Jopi vieraili leireillä

Perjantaina Jopi suuntasi autonsa nokan kohti Hankoniemeä. Santalaan päästyään hänen hahmonsa muuttui tummanpuhuvaksi ja pukeuduttuaan Senegalilaiseksi kyläpäälliköksi hän tallusteli Pekanniemeen lippukunnan kesäleirille. Siellä oltiin täydessä työntouhussa partiolaisten laittaessa Senegalilaista ruokaa pienissä ryhmissä. Päällikkö pääsi heti tunnelmaan mukaan maistellessaan eri ryhmien "taidon näytteitä". Päivä kului askarrellen koruja, valmistaen jalkapalloja ja tietysti ohjelmassa oli myös jalkapallo-ottelu.
Seuraava ateria valmistuikin sitten nuotion loimussa sisältäen kanaa ja kasviksia...nam.
Illan hiipiessä leiriin vietettiin kyläpäällikön kanssa juhlaa. Ryhmäläiset olivat valmistelleet esityksiä Senegalilaisista viisauksista ja tehneet tansseja eri teemoista kuten esim. maissin istutuksesta.
Laulujen, leikkien ja tietysti afrikkalaisen tarinan myötä leiri hiljentyi iltatoimiin ja kyläpäällikkö poistui vaivihkaa Santalan puolelle moikkaamaan Seurislaisia.

Seuriksella kaikki hyvin! Ainakin opettaja ja isospuolella oltiin tyytyväisiä leirin alkuun. Odotukset olivat korkealla ja porukka näytti vielä tässä vaiheessa pirteältä.

Partioleiri päättyy sunnuntaina ja Seuris jatkuu vielä koko ensi viikon. Joten pidetään molemmat leirit rukouksissamme.

Päällikkö on puhunut

Viikonloppuna puhutaan armolahjoista

Viikonlopun saarnat päättävät opetussarjamme Pyhästä Hengestä. Mikäli haluat tutustua saarnatekstiin etukäteen, lue 1. Korinttilaiskirjeen luvut 12-14 ajatuksen kanssa läpi. Koko jakson pääaiheena eivät ole armolahjat, niiden luokitteleminen tai järjesteleminen, vaan se, mitä hengellisyys on. Korinttilaiset nimittäin luulivat, että hengellinen ihminen on enkelin kaltainen:
- kieltäytyy seksuaalisuudesta (7:1-7)
- puhuu enkelien kieliä (13:1)
- on tulevaisuudessa ruumiiton (15:1-58)

Näin ollen hengellisyyden mittariksi mittariksi nousi kielillä puhuminen (vrt. enkelien kieli, 13:1). ja tietysti Paavali joutuu oikomaan heidän luutuneita käsityksiään. Hänelle hengellisyys ei ole irrottautumista nykyisestä olemisen tilasta jollekin toiselle ja hengellisemmälle tasolle. Todellisen hengellisyyden tuloksena on Jeesuksen korottaminen Herraksi.

Ohessa on lukujen 12-14 rakenne, jota voit käyttää apuna tutkimustyössäsi. Se auttaa sinua Paavalin argumentoinnin hahmottamisessa.

Mikä on lähtöisin Hengestä ja mikä ei? (12:1-3)
Moninaisuuden tarve (12:4-11)
Ihmisruumis kuvana seurakunnan ykseydestä ja moninaisuudesta (12:12-27)
Yhteenveto edellä mainitusta (12:27-30)

Rakkauden välttämättömyys (13:1-3)
Rakkauden tunnusmerkit (13:4-7)
Rakkauden pysyvyys (13:8-13)

Armolahjojen käyttämisen tulee olla ymmärrettävää (14:1-25)
Armolahjojen käyttämisen tulee tapahtua järjestyksessä (14:26-40)

Huomaa, että Paavalin argumentointi etenee aina 14. luvun loppuun saakka. Näin ollen myös 13. luku liittyy kiinteästi armolahjoihin ja niiden käyttämiseen.

Iloista löytöretkeä Raamatun äärellä toivottaen,

Markus

Seuraa seuriksen tapahtumia

Santalan seuris on startannut. Tänä vuonna seurikselle osallistuu poikkeuksellisen paljon porukkaa seurakunnastamme isosina ja leiriläisinä. Mukana on myös seurakuntamme nuorisotyönjohtaja Teemu Sormunen.

Jos haluat seurata seuriksen elämää livenä, klikkaa itsesi seuriksen blogiin:

http://www.seuris2010.blogspot.com/

Rukousta kehiin

Tällä viikolla Maaret on Alfakonferenssissa Englannissa ja Teemu + 16 muuta ovat Santalassa seurakuntakoululeirillä.
Joten kun rukoilet liitä Maaret ja Teemu joukkoineen rukouksiisi. Rukoile Jumalan siunaavaa läsnäoloa ja aivan ilmiömäistä ilmestymistä.

Toivoo Jopi, joka on rukouksissa mukana.

New Wine -kesätapahtuma

New Wine on kesän paras juttu. Oikeasti. Sinne kannattaa lähteä koko perheen voimin lomailemaan ja virvoittumaan. Kaikille on ohjelmaa.

Lisätietoja tapahtumasta saat osoitteesta: http://www.new-wine-finland.net

Ohessa on vielä joitakin kuvia nuorten viime vuoden kesätapahtumasta:

Armontalon kesäblogi on avattu jälleen!

Tervetuloa lukemaan kesäblogia!

Kesäblogi avataan virallisesti uuden, lauantaina 19.6. tilaisuuksissamme starttaavan, opetussarjan myötä. Opetukset tulevat tällöin käsittelemään 1. Johanneksen kirjettä, josta tässä blogissa tullaan kirjoittamaan paljon.

Jo nyt voit tutustua viime vuoden kirjoituksiin, mikäli blogi on sinulle ilmiönä kokonaan uusi. Kiva kun löysit tänne tiesi.

Uuden opetussarjan myötä blogiin alkaa ilmestyä kaksi kirjoitusta joka viikko: blogista löydät uuden hengellistä elämääsi virvoittavan kirjoituksen joka torstai. Lisäksi seurakunnan työntekijät lähettävä blogiin kesäterveisiään kerran viikossa.

Muistathan muuten, että jumalanpalveluksemme ovat siirtyneet kesäaikaan, mikä merkitsee, että lauantaisin ja sunnuntaisin tavataan klo 18!

Terveisiä Etelä-Afrikasta osa 2

Matkamme Durbaniin, Etelä-Afrikkaan oli monella tavalla sydäntäsärkevä, mutta samalla myös rohkaiseva ja ennen kaikkea haastava. Oli sydäntäsärkevää nähdä elinolosuhteita, joissa monet kaikista köyhimmät asuivat: Eräässä pienessä 10 neliön huoneessa asui 16 ihmistä. Oli rohkaisevaa nähdä miten anteliaita ihmisiä Etelä-Afrikkalaiset ovat: Vaikka monellakaan ei ole paljoa, niin siitä vähästäkin he haluavat jakaa toisille. Matkan aikana minua haastoivat eri kristityt esimerkillään, joista haluan nyt kertoa. 

Matkan aikana palvelimme Oasis -seurakunnan (Keidasseurakunta) ja Seed Of Hope -järjestön yhteydessä. Seed Of Hope toimii alueella jossa on eniten HIV -tartuntoja suhteessa asukaslukuun koko Etelä-Afrikassa. Kymmenen prosenttia Etelä-Afrikan asukkaista on saanut HIV -tartunnan. 

Seed Of Hope toimii alueella muuttaen yhteisöä parempaan; tuoden Jumalan valtakuntaa.

Suurelta osin valkoisista koostuva Oasis -seurakunta kokoontuu tällä hetkellä hyvämaineisen koulun juhlasalissa, mutta heillä on näky joka haastoi myös minua: He haluavat rakentaa kirkon/toimintakeskuksen aivan Seed Of Hopen läheisyyteen, jossa kaikkein eniten apua tarvitsevat ovat. 

Vaikka Apartheidin päättymisestä Etelä-Afrikassa on kulunut jo 15 vuotta, niin monetkaan valkoiset eivät ole koskaan käyneet mustien asuttamilla alueilla. Monella valkoiselle Oasis -seurakunnassa muutto tällaiselle alueelle on todellakin uskon hyppy ja vaatii paljon rohkeutta. 

Eräs Oasis -seurakunnan jäsenistä, kanadalainen lähetystyöntekijä Carl on asunut perheineen kolme vuotta Etelä-Afrikassa toimien Seed Of Hopen palveluksessa. Kotiin palattuamme saimme sähköpostin, jossa kerrottiin, että Carlin auto oli varastettu. Hän oli keskellä päivää mennyt Seed Of Hopen pihassa hakemaan autostaan jotain ja autolle saavuttuaan kolme miestä tuli hänen luoksensa. Carl kohteliaasti kysyi miehiltä, miten hän voi auttaa heitä. Tämän jälkeen yksi miehistä otti käsiaseen selkänsä takaa ja osoitti sitä Carlin päätä kohden vaatien auton avaimia, lompakkoa ja kännykkää. Tilanne oli nopeasti ohi ja onneksi Carlille ei käynyt mitenkään.

Kuunnellessani paikallisia kristittyjä ja pastoreita, kuulin heidän jatkuvasti sanovan, että Kristus seurakuntansa kautta on Durbanin toivo. Durban on kaupunki jossa asuu ehkä satoja tuhansia HIV -tartunnan saaneita, jossa monet elävät äärimmäisessä köyhyydessä, jossa illalla seitsemän jälkeen ei ole turvallista ulkoilla. 

Nähdessäni monien kristittyjen toimivan jopa oman henkensä uhalla, minä aloin pitää itseäni pelkurina. Meillä Turussa asiat ovat hyvin; meidän ei tarvitse pelätä henkemme puolesta julistaessamme evankeliumia, meillä ei ole massiivista HIV -ongelmaa, ei Durbanin mittakaavan mukaista rikollisuutta, eikä äärimmäistä köyhyyttä. Silti samalla kun kaupungin evankeliointi innostaa minua, se myös pelottaa. 

Jos olet kaltaiseni "pelkuri", niin rohkaiskoon Paavalin kirje efesolaisille meitä. Paavali kirjoitti toisen luvun alussa, että me olimme toivottamassa tilanteessa syntiemme tähden; ansaitsimme Jumalan vihan. Onneksemme Jumala osoitti armonsa Kristuksessa, antaen meille pelastuksen. Tämän lisäksi hän valmisti meille mahdollisuuden tehdä hyviä tekoja, kuten 8:ssa jakeessa Paavali kirjoitti: Hän rakasti ensin meitä, jotta me voisimme rakastaa.

Kolmannessa luvussa Paavali rukoilee seurakunnan puolesta, että Jumala sanomattomassa kirkkaudessaan vahvistaisi ja voimistaisi seurakunnan sisäistä olemusta. Rukouksessa hän myös maalaa kuvan, kuinka Kristus on rakkauden kallio ja rakkauden ravinnollinen maaperä, johon meidät kristityt on istutettu. Paavali päättää rukouksen sanoen, että Jumala tekee meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään enemmän kuin osamme kuvitella. 

Tämä rohkaisee minua, koska kyse ei olekaan minusta. Kristus pelasti meidät, Kristus mahdollisti hyvien tekojen tekemisen. Kristus ja Hänen rakkautensa on se kallio ja maaperä johon meidät on istutettu, ja josta voimme ammentaa rakkautta. Kristus on se joka meissä ja meidän kautta pystyy tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme kuvitella. Kyse on vain Kristuksesta. Meidän rooliksi jää vain nöyrtyä Hänen tahtoonsa. Seurakunta on Turun toivo! Ei siksi, että me kristittyinä olemme jotenkin erikoisia, vaan siksi, että Kristus voi!

Enää ei pelota niin paljon.

-Teemu