Innostun aina, kun kuulen kertomuksia Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta. Siksi ajattelin jakaa myös sinun kanssasi pari juttua, jotka tarttuivat mukaani New Wine -tapahtumasta.
HIV-positiivisen lapsen parantuminen
Himoksella järjestetyn New Wine -kesätapahtuman pääpuhujat olivat tänä vuonna Bruce Collins (Englanti) ja Kjell-Axel Johansson (Ruotsi). Viimeisten neljän vuoden aikana he ovat vierailleet tiheään tahtiin Afrikassa ja Kiinassa.
Kjell-Axel kertoi heidän vierailustaan erääseen afrikkalaiseen seurakuntaan, joka pitää huolta 600 lapsesta, jotka ovat jääneet orvoiksi heidän vanhempiensa kuoltua AIDSiin. Eräällä reissullaan he olivat tavanneet pienen pojan, joka oli ennen heidän vierailuaan kaatunut silmälleen avoimeen säilyketölkkiin. Tölkin pystyssä ollut kansi oli viiltänyt pojan silmän keskeltä kahtia. Hän oli menettänyt näkönsä välittömästi.
Kun Kjell-Axel oli tavannut pojan, pojan silmä oli ollut ruskea, sokea ja tuijottanut koko ajan samaan pisteeseen. Kjell-Axel ja Bruce olivat rukoilleet pojalle parantumista. Parantuminen ei ollut tapahtunut välittömästi, mutta joka tapauksessa seuraavan vierailun aikana pojan silmä oli ollut täysin kunnossa!
Kiinalaisen miehen pelastuminen
Kiinan reissullaan Bruce ja Kjell-Axel olivat tavanneet erään seurakunnan johtajan, jonka kanssa oli syntynyt keskustelu siitä, miten tämä oli pelastunut. Kiinassa on kuulemma uskovien piirissä tapana kertoilla näitä tarinoita - ja nyt ymmärrän miksi.
Mies oli kertonut, että vielä 6 vuotta sitten hän oli onnellinen kommunistipuolueen jäsen. Hä oli työskennellyt tehtaassa. Sitten hän oli pudonnut erääseen tehtaan koneeseen, joka oli jauhanut puolet hänen kehostaan murskaksi. Mies oli kuollut välittömästi (luit oikein).
Seuraava miehen muistikuva oli jostakin "rajan toiselta puolelta", jossa enkeli oli tullut sanomaan hänelle, että hänen ei pidä vielä tulla tänne, koska muutoin hän joutuu helvettiin, koska hän ei usko Jeesukseen.
Miehen kuolemasta oli kulunut jo useampia tunteja, joiden aikana oli järjestetty jonkinlaiset ruumiinvalvojaiset. Ruumis oli jätetty nähtäväksi paperi kasvoillaan (kiinalainen tapa). Lähimmät sukulaiset olivat jo jättäneet jäähyväiset.
Miehen uskova täti oli kuitenkin tehnyt jotakin hieman epätavallista: hän oli saarnannut vainajalle kaksi tuntia yhteen soittoon: "Sinun täytyy uskoa Jeesukseen tai menet helvettiin." Ja tämän kahden tunnin saarnasession jälkeen mies oli herännyt. Neljän päivän sisällä tapahtuneesta miehen murskautuneet luut olivat parantuneet täysin. Kuulemma ainoa juttu, mikä koko onnettomuudesta oli jäänyt jäljelle, oli "pientä kihelmöintiä ja ajoittaista tunnottomuutta sormen päissä."
Niin... ja mies kumma kyllä tuli myös uskoon.
Miten suhtautua tällaisiin tarinoihin?
Joskus edellä kertomieni tarinoiden kaltaiset jutut ärsyttävät meitä. Miten niihin tulisi suhtautua? Voiko tuollaista edes uskoa tapahtuneen?
Itseäni helpottaa suunnattomasti se, että tunnen heput, jotka tarinat kertoivat. Luotan heihin. Bruce on jäyhä englantilaismies ja Kjell-Axel on ruotsalainen rauhallisuuden perikuva. Kummassakaan miehessä ei ole rahtustakaan show-miehen leimaa.
Miksi vastaavanlaisia tapahtumia ei sitten nähdä länsimaissa kovinkaan usein? Bruce kertoi, että sairaiden puolesta rukoiltaessa onnistumisprosentti Afrikassa ja Kiinassa on 80-100, kun itse arvioisin sen Suomessa noin 5 prosenttiin. Eikö Jumala halua parantaa länsimaalaisia?
Ajattelen, että yksi suurimmista esteistämme on ristiriitainen maailmankuvamme, joka opettaa meidät etsimään vastauksia vain tämänpuoleisesta (koska muuta ei ole) ja luottamaan vain siihen, mitä voimme nähdä ja tieteellisesti todeta. Samalla kuitenkin kristittyinä uskomme Jumalaan.
Seurauksena on kummallinen yhdistelmä, joka normaalisti toimii siten, että liitämme kaikki ihmeenomaiset asiat kuolemanjälkeiseen elämään sen sijasta, että ajattelisimme ns. ihmeiden olevan mahdollisia jo nyt. Meiltä puuttuu sekä halua että uskoa ojentautua sen mukaan, mitä näemme Raamatusta todeksi. Emme rukoile sairaiden puolesta. Emme tule itse rukoiltaviksi, kun sairastamme. Ja ehdottomasti emme rukoile useammin kuin kerran jonkin sairaan puolesta.
Olen päättänyt itse kulkea tässä kohden vastavirtaan. Aion rukoilla rohkeasti sairaiden puolesta. Jo nyt olen huomannut, että se kannattaa, koska moni on parantunut (monen jäädessä myös sairaaksi). Aion tehdä sen ilman syyllistämistä tai syyllistymistä. Aion olla avoin ja opetella luottamaan Jumalan hyvyyteen ja voimaan.
Rohkeutta päivääsi
Markus
