kuvaavat minulle eri asioita. Kevät muistuttaa minua aina jonkin uuden
alkamisesta. Keväällä puihin puhkeaa uusia silmuja, pimeys väistyy ja
valo lisääntyy. Kevät saa minut jotenkin uudella tavalla elämään. Talvi
ja pimeys ovat takana. Erityisesti tänä keväänä olen huomannut, miten
Jumala on sydämessäni tehnyt uusia asioita. Näen uudella tavalla Jumalan
luomia värejä, miten ne nyt varsinkin kevätaikana näkyvät luonnossa.
Uusien asioiden esiin tuleminen ei kuitenkaan ole aina kivutonta. Ensin
pitää jonkin kuolla, että uutta voi syntyä. Sanoohan Jeesuskin
Sanassaan, että jos nisunjyvä ei putoa maahan ja kuole, niin se jää
yksin, mutta jo se kuolee, niin se tuottaa paljon heldelmää (Joh.12:24).
Kuolemisprosessi ei ole koskaan helppo, mutta kun siihen suostumme, niin
me saamme alkaa kantaa hedelmää.
Kesä puhuu minulle elämästä. Kesällä luonto kukoistaa, linnut laulavat
ja valo lisääntyy. Nautin suunnattomasti valosta. Se taas muistuttaa
minua siitä, miten Jumala on meidän valomme. Kun aina kaikessa käännymme
Hänen puoleensa, ja teemme Hänen tahtonsa, vaellamme valossa. Jeesushan
sanoo Sanassaan, että meidän tulee seurata Häntä, sillä Hän on valkeus,
ja että se, joka Häntä seuraa, ei vaella pimeydessä, vaan hänellä on
oleva elämän valkeus (Joh. 8:12). Saamme loistaa Jumalan valoa, kun
seuraamme Häntä kaikessa. Jeesus on myös elämä. Hänen puoleensa
kääntymällä saamme kaiken, mitä tarvitsemme. Hän on tullut antamaan
meille elämän, yltäkylläisen elämän. Se on valtava lupaus. Saamme elää
yltäkylläistä elämää jo nyt Hänen yhteydessään.
Vuodenajoista kesä on minusta kaikkein monipuolisin. Kesä tuo vihreyttä,
taivaan virvoittavia sateita ja ennen kaikkea lämpöä! Saakoon myös
Jumala istuttaa meidän sydämiimme uusia alkuja, virvoittaa meidän
sydämiämme sateillaan ja antakoon Hän armonsa auringon paistaa sydämiimme.
Terveisin Marika
