Elämäsi kaksi tärkeintä oivallusta

1. Jumalan rakkauden ja armon hyväksyminen
Joiltakin tuntuu puuttuvan luontainen kyky ymmärtää, että kaikilla teoilla on seurauksensa. Ainakin minulta se puuttui, kun istuimme pieninä poikina isonveljeni kanssa saunassa. Minä olin vaahtosammutin ja veljeni hieman isompi, kun päätimme pissata kiukaalle. Ajatus ei ollut kovinkaan fiksu, koska meinasimme tukehtua löyhkään, joka syntyi virtsan höyrystyessä. Kaiken lisäksi saimme vanhemmilta piiskaa (se oli siihen aikaan vielä luvallista) ja jouduimme pesemään koko saunan ja kiuaskivet.

Voi olla, että koska jo varhaisessa vaiheessa opimme, että kaikilla teoilla on seurauksena, meidän on vaikea ottaa vastaan Jumalan ehdotonta rakkautta ja armoa. Jokainen meistä kysyy tuon tuostakin kysymystä: "Voiko Jumala rakastaa minua, vaikka olen toiminut väärin?" Olemme oppineet, että ihmisten kohdalla rakkaus tuntuu rajoittuvan sen mukaan, miten itse toimimme, ja niin me pelkäämme, että Jumalan kohdalla se on vielä rajoittuneempaa, koska emme tunne häntä kovin hyvin.

Jumalan ehdottoman rakkauden ja armon hyväksyminen on ollut yksi elämäni vaikeimmista asioista – ja pelkäänpä, että se ei ole mennyt aivan vieläkään perille. Samalla tiedän, että olen edistynyt huimasti. Tiedän nyt, että Kristuksessa tarjotun rakkauden ja armon vastaanottaminen on kristillisen elämän tärkein asia, ensimmäisenä laskettava perustuskivi, jonka päälle kaikki muu rakentuu.

Jumalan armon ja rakkauden hyväksyminen tarkoittaa käytännössä sen ymmärtämistä, että sinä et pelastanut tai pelasta itseäsi. Et nyt, etkä silloin kun lankeat syntiin. Tyypillistähän on se, että kun lankeat, alat syytellä itseäsi, etkä usko, että Jumala voi rakastaa sinua ennen kuin olet kierinyt itsesyytöksissä tarpeeksi kauan.

Paavali kirjoittaa: ”Armosta te olette pelastetut – uskon kautta. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:8,9).

Paavali kertoo, että sinä et pelastanut itseäsi. Et tehnyt aloitetta pelastuaksesi, etkä myöskään omalla toiminnallasi ansainnut pelastumista. Aloite tuli Jumalalta (ei ole lähtöisin teistä) ja pelastus oli Jumalan lahja (Armosta te olette, se on Jumalan lahja). Niin kauan, kun et hyväksy tätä, elät kurjaa elämää epäonnistumisesta ja syyllisyydestä toiseen. Mutta kun hyväksyt sen, elämäsi alkaa muuttua Kristuksen kaltaisuuteen (palaamme tähän myöhemmin).

Kuuntele tarkasti: Raamatun mukaan ainoa synti, joka ihmisen kadottaa, on se, että Jumalan armo ei hänelle kelpaa. Tästä ainoasta kadottavasta synnistä puhuvat ne Heprealaiskirjeen kohdat, joissa puhutaan tahallisesta synnin tekemisestä (asiayhteyden perusteella tahallisen synnin tekemisessä on kysymys uskosta luopumisesta, Hepr. 10:26, 38, 39).

Armo on meille vaikea asia, koska se tuhoaa ylpeytemme ja riisuu meidät aseista. Oma valintani on ollut heittäytyä kokonaan Jumalan armon varaan, vaikka se tuntuu luonnottomalta valinnalta. Ennen kuin hyväksyt Jumalan armon ja rakkauden, et pysty elämään täyttä elämää Jumalan kanssa.

2. Jumalan (armon) varassa eläminen
Tiedätkö, että sinun suurin ongelmasi suhteessa Jumalaan ei ole se, että ryyppäät, poltat tupakkaa, harrastat kyseenalaista parisuhdetoimintaa, varastat tai valehtelet? Suurin ongelmasi ei ole myöskään se, että et ole rukoillut tarpeeksi tai lukenut Raamattua tarpeeksi tai käynyt kirkossa tarpeeksi tai toteuttanut jotakin muuta uskonnollista velvoitettasi tarpeeksi. Itse asiassa mikään edellä mainitsemistani jutuista ei tule lähellekään suurinta ongelmaasi. Kuitenkin juuri edellä mainittujen asioiden kanssa kamppailemme monesti suurimman osan ajastamme.

Suurin ongelmasi suhteessa Jumalaan on se, että yrität elää elämääsi itsenäisesti ja riippumattomasti, irrallaan hänestä. Toisin sanottuna yrität elää ilman Jumalaa! Ja tämä näyttäytyy joko piittaamattomuutena Jumalasta (en välitä pätkääkään siitä, mitä Jumala sanoo), luottamuksen puutteena (en usko, että Jumala tahtoo parastani) tai uskonnollisena suorittamisena (minun täytyy lukea Raamattua ja rukoilla kelvatakseni). Kyllä, uskonnollinen suorittaminenkin voi nousta ihmisen itseriittoisuudesta, vaikka Raamatun lukemisessa, rukouksessa ja kirkossa käymisessä ei mitään pahaa sinänsä olekaan. Voi olla, että teemme näitä asioita täyttääksemme jonkin mittarin, jolla mittaamme oman elämämme kelpaavuutta Jumalalle, itsellemme ja toisille ihmisille – emme rakkaudesta ja sydämen halusta.

Raamatusta löytyy yksi porukka, jotka olivat mestareita tässä: galatalaiset. Kuuntele, mitä Paavali kirjoittaa heille: ”Älykääpiö-galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain. Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?” (Gal. 3:1-5)

Tekstissä Paavali kysyy suoraan galatalaisilta, tuliko pelastus (= Hengen saaminen) heidän osakseen noudattamalla juutalaista lakia vai Jumalan lahjana, uskon kautta. Paavalin vahva vastaus tähän retoriseen kysymykseen on: ”pelastus on yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden.” Galatalaiset olivat aloittaneet uskonelämänsä Jumalan armon varassa, mutta pian sen jälkeen todenneet, että heidän täytyy pärjätä omillaan. Sen sijaan, että he olisivat turvanneet Jumalaan itseensä, he alkoivat suorittaa asioita, joiden avulla he yrittivät osoittautua Jumalalle kelpaaviksi. Tuntuuko tutulta? Niin moni meistä ajattelee, että olemme kyllä armosta pelastettuja uskoon, mutta uskossa ollessa meidän täytyy pärjätä omillamme ja olla kilttejä tyttöjä ja poikia! Galatalaiset vaihtoivat armon varassa elämisen käskyihin, mikä on täsmälleen sama asia, jonka monet kristityt tekevät tänäkin päivänä.

Keväällä 1995 olin lukulomalla - siis lukemassa kirjoituksiin. Eräänä päivänä isä ja äiti soittivat minulle ja kertoivat ostaneensa koiran. Söpöksi nimetty poikakoira oli ihanan pieni karvapallero, joka makasi kainaloni alla sillä välin, kun luin matikkaa. Ei mennyt kuitenkaan aikaakaan, kun Söpö kasvoi isommaksi. Tietyssä iässä sen halut heräsivät. Lääh… Lääh… Ja niin sattui se kohdalle se nolopäivä, jolloin vieraamme jalka tuntui liian kiinnostavalta… Ja niin Söpö-parka laitettiin liekaan tai oven taakse, jotta se ei enää raiskaisi vieraitamme. Aina välillä se kuitenkin pääsi irti ja oli heti jonkun jalassa kiinni.

Monet meistä uskovista laittavat itsensä koiran talutushihnaan, sitovat elämänsä erilaisiin sääntöihin ja lakeihin sen suhteen, mitä uskovat saavat tehdä ja mitä eivät. Elämästä tulee välittömästi vaikeaa: yrittämistä, syyllisyyttä – ja pakkomiellettä. Välillä pääsemme talutushihnasta irti ja juoksemme saman tien ahmimaan syntiä. Ja taas kiinnitämme itsemme liekaan ja hetken aikaa menee hyvin, kunnes taas juoksemme riettaasti lätäkköön läiskimään. Elämme jakomielitautisessa tilanteessa, jossa sitä hyvää, jota haluamme tehdä, emme tee ja sitä pahaa, jonka haluaisimme jättää tekemättä, teemme: ”En ajattele sitä likaista ajatusta! En ajattele sitä! Mitä ajatusta? No, sitä likaista ajatusta! Voi ei, ajattelin juuri likaisia asioita!”

Ratkaisu tähän tilanteeseen ei ole oman yrittämisen lisääminen, vaan se, että annamme itsemme entistä vahvemmin Jumalan armon turviin ja alamme elää entistä vahvemmin elämäämme riippuvaisina hänestä, hänen Henkensä voimassa. Paavali kirjoittaa: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.” (Room. 8:1-4)

Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että koiran laittaminen talutushihnaan tai oven taakse ei toimi. Ihmisestä ei tule Jumalalle kelpaavaa lakia tottelemalla, sillä tämä johtaa meidät keskittymään taudin oireisiin sisällämme kytevän todellisen ongelman sijasta. Ja mikä se todellinen ongelmamme olikaan? Se, että yritämme elää itsenäisinä, Jumalasta riippumatonta elämää. Yritämme tehdä omat fiksut valintamme ja pärjätä omillamme. Ja usein tämä näyttäytyy omatekoisena pyhyytenä, jonka vain harva tunnistaa sellaiseksi. Kummallista: voimme yrittää palvella Jumalaa tekemällä itse asiassa syntiä.

Salaisuus: Vapaus synnistä löytyy armon varassa elämisestä. Kun teen syntiä, heittäydyn entistä vahvemmin Jumalan armon turviin. Tiedän, että tämä kuulostaa hassulta, mutta muista, että suurin ongelmasi ei ole jokin väärä toimintatapa, vaan riippumattomuus ja itseriittoisuus, joka saa sinut ajattelemaan, että elämä Jumalasta irrallaan on ylipäätänsä mahdollista. Tämä oli myös se ensimmäinen synti, jonka Aatami ja Eeva tekivät. He kuvittelivat voivansa elää ilman Jumalaa.

Jumalan varassa eläminen on riippuvaisuutta Jumalasta ja täyttä luottamista hänen hyvyyteensä, rakkauteensa ja armoonsa sinua kohtaan. Kun heittäydyt hänen varaansa, alat eheytyä. Alat rakastaa häntä, koska hänen rakkautensa pääsee vihdoin ja viimein koskettamaan sinua. Ja tässä kohtaa myös synti alkaa päästää otettaan sinusta.

Ennen kuin rukoilet
Jumala haluaa elää elävässä suhteessa sinun kanssasi. Hän ei tahdo, että elämäsi hänen kanssaan on pelkkää sääntöjen noudattamista, kirjan lukemista tai muodollisia rukouksia. Hän haluaa puhua sinulle, kuunnella sinua ja rakastaa sinua. Tämä suhde on mahdollinen vain silloin, kun alat elää elämääsi Jumalan armon varassa, riippuvaisena hänestä. Kun työnnät syrjään oman yrittämisesi ja oman itseriittoisuutesi. Tällöin saat elää elämää, joka on täyttä elämää sellaisena kuin Jumala tarkoitti sen.

Armo ei tarkoita sitä, että Jumala ottaa sinut vastenmielisesti ikään kuin pakosta lähelleen, vaan sitä, että hän rakastaa sinua ja on sinun puolellasi. Vain armo voi korjata sisimpäsi niin, että sinä et enää syntiä tee.

Terveisin

Markus

Hyvää kesää!

Olen aina rakastanut vuodenajoista kevättä ja kesää. Molemmat vuodenajat
kuvaavat minulle eri asioita. Kevät muistuttaa minua aina jonkin uuden
alkamisesta. Keväällä puihin puhkeaa uusia silmuja, pimeys väistyy ja
valo lisääntyy. Kevät saa minut jotenkin uudella tavalla elämään. Talvi
ja pimeys ovat takana. Erityisesti tänä keväänä olen huomannut, miten
Jumala on sydämessäni tehnyt uusia asioita. Näen uudella tavalla Jumalan
luomia värejä, miten ne nyt varsinkin kevätaikana näkyvät luonnossa.
Uusien asioiden esiin tuleminen ei kuitenkaan ole aina kivutonta. Ensin
pitää jonkin kuolla, että uutta voi syntyä. Sanoohan Jeesuskin
Sanassaan, että jos nisunjyvä ei putoa maahan ja kuole, niin se jää
yksin, mutta jo se kuolee, niin se tuottaa paljon heldelmää (Joh.12:24).
Kuolemisprosessi ei ole koskaan helppo, mutta kun siihen suostumme, niin
me saamme alkaa kantaa hedelmää.

Kesä puhuu minulle elämästä. Kesällä luonto kukoistaa, linnut laulavat
ja valo lisääntyy. Nautin suunnattomasti valosta. Se taas muistuttaa
minua siitä, miten Jumala on meidän valomme. Kun aina kaikessa käännymme
Hänen puoleensa, ja teemme Hänen tahtonsa, vaellamme valossa. Jeesushan
sanoo Sanassaan, että meidän tulee seurata Häntä, sillä Hän on valkeus,
ja että se, joka Häntä seuraa, ei vaella pimeydessä, vaan hänellä on
oleva elämän valkeus (Joh. 8:12). Saamme loistaa Jumalan valoa, kun
seuraamme Häntä kaikessa. Jeesus on myös elämä. Hänen puoleensa
kääntymällä saamme kaiken, mitä tarvitsemme. Hän on tullut antamaan
meille elämän, yltäkylläisen elämän. Se on valtava lupaus. Saamme elää
yltäkylläistä elämää jo nyt Hänen yhteydessään.

Vuodenajoista kesä on minusta kaikkein monipuolisin. Kesä tuo vihreyttä,
taivaan virvoittavia sateita ja ennen kaikkea lämpöä! Saakoon myös
Jumala istuttaa meidän sydämiimme uusia alkuja, virvoittaa meidän
sydämiämme sateillaan ja antakoon Hän armonsa auringon paistaa sydämiimme.

Terveisin Marika

Alussa oli sana...

blogi

"Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala."

 

Näillä sanoilla alkaa Johanneksen evankeliumi, jota seurakunnassamme tutkimme tämän kesän aikana. – Tule mukaan rikastuttamaan suhdettasi Jumalaan, kuuntelemaan hänen ääntänsä, juttelemaan hänen kanssaan ja tekemään sekä pieniä että suurempia palveluksia hänelle kesän aikana.

 

Minä etsin kätköistäni uuden uutukaisen ja kauniin uudentestamentin, joka on sekä suomeksi, että englanniksi. Se kulkee kätevästi mukana kaikissa kesän riennoissa ja voin missä tahansa pysähtyä hetkeksi lukemaan Johanneksen evankeliumia. Tavoitteeni on lukea se kerran läpi englanniksi ja useamman kerran suomeksi. – Haastan sinut mukaan!

 

Alussa oli Sana ja Sana oli Jumala. – Siis jossakin on alku ja se merkitsee sitä, että jotakin oli ennen meitä ihmisiä. Niin ja se merkitsee myös sitä, että jo ennen alkua oli Jumala. Jumala, joka laittoi kaiken alulle.

Toisaalta niin järkeen käypää ja toisaalta aivan käsittämätöntä. Iankaikkisuus on sana ja käsite, joka avautuu näissä Johanneksen evankeliumin alkusanoissa. Iankaikkisuus on asia, joka tuntuu olevan aivan liian suuri juttu ihmisen pienen pään käsitettäväksi. – Ehkäpä juuri siksi monet sanovat ettei Jumalaa ole. On liian käsittämätöntä, että ennen alkua voisi olla jotakin. Joten ei anneta Jumalan aloittaa, häntä ei ole ja silloinhan ei ole mitään ongelmaakaan. – Loogista tai sitten ei?

Meille lukemattomille ihmisille tämä on taasen yksi suurin syy uskoa Jumalaan. Täytyy olla jotain suurempaa ja viisaampaa kuin me, jotta on voinut syntyä jotain näin käsittämätöntä. Niin ja vielä tuo iankaikkisuus, siis loputon aika taaksepäin ja tästä hetkestä eteenpäin. Ihmisen vaikea ymmärtää, mutta täysin Jumalan hallinnassa ja hoidossa.

 

Jumala, joka ilmaisee jotain tällaista itsestään Johanneksen evankeliumin alkusanoissa, tahtoo viettää kesän sinun kanssasi. Älä käännä selkääsi elämäsi tarjoukselle, vaan tartu siihen ja koe erilainen kesä.

Ota Johanneksen evankeliumi kesälukemistoosi ja sen äärellä pysähdy kuuntelemaan Jumalan puhetta juuri sinulle ja sinua varten.

 

Lämmintä kesää sinulle kuunnellen, jutellen ja palvellen.

 

Terveisin Jopi

Pelastus on Jumalan lahja

Elämä on jännä juttu

Viimeiset kuukaudet ovat olleet todella kiireisiä elämässämme. Ansku valmistui lääkäriksi toukokuun lopussa ja luonnollisesti hänen aikansa meni pitkälti opintojen päättämiseen. Opiskelujen päättämisen lisäksi Ansku on palvellut uskollisesti entiseen tapaan seurakunnassa. Arvostan hänen rakkauttaan ja intoa paikallisseurakuntaa kohtaan. 

Samalla itselläni on ollut monella tapaa tavallista kiireisempi kevät. Tuntuu oudolta sanoa, että kaiken tämän hullun myllyn keskellä olen oppinut nauttimaan elämästä entistä enemmän. En usko sen johtuvan kiireisestä elämän vaiheesta, koska viimeiseen puoleen vuoteen mahtuu hetkiä jolloin olen ollut todella väsynyt. Ennemminkin syynä on juuri nautinnon löytäminen erilaisissa, hyvin arkisissakin hetkissä. 

Se on jännä juttu, miten yhteen päivään voi mahtua oudon erilaisia tilanteita. Esimerkiksi muutama viikko sitten tiistaipäiväni koostui aivan ”random” tilanteista. Aamupäivän käytin kirkolla erilaisia toimistotöitä tehden. Iltapäiväni kului Alfakurssin opetusta valmistellessa. Alkuillasta laitoin autoni perään kirkon peräkärryn ja lähdin kohti Orikedon teollisuusaluetta. Tarkoituksenani oli noutaa sieltä erään yrityksen takana olevasta pusikosta kaksi isoa peltilevyä kauppatorin Slummia varten. Levyt olivat kuitenkin liian suuria kirkon kärryllä kuljetettavaksi, joten jouduimme jättämään levyt sinne pusikkoon. Orikedolta säntäsin opettamaan Alfakurssille, johon olin opetuksen valmistellut. Kurssille osallistuu muutama vastikään uskoontullut. Kurssin päätyttyä jouduin vielä piipahtamaan kirkolla, koska minun piti tehdä vielä yksi juttu toimistolla. Kello oli jo yli yhdeksän illalla. Kirkolle saavuttuani huomaan kirkon edessä olevan parkkeerattuna ison pakettiauton, jonka perässä olleessa peräkärryssä olivat juuri nuo samaiset peltilevyt, jotka aiemmin päivällä olimme joutuneet jättämään sinne Orikedon pusikkoon. Arkisia ihmeitä! Nukkumaan mennessä en voinut kuin ihmetellä, miten elämä voi olla jännää.

Muutama päivä myöhemmin vietin yhdessä kahdeksan muun kanssa vuorokauden asuen kauppatorille rakentamassamme slummissa. Ruokavalionamme oli pääasiassa linssejä ja riisiä. Päivällä poltin naamani auringossa ja yöllä minulla oli kylmä kesämakuupussissani. Kaiken sen keskellä nautin suunnattomasti niistä kymmenistä ja kymmenistä keskusteluista, joita sain vuorokauden aikana käydä ihmisten kanssa. Kaksi päivää slummin jälkeen osallistuin Anskun lääkärivala –tilaisuuteen, jossa nostimme maljan yli sadalle vastavalmistuneelle. Taas huomasin elämässä olen jänniä kontrasteja; ensin elän vuorokauden slummissa ja kaksi päivää myöhemmin istun puku päällä akateemisessa tilaisuudessa. 

Eilen, lauantaina minulla oli etuoikeus olla siunaamassa kahdeksan viikon ikäistä vauvaa. Illalla osallistuin Fuel.stationiin, jossa sain taas kokea elämän ihmeellisyyttä. Muutama henkilö yhdestä seurakuntamme solusta kertoivat Stationissa, kuinka he olivat lähteneet viikko takaperin kaupungille evankelioimaan. Pojat olivat innoissaan siitä, kuinka Jumala oli auttanut ja johdattanut heitä siellä. Innostuin. Puheen jälkeen eräs 16 –vuotias tuli luokseni kertoen, että ylistyksen aikana hänen nyrjähtänyt nilkkansa oli parantunut. Vielä Stationiin tullessa hän oli tuntenut kipua jalassaan. Upeaa!

Tänään sain olla juontamassa aamujumalanpalvelusta ja iltapäiväjumalanpalveluksessa johdin taas ylistystä. Molemmissa tilanteissa koin Pyhän Hengen läsnäoloa. 

Arkeni voi olla erilaista kuin sinun, mutta arki on aina arkea. En halua rohkaista ketään tulemaan kiireiseksi. Se ei ole hyvästä. Sen sijaan tahdon rohkaista sinua nauttimaan hetkestä. Jumala tahtoo meidän nauttivan elämästä täysin rinnoin. Elä hetkessä nauttien sen ihmeellisyydestä! Elämä on jännä juttu!

-Teemu

Les Miserables

Kesaloma on edennyt siihen vaiheeseen, etta en loyda enaa aan pisteita nappaimistolta. Ei vaiskaan: olemme Arjan kanssa Englannissa ja nappaimistolta ei yksinkertaisesti loydy skandinaavisia merkkeja.

Laki ja armo

Olimme eilen katsomassa Les Miserables -musikaalia, joka on pyorinyt Lontoossa 20 vuotta non-stoppina. Se oli musiikillisesti ja lavateknisesti mielestani tosi korkeatasoinen. Eniten minuun vaikutuksen teki kuitenkin tarina, joka koskee niin selvasti lakia ja armoa. Tarinassahan paahenkilolla, entisella rikollisella, on perassaan koko ajan yli-innokas poliisi, joka yrittaa saada taman takaisin vankilaan. Poliisi ei usko, etta paahenkilo voi muuttua. Nain kuitenkin tapahtuu Jumalan armon myota.

Armo muuttaa ihmisen - ei laki

Suosittelen siis, etta jos sinulla on tekemisen puutetta tai haluaisit ymmartaa armon ja lain eroa hieman paremmin, kay vuokraamassa jostakin leffavuokraamosta Les Miserables. Tarkkaile erityisesti sita, mita laki tekee ihmiselle ja miten Jumalan armo muuttaa ihmisen. Myos elokuva on hyva.

Lisaa armon kokemista kesaasi,

Markus