Tuntuu siltä, että jotakin on tapahtunut myös meidän parissa kesän aikana. Olemme kesän jumalanpalveluksissa rohkaisseet toisiamme koskettamaan Jeesusta ja antamaan hänen vaikuttaa meissä muutosta. Ja sitä on toden totta tapahtunut!
Olen saanut kuulla toisilta ja huomata itsessänikin, että on alkanut tapahtua samanlaista hyvää käymistä kuin simapullossa: pullon pohjalta on alkanut nousta pintaan erilaisia asioita, toiset kivoja, toiset ei niin kovin kivoja.
Ne ei niin kivat jutut kannattaa poimia pois ja käsitellä yhdessä Jeesuksen kanssa ja antaa hänen sitten hävittää ne, etteivät ne joudu takaisin pulloomme. Oli ne sitten vanhoja katkeruuksia tai anteeksiantamattomuuksia tai haavoja, joita olemme hautoneet. Tai muita asioita elämässämme, jotka murehduttavat Herraa.
Hyvät rusinat pulloissamme taas yleensä ovat sellaisia,että niistä on iloa muillekin, eli ne on tarkoitettu eteenpäin jaettaviksi.
Mummu kävi aina silloin tällöin raottamassa simapullojen korkkia. Käyminen oli nimittäin joskus niin voimakasta, että korkit olisivat sinkoilleet ilmaan, ellei hän olisi helpottanut painetta. Oli pulloissamme sitten hyvän- tai pahanmakuisia rusinoita, eihän anneta kesän jälkeenkään paineen kasvaa liian suureksi. Korkataan ajoissa!
Terveisin Sirkka
