Parisuhteen Palikat

Kuuluu vilkasta puheensorinaa, kun viitisenkymmentä aikuista ihmistä opettelee puhumaan. Mistä ihmeestä on kysymys? Ei kansalaisopiston kielikurssista, vaan viime viikonloppuna seurakunnassamme pidetystä Parisuhteen Palikat -tapahtumasta.

Päivässä opettaneilta ja omasta elämästään avoimesti jakaneilta Koskisen Terolta ja Henkulta saimme kuulla, että ehkä tärkein onnistuneen parisuhteen avaimista on se,että puolisot opettelevat puhumaan keskenään. Ei siis riitä, että opit puhumaan taaperoiässä, se pitää opetella uudestaan taas aikuisena!

Ja niinhän se on. Kaikki avioliitossa hetkenkään eläneet tietävät, että puhumisen aloittaminen puolison kanssa saattaa olla yksi kaikkein vaikeimmista asioista. Kyllä kaupassa käymisestä ja lasten päiväkotiin viemisestä vielä puhuu, mutta entä kun pitäisi ottaa puheeksi se haavoittava sana,jonka puolisosi päästi suustaan aamulla ja joka vielä illallakin tuntuu kipeänä pistona sisälläsi?

Esteitä puhumiselle on helppo löytää. Niitä nähtiin Palikka-iltapäivän powerpointeillakin varmaan kaksikymmentä ja ainakin kymmenen tuntui niistä heti itselle tutuilta ja ahkerasti käytössä olleilta.Yksi yleisimmistä lienee se, että "ei halua järkyttää rauhaa eikä saada aikaan riitaa ottamalla puheeksi vaikeita asioita."

Mutta tämän ei kuitenkaan pitäisi estää meitä avaamasta suutamme, sillä Tero ja Henkku kertoivat meille, että riitely kuulemma rakentaa parisuhdetta, eikä suinkaan revi sitä. Tietenkin riitelyäkin täytyy opetella tekemään rakentavasti. Toisen nuijiminen nyrkeillä ei tule kysymykseenkään. Ainakaan kovin rajua tai jatkuvaa riitelyä ei pitäisi myöskään harrastaa lasten läsnäollessa.

Niitä kipeästi kaivattuja sanojakin pitää oppia käyttämään viisaasti. Minä-viestien viljely on suositeltavaa, mutta niiden oppiminen ei ole ihan yksinkertaista. Voi nimittäin viedä jonkin verran aikaa tajuta, että minä-sanan käyttö lauseen alussa ei automaattisesti tee viestiä yhtään vähemmän haavoittavaksi. (Esimerkiksi jos sanoo puolisolleen vaikka että "MINUSTA TUNTUU, että sinä olet ilkeä idiootti!")

Lokakuun Parisuhteen Palikoista jäi allekirjoittaneelle vahvimmin mieleen kaksi asiaa: jos olet sitoutunut avioliittoosi ja haluat rakentaa sitä vahvemmaksi,opettele puhumaan puolisosi kanssa ja opettele riitelemään rakentavasti.Me 24 pariskuntaa,jotka tällä ensimmäisellä kerralla olimme mukana, lähdimme harjoittelemaan näitä taitoja. Odotamme innolla kevään Palikoita!

Sirkka

Kasvetaan Yhdessä

Kasvetaan Yhdessä –iltamme ovat alkaneet. Ne tarjoavat pienryhmää etsiville mahdollisuuden tulla kohtaamaan toisia pienryhmää etsiviä ihmisiä. Kun ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan, pienryhmiä voi alkaa muodostua. Kun ryhmäläiset ja johtajat tuntevat olevansa valmiita siihen, nämä ryhmät voivat sitten alkaa toimia itsenäisinä pienryhminä. Mukana illoissa on nyt noin kaksikymmentä henkilöä, joista useimmat ovat hiljattain tulleet seurakuntamme yhteyteen.

Niiden kahden kerran perusteella, jotka meillä nyt on takanamme, illat vaikuttavat erittäin hyvin toimivilta:

- ne tarjoavat kannustavan ilmapiirin, jossa ryhmänjohtajaksi ryhtymistä harkitsevat voivat kokeilla johtamista
- niiden puitteissa on mahdollista kokeilla eri ryhmissä olemista, kunnes löytyy ryhmä, joka parhaiten sopii itse kullekin
- ne mahdollistavat sen, että pienryhmään haluavat voivat välittömästi päästä pienryhmäympäristöön ilman pitkää odotusaikaa, joka valitettavasti oli monen osana, ennen kuin käynnistimme Kasvetaan Yhdessä –illat.

Viime keväänä pidetty pilottikurssimme kesti 8 viikkoa, mutta nyt alkaneet illat jatkuvat joka toinen tiistai-ilta suurimman osan vuotta. Lisätietoa illoista saat Graham Turnerilta sähköpostitse graham.turner@armontalo.org tai soittamalla hänelle 0445540028. Voit ilmoittautua mukaan iltoihin myös suoraan osoitteeseen minnaalvarez@gmail.com.

Ethän kulje sen siunauksen ohi, jonka pienryhmään kuuluminen voi sinulle antaa, vaan tule Kasvamaan Yhdessä.

Graham Turner
KY-vastaava

Pyhän Hengen viikonloppu

Viime viikonloppuna 8.-9.10 seurakuntamme kirkkosaliin kokoontui suuri joukko ihmisiä, jotka halusivat tulla Pyhän Hengen läsnäoloon kokonaiseksi lauantaipäiväksi! Ja ainakin oman kokemukseni mukaan viikonloppu oli totisesti täynnä Pyhää Henkeä! Kyseessä oli siis Pyhän Hengen pienryhmäviikonloppu ja paikalla oli seurakunnan pienryhmissä toimivia ihmisiä vauvasta vaariin.

Vierailevana puhujana oli Richard Svensson Ruotsista. Hän puhui lauantaina Pyhän Hengen vaikutuksista elämässämme; kuinka Pyhä Henki antaa meille iloa ja rauhaa. Uskon, että monet saivat kokea näitä Hengen vaikutuksia jo heti paikan päällä.

Sunnuntaina viikonloppu jatkui vielä pienryhmänjohtajille. Aloitimme iltapäivän ihanalla ylistyksellä, jonka aikana Pyhä Henki kosketti monia: varusti, rohkaisi ja kannusti johtajan tehtävässä. Samoin tekivät myös Richardin opetukset ”Kuinka olla innostava johtaja” sekä ”Miten johtaa, kun itsellä on vaikeaa”.

Viikonloppu oli tarpeellinen levähdystauko hektisen syksyn keskellä. Saimme viettää rauhallisen hetken Jumalan läsnäolossa, mikä antoi voimaa viikon arkeen. Me johtajat saimme myös uutta intoa vietäväksi pienryhmiimme. Ja kuten oma pienryhmäni tapaa sanoa rukousvastauksista: Kiitos Herralle!

Elisa Huovila
seurakunnan pienryhmätyön tiedottaja
pienryhmänjohtaja

Kristuksen paluun juhla

Useimmat kristityt uskovat Jeesuksen palaavan jonain päivänä, mutta monissa seurakunnissa tähän asiaan ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Keskitymme usein asioihin jotka ovat jo tapahtuneet, kuten Jeesuksen kuolemaan, ylösnousemukseen ja hänen syntymäänsä Betlehemissä.

Torstaina 29.9 Turun Helluntaiseurakunnassa sadat uskovat eri seurakunnista kokoontuivat yhteen uskossa juhlimaan Jeesuksen tulevaa paluuta.

Kuuntelimme yhdessä katkelmia ilmestyskirjan tekstistä ja vastasimme niihin rukoillen, syntimme tunnustaen, laulaen ja tanssien.

Minusta oli koskettavaa seistä siellä yhdessä luterilaisten ja vapaiden suuntien seurakuntien johtajien kanssa ja tunnustaa, että ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa kuvatut seurakunnan ongelmat ovat myös meidän seurakuntiemme ongelmia täällä Suomen Turussa.

Kuunneltuamme ilmestyskirjan kuvausta katastrofeista ja kärsimyksestä, tuntui luontevalta liittyä rukoukseen maailmassa tänä päivänä erilaisten kriisien seurauksena kärsivien puolesta.

Meidän ei tule vain passiivisesti odottaa Raamatun profetioiden toteutumista, vaan meidän tulee aktiivisesti levittää evankeliumia ja valmistaa tietä Jeesuksen paluulle.

Meidät on myös kutsuttu rukoilemaan, sillä rukous voi muuttaa tapahtumien kulkua, kuten Jeesus opettaa Matteuksen evankeliumissa luvussa 24 jakeessa 20 ”Rukoilkaa, ettette joutuisi pakomatkalle talvisaikaan tai sapattina”. Jeesus tiesi, että suuri kärsimys tulisi kohtaamaan Jerusalemia kun se tultaisiin miehittämään eräänä päivänä. Kuitenkin kristityillä oli mahdollisuus rukouksen kautta vaikuttaa siihen miten ja milloin asiat tulisivat tapahtumaan.

Meidän teoillamme ja rukouksillamme on merkitystä. Kasvatetaan uusi sukupolvi joka muuttaa kaupunkimme ja valmistaa ihmisiä kohtaamaan Jeesuksen kun hän palaa.

Kun kerran kohtaamme Jeesuksen, emme halua joutua häpeämään sitä, että pidimme uskoamme esillä vain seurakunnan tilaisuuksissa. Ollaan aktiivisia nyt, ja tehdään kaikkemme Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa, niin että Hän voi palatessaan palkita meidät uskollisina palvelijoina jotka käyttivät hänen antamiaan lahjoja ja tilaisuuksia hyväkseen parhaansa mukaan.

Graham Turner

Jumala räjäytti jotain uutta Hopessa

On kulunut reilu vuorokausi siitä, kun tämän vuoden Hope-tapahtuma päättyi. Hope ylitti parhaimmat odotukseni ylivoimaisesti. Oli aivan upeaa seurata, mitä Jumala teki ihmisten elämässä viikonlopun aikana. Hopen aikana 16 henkilöä tuli uskoon. Useita parani niin konserttitalolla, kuin kaupungillakin ja Jumala kohtasi satoja osallistujia. Lauantai-iltana 1002 paikkainen konserttitalo täyttyi ääriään myöten, niin että ihmisiä jouduttiin valitettavasti käännyttämään ovelta. Jumala saa jotain tällaista aikaan! Alla vielä Facebookista kopioitu kuva, jossa osallistujat kertovat, mitä Jumala teki heidän elämässään viikonlopun aikana. Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana toisella sivulla.

-Teemu

Hope tulee, oletko valmis?

Olen 21-vuotias nuorisotyöharjoittelija/nuoriso-ohjaaja ja olen saanut olla mukana seurakunnassa nyt noin kuukauden ja niistä viimeiset kaksi viikkoa työvoimatoimiston työelämävalmennuksessa mikä päättyy 29. helmikuuta.
Tulen palvelemaan seurakunnassa pääasiassa nuoriso- ja musiikkityössä.

Olen saanut olla mukana myös Hope-tapahtuman valmisteluissa ja tapahtumassa olen avustavien toimintojen johtaja, joten hommaa tapahtuman ympärillä on riittänyt. Olen huomannut reilun kuukauden aikana sen, miten suuri projekti tämä kaikenkaikkiaan on ja miten paljon tässä tarvitaan auttavia käsiä. Se, että itse hyppäsin tähän mukaan vasta vajaa kaksi kuukautta tapahtuman alkuun on ollut itselleni haaste. Tapahtumaamme on tulossa yli 120 talkoolaista ja heidän koordinoinnissa ja värväämisessä on välillä tullut tuskan hiki otsalle tiukasta aikataulusta ja kokemattomuudestani johtuen. Olen jo tässä vaiheessa kiitollinen Teemulle siitä, että on auttanut mua tehtävässäni Hopen suhteen erittäin paljon ja on ollut tukena.
Valmistelut tapahtuman suhteen ovat erittäin hyvällä mallilla. Kaikkiin palvelutiimeihin olemme saaneet mukavasti seurakuntalaisia mukaan palvelemaan, mikä on ollut erittäin hienoa, koska tämä on koko seurakunnan juttu!

Asia mihin haastan juuri sinua, joka luet tätä blogia on se, että rukoilisit tapahtuman puolesta päivittäin viimeisen viikon ajan.


Aloita se nyt! Missä sitten tätä juttua luetkaan; kotona, koulussa, bussissa tai vaikkapa työpaikalla niin ota aikaa edes minuutin verran siihen että rukoilet tapahtuman puolesta...minä teen sen nyt kun kirjoitan tätä...


Rukous on sellainen voima, jota aina uskovina emme edes ymmärrä. Uskon itse siihen, että jos rukoilemme taistellen Hopen puolesta, niin saamme jälleen myös silmin nähdä sitä, miten Jumala toimii keskellämme tapahtuman aikana, ja sen jälkeenkin.
Viime vuonna saimme nähdä nuorten sydämien syttyvän Jumalalle ja näimme kuinka Jumala paransi ja eheytti ihmisiä, niin sisäisissä kuin ulkoisissa asioissa.

Uskon että tapahtumaan on tulossa vähintään 500 nuorta ja nuorta aikuista plus talkooväki, ja lauantai illan avoimeen tilaisuuteen saamme luultavasti kaikki konserttitalon tuolit täyteen. Paikkoja on täsmälleen 1002, joista yhden täytät toivottavasti myös sinä. Emme pidä poikkeuksellisesti Hope-lauantaina jumalanpalveluksia, vaan menemme kaikki konserttitalolle klo 19 alkavaan tilaisuuteen. Tulethan siis paikalle!

Herätään siis nyt viimeistään siihen että Hope tulee ja aikaa siihen on enää viikko. Valmistaudutaan siihen rukoillen ja myös tapahtumaa mainostaen. Etenkin lauantai-illan tilaisuutta on hyvä mainostaa.

Päätän tämän kirjoituksen Paavalin kehotukseen ensimmäisessä tessalonikalaiskirjeessä luvussa 5.

”17. Rukoilkaa lakkaamatta. 18. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.”

Rukoillaan siis lakkaamatta myös Hopen puolesta. Ja kiitetään tästä mahdollisuudesta minkä Jumala on meidän seurakunnalle antanut. Saamme olla mukana nostamassa uutta sukupolvea joka muuttaa tätä maata!


Terveisin, Tatu Koivukoski
nuoriso-ohjaaja

Tervetuloa Jumalan läsnäoloon

Seurakunta elää Jumalan läsnäolosta, kasvaa Hänen tuntemisessaan ja toteuttaa tarkoitustaan tässä ajassa. - Nostamme esiin uuden sukupolven, joka muuttaa kaupunkiamme!

Tervetuloa mukaan tähän elämän sykkeeseen. Jos tuntuu, että olet vähän jumissa tai hukassa. Niin tässä sinulle evääksi Jopin psalmi:

Minulle sanottiin kerran, että sinusta tul…
Mutta eihän minulle sanottu. Ei sanottu sitä eikä tätä.
Paitsi pahan teon jälkeen: Sinä kelvoton!
Mikä minusta sitten tulee?
Kuka minä sitten oikein olen?
Sen minä suurin piirtein tiedän, mitä minä teen.
Mutta kuka minä olen?
Miksei kukaan ole kertonut.
Sitä paitsi nyt olen jo vanha mies, kuka minulle enää kertoisi.
Olisiko siitä enää edes mitään hyötyä?

Löysin tuoteselosteen, Luojan laatiman ja siinä sanottiin:
Ei ole vielä käynyt ilmi mitä meistä tulee.
Tämän minä ymmärrän ja tuntuu siltä, että ajan käydessä vähiin tietämättä jääkin.
Mutta hetkinen, teksti jatkuu:
Tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, hänen ilmestyessään kirkkaudessa.
Ai että minä vai?
En olekaan tabula rasaksi syntynyt ja siksi jäävä.
Vaan Jumalan kuvaksi luotu, iankaikkisuutta varten ja täyttymystä kohti kulkevaksi.
Tässä on mieltä vanhallekin, saati nuorelle.
Tulla, muuttua ja kasvaa Jeesuksen kaltaiseksi.
Se on kutsu yhteyteen ja yhteistyöhön, sillä ei siitä ihmisvoimin valmista tule.
Eikä tarvitse tullakaan.

Nyt minulle sanotaan:
Sinä olet minun rakas…
Olen Jumalan haluama ja odotettu.
Juuri nytkin hän kaipaa minua ja minä häntä.

Jopi, johtava pastori