä usko, toivo ja rakkaus.
Abelille usko oli todellista. Se oli elävä, se oli elämäntapa. Hänelle usko oli enemmän, kuin hän pystyi aisteillaan havaitsemaan. Hänelle usko oli varmuutta siihen, mitä ei vielä voinut nähdä. Nämä on niitä sanoja, joihin 11:sta luvun ensimmäisen jakeen voisi kiteyttää. Mielestäni suurin varma ero Kainin ja Abelin uhrin välillä, jonka Raamattu meille antaa oli se, että Abel uskoi.
Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä kolmannessa luvussa puhutaan Kainista. Hän toimii Johanneksen tekstissä varoittavana esimerkkinä: "Me emme saa olla sellaisia, kuin Kain. Kain tappoi veljensä, koska hänen tekonsa olivat pahoja ja hänen veljensä teot oikeita." Sen sijaan meitä kehotetaan rakastamaan veljeämme (lähimmäistä). Haaste, jonka Johannes antaa on huikea: ”Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta.” Meille länsimaisille ajatus saattaa tuntua vieraalta. Ehkä ei ole sattumaa, että Johannes tuo ajatuksen hyvin käytännölliseksi (myös meille länsimaisille): ”Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?” Rakkaus näkyy käytännön teoissa!
Abel oli historian ensimmäinen marttyyri. Kain tappoi veljensä, koska hänen tekonsa olivat vääriä ja Abelin teot oikeita. Abel kuoli uskonsa vuoksi, mutta samalla hänen uskonsa on edelleen kuin megafooni tuhansia vuosia myöhemmin. Siksi heprelaiskirjeen 12:sta luku rohkaisee meitä katsomaan Kristukseen: ”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaisuimen oikealla puolella.” -Hän on synnyttänyt uskon meissä ja Hän saattaa työnsä päätökseen meissä. Samalla Jeesus on loistava esimerkki meille: Mitä tahansa me kohdataan elämässä, niin pidetään katse kauempana, kuin ongelmat, vainot jne. Kristus katsoi ristin taakse. Hän näki, minkä ilon Hän vastaanottaa tuomalla pelastus niille, joita Hän rakastaa. Siispä pidetään katse Kristuksessa. Hän antaa suuremman ilon, kuin mikään muu tässä maailmassa.
Eletään rohkeasti elämää jossa usko on todellista. Se on elävää, se on elämäntapa. Annetaan uskon olla enemmän, kuin mitä pystymme aisteillamme havaitsemaan. Olkoon uskomme varmuutta siihen, mitä ei vielä voi nähdä. Hepr. 13:6: ”Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä?”
-Teemu
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Mikä odottaa kulman takana?
Tämän viikon isoin uutistapahtuma maassamme on ollut Sauli Niinistön tiistainen ilmoitus siitä, että hän on päättänyt lähteä ehdokkaaksi ensi vuoden presidentinvaaleihin. Tiedotustilaisuudessa pitämässään puheessa Niinistö pohti sitä, miten maailma muuttuu nopeassa tahdissa ja miten muutos tuo jatkuvasti mukanaan uusia haasteita. Suomen lähitulevaisuutta Niinistö kommentoi sanoen: "Luulenpa, että tämänkin vaalikauden suurimmat haasteet ovat sellaisia, joista emme tänä päivänä vielä tiedä."
Niinistön sanoihin kätkeytyy varmasti syvä viisaus. Ja silti hän, niin kuin me kaikki muutkin, kuitenkin teemme suunnitelmia ja valmisteluja tulevaisuutta varten sen tietämyksen mukaan, mikä meillä tällä hetkellä on. Niinpä mekin työntekijätiiminä olemme hyvissä ajoin ennen kesälomille lähtöämme suunnitelleet ensi syksyn toimintaa seurakunnassa jo varsin pitkälle. On hyvä olla olemassa selkeät raamit valmiina, kun syksyllä lähdetään liikkeelle.
Mutta entäpä sitten, jos meillekin käy kuten Niinistö ennustaa, että osa ensi työkauden suurimmista haasteista ovat sellaisia, joihin emme tänään ole vielä mitenkään osanneet varautua? Tai entäpä jos jo loppuviikko tuo mukanaan jonkin Niinistön tiistaista ilmoitusta paljon suuremman uutispommin, kenties uutisen, joka ratkaisevalla tavalla järkyttää koko kansamme perusturvallisuutta?
Silloin nousee arvoon arvaamattomaan kesän opetussarjamme Valtakunnan sankarit kantava teema. Meidän on tärkeä pitää "katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään". Kun kulman takaa tulee eteemme yllättäviä haasteita, jotka uhkaavat murskata meidät alleen ja kun omat huolellisesti suunnitellut rakennelmamme sortuvat, silloin on turvallista tietää, että on jotakin, joka pysyy.
Jeesus haluaisi olla elämämme tärkein vaikuttaja, johon katseemme on kiinnitetty, tapahtuipa elämässämme ja ympärillämme sitten mitä tahansa. Silloin hän voi vaikuttaa meissä sitä uskoa, joka kaikesta huolimatta jatkaa eteenpäin. Uskoa, joka saa meidät kulkemaan läpi romuttuneiden suunnitelmien raunioiden ja yli palaneiden toiveiden tuhkakasojen. Uskoa, joka tekee uudet suunnitelmat - ehkä menneestä jotakin oppineena nyt hiukan viisaammat - ja lähtee jälleen liikkeelle.
Silloin voimme huomata liittyneemme siihen hyvällä tavalla hullujen uskovien joukkoon, joka periksi antamatta, toinen toistaan tukien kulkee eteenpäin kohti sitä, mikä ei vielä näy, mutta mikä on meille luvattu.
Jos haluat kuulla joistakin heistä lisää, tervetuloa mukaan kesäjumiksiimme!
Sirkka
Niinistön sanoihin kätkeytyy varmasti syvä viisaus. Ja silti hän, niin kuin me kaikki muutkin, kuitenkin teemme suunnitelmia ja valmisteluja tulevaisuutta varten sen tietämyksen mukaan, mikä meillä tällä hetkellä on. Niinpä mekin työntekijätiiminä olemme hyvissä ajoin ennen kesälomille lähtöämme suunnitelleet ensi syksyn toimintaa seurakunnassa jo varsin pitkälle. On hyvä olla olemassa selkeät raamit valmiina, kun syksyllä lähdetään liikkeelle.
Mutta entäpä sitten, jos meillekin käy kuten Niinistö ennustaa, että osa ensi työkauden suurimmista haasteista ovat sellaisia, joihin emme tänään ole vielä mitenkään osanneet varautua? Tai entäpä jos jo loppuviikko tuo mukanaan jonkin Niinistön tiistaista ilmoitusta paljon suuremman uutispommin, kenties uutisen, joka ratkaisevalla tavalla järkyttää koko kansamme perusturvallisuutta?
Silloin nousee arvoon arvaamattomaan kesän opetussarjamme Valtakunnan sankarit kantava teema. Meidän on tärkeä pitää "katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään". Kun kulman takaa tulee eteemme yllättäviä haasteita, jotka uhkaavat murskata meidät alleen ja kun omat huolellisesti suunnitellut rakennelmamme sortuvat, silloin on turvallista tietää, että on jotakin, joka pysyy.
Jeesus haluaisi olla elämämme tärkein vaikuttaja, johon katseemme on kiinnitetty, tapahtuipa elämässämme ja ympärillämme sitten mitä tahansa. Silloin hän voi vaikuttaa meissä sitä uskoa, joka kaikesta huolimatta jatkaa eteenpäin. Uskoa, joka saa meidät kulkemaan läpi romuttuneiden suunnitelmien raunioiden ja yli palaneiden toiveiden tuhkakasojen. Uskoa, joka tekee uudet suunnitelmat - ehkä menneestä jotakin oppineena nyt hiukan viisaammat - ja lähtee jälleen liikkeelle.
Silloin voimme huomata liittyneemme siihen hyvällä tavalla hullujen uskovien joukkoon, joka periksi antamatta, toinen toistaan tukien kulkee eteenpäin kohti sitä, mikä ei vielä näy, mutta mikä on meille luvattu.
Jos haluat kuulla joistakin heistä lisää, tervetuloa mukaan kesäjumiksiimme!
Sirkka
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Voisinko olla ystävä?
Luin vähän aikaa sitten naistenlehdestä jutun Suomeen avioliiton kautta muuttaneesta thai-naisesta, joka oli monen vaiheen kautta ajautunut thai-hierojaksi. Hän jakoi elämäntarinansa ja kertoi avoimesti ammatistaan seksipalveluja myyvänä hierojana. Hän mainitsi myös, että hänellä on vain kolme ystävää. Kaksi muuta thai-hierojaa ja yksi suomalainen, joka auttaa häntä työnsä puolesta yrittänjyyteen ja muihin käytännön asioihin liittyen.
Jutun lukeminen pysäytti minut pitkäksi aikaa. Se toi tämän naisen lähelle, teki hänestä minulle elävän ihmisen ja sai minut ajattelemaan myös omalla kotikadullani yritystoimintaansa harjoittavia thai-naisia. Miten he ovat joutuneet siihen asemaan missä ovat nyt? Millaista heidän elämänsä on ollut? Onko heillä yhtään ystävää?
Yksinäisyyttä ja irrallisuutta
Lehtijutussa esiintynyt nainen kertoi, että muut thai-naiset eivät halua seurustella thai-hierojien kanssa, jotta heitä ei yhdistettäisi hierojiin. Myös suomalaisten kanssa on hankalaa luoda kontakteja, mikä varmasti on aivan totta.
Näin varsinkin avioliittojen kautta Suomeen tulleet ulkomaalaiset naiset voivat jäädä hyvin eristyneiksi. He jäävät ilman valtion kotouttamisohjelmia, eivätkä opi kieltä kunnolla ja sitä kautta jäävät helposti yhteiskunnan ulkopuolelle ja ovat vaarassa ajautua hyväksikäytetyiksi.
Voisinko minä tehdä jotain?
Mietin tämän lehtijutun kuvaaman naisen elämää. Voisinko minä olla ystävä hänelle tai jollekin hänen kaltaiselleen naiselle ja auttaa häntä samalla oppimaan enemmän suomen kieltä ja sitä kautta ehkä työllistymään johonkin niistä ammateista, joista thai-hierojanaiset suomalaisen tutkimuksen mukaan haaveilevat, mutta joihin eivät voi huonon kielitaidon takia päästä. Tällaisia ammatteja ovat mm. siivooja tai vanhustenhoitaja.
Ehkä voisin aloittaa tervehtimällä kotikatuni thai-naisia ystävällisesti ja alkaa rakentaa tuttavuutta ja ehkä lopulta ystävyyttä. Tai voisin ottaa yhteyttä kaupungin sosiaalitoimeen ja kysyä onko heillä kontakteja näihin naisiin ja tietävätkö he tarvitsisiko joku naisista apua asioiden hoitamisessa suomenkielellä ja tarjoutua itse vapaaehtoiseksi. Nämä ovat suhteellisen pieniä asioita minulle, mutta voisivat olla muuttamassa jonkun thai-naisen elämää radikaalisti.
Jos haluat rukoilla isommalla porukalla ihmiskaupanuhrien puolesta, ole yhteydessä Anskuun (yhteystiedot saat seurakunnan toimistolta). Ansku kokoaa ihmisiä yhteen rukoilemaan muutamia kertoja kuussa.
Jutun lukeminen pysäytti minut pitkäksi aikaa. Se toi tämän naisen lähelle, teki hänestä minulle elävän ihmisen ja sai minut ajattelemaan myös omalla kotikadullani yritystoimintaansa harjoittavia thai-naisia. Miten he ovat joutuneet siihen asemaan missä ovat nyt? Millaista heidän elämänsä on ollut? Onko heillä yhtään ystävää?
Yksinäisyyttä ja irrallisuutta
Lehtijutussa esiintynyt nainen kertoi, että muut thai-naiset eivät halua seurustella thai-hierojien kanssa, jotta heitä ei yhdistettäisi hierojiin. Myös suomalaisten kanssa on hankalaa luoda kontakteja, mikä varmasti on aivan totta.
Näin varsinkin avioliittojen kautta Suomeen tulleet ulkomaalaiset naiset voivat jäädä hyvin eristyneiksi. He jäävät ilman valtion kotouttamisohjelmia, eivätkä opi kieltä kunnolla ja sitä kautta jäävät helposti yhteiskunnan ulkopuolelle ja ovat vaarassa ajautua hyväksikäytetyiksi.
Voisinko minä tehdä jotain?
Mietin tämän lehtijutun kuvaaman naisen elämää. Voisinko minä olla ystävä hänelle tai jollekin hänen kaltaiselleen naiselle ja auttaa häntä samalla oppimaan enemmän suomen kieltä ja sitä kautta ehkä työllistymään johonkin niistä ammateista, joista thai-hierojanaiset suomalaisen tutkimuksen mukaan haaveilevat, mutta joihin eivät voi huonon kielitaidon takia päästä. Tällaisia ammatteja ovat mm. siivooja tai vanhustenhoitaja.
Ehkä voisin aloittaa tervehtimällä kotikatuni thai-naisia ystävällisesti ja alkaa rakentaa tuttavuutta ja ehkä lopulta ystävyyttä. Tai voisin ottaa yhteyttä kaupungin sosiaalitoimeen ja kysyä onko heillä kontakteja näihin naisiin ja tietävätkö he tarvitsisiko joku naisista apua asioiden hoitamisessa suomenkielellä ja tarjoutua itse vapaaehtoiseksi. Nämä ovat suhteellisen pieniä asioita minulle, mutta voisivat olla muuttamassa jonkun thai-naisen elämää radikaalisti.
Jos haluat rukoilla isommalla porukalla ihmiskaupanuhrien puolesta, ole yhteydessä Anskuun (yhteystiedot saat seurakunnan toimistolta). Ansku kokoaa ihmisiä yhteen rukoilemaan muutamia kertoja kuussa.
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Spirit and flesh
Finished with the Spirit?
Our series on the Holy Spirit is now finished but that does not mean that our focus on the Holy Spirit can stop. Only through the power and wisdom of the Holy Spirit can we fulfill our vision to raise up a new generation to change our city.
We need the Spirit
No matter how much we organize and plan, without the Holy Spirit we will not succeed. The reason is that God's purpose is not to bless our efforts, but to do his work through us, and that requires cooperation with the Holy Spirit.
I am not saying that God will not bless some of our efforts, because he loves his children and appreciates what they do, but in the long term as we mature, he has to teach us that we are called to be his representatives on earth, not his substitutes. So let us commit ourselves to learn daily how to walk by the Spirit.
Paul's problem
In Romans 6-8 Paul deals with the struggle between the flesh and the Spirit. Without a proper understanding of these chapters we can become discouraged when we find in ourselves the same evil thoughts and feelings continuing year by year. Shouldn't we be different the longer we live as Christians? Obviously yes, but we need to understand Paul's teaching carefully.
What is the flesh?
In each of us there is an evil program, which is the source of the evil in us. Paul calls it "the flesh" or "the old nature". That flesh will never get better no matter how long we live as a Christian. It will always be a source of evil thoughts and feelings in us.
We are called to ignore the flesh and "tune in" to the Holy Spirit. With the help of the Spirit what we say and do will become more and more like Jesus.
Thus, seen from the outside, we should get better as we mature as Christian disciples, because the fruit of the Spirit increasingly shows through us. But inside there will always be the battle between the flesh and the Spirit until the wonderful day when our old body dies and with it, all the old programming.
Updating the computer
It is like when a person gets a new computer. All the junk is left on their old computer and they only transfer the valuable information to the new one.
Similarly, that which has been formed by the Holy Spirit in us will be transferred to the new body. Then, and only then, we will know peace from the inner struggle. Until that time the flesh remains as a source of evil thoughts and feelings in us and we need to be constantly on the alert not to give it space to control our words and actions.
Don't be discouraged
So let's not be discouraged by the inner struggle we all face, but let us persistently follow the Spirit and make sure that only what comes from him is expressed in our words and actions. Those who are led by the Spirit are sons of God. Romans 8v14.
Graham Turner
Our series on the Holy Spirit is now finished but that does not mean that our focus on the Holy Spirit can stop. Only through the power and wisdom of the Holy Spirit can we fulfill our vision to raise up a new generation to change our city.
We need the Spirit
No matter how much we organize and plan, without the Holy Spirit we will not succeed. The reason is that God's purpose is not to bless our efforts, but to do his work through us, and that requires cooperation with the Holy Spirit.
I am not saying that God will not bless some of our efforts, because he loves his children and appreciates what they do, but in the long term as we mature, he has to teach us that we are called to be his representatives on earth, not his substitutes. So let us commit ourselves to learn daily how to walk by the Spirit.
Paul's problem
In Romans 6-8 Paul deals with the struggle between the flesh and the Spirit. Without a proper understanding of these chapters we can become discouraged when we find in ourselves the same evil thoughts and feelings continuing year by year. Shouldn't we be different the longer we live as Christians? Obviously yes, but we need to understand Paul's teaching carefully.
What is the flesh?
In each of us there is an evil program, which is the source of the evil in us. Paul calls it "the flesh" or "the old nature". That flesh will never get better no matter how long we live as a Christian. It will always be a source of evil thoughts and feelings in us.
We are called to ignore the flesh and "tune in" to the Holy Spirit. With the help of the Spirit what we say and do will become more and more like Jesus.
Thus, seen from the outside, we should get better as we mature as Christian disciples, because the fruit of the Spirit increasingly shows through us. But inside there will always be the battle between the flesh and the Spirit until the wonderful day when our old body dies and with it, all the old programming.
Updating the computer
It is like when a person gets a new computer. All the junk is left on their old computer and they only transfer the valuable information to the new one.
Similarly, that which has been formed by the Holy Spirit in us will be transferred to the new body. Then, and only then, we will know peace from the inner struggle. Until that time the flesh remains as a source of evil thoughts and feelings in us and we need to be constantly on the alert not to give it space to control our words and actions.
Don't be discouraged
So let's not be discouraged by the inner struggle we all face, but let us persistently follow the Spirit and make sure that only what comes from him is expressed in our words and actions. Those who are led by the Spirit are sons of God. Romans 8v14.
Graham Turner
perjantai 27. toukokuuta 2011
Kesäblogi aukeaa jälleen 11.6.2011
Kesäkuusta eteenpäin kesäblogi korvaa seurakuntamme normaalit nettisivut (www.armontalo.org) sisältäen pari viikoittaista juttua, jotka koskevat seurakunnan jumalanpalvelusten opetusaiheita ja muuta seurakuntaelämää. Kesäblogin avulla voit pitää hengellisen elämäsi terässä myös kesällä. Tervetuloa kesäblogin pariin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)