Useimmat kristityt uskovat Jeesuksen palaavan jonain päivänä, mutta monissa seurakunnissa tähän asiaan ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Keskitymme usein asioihin jotka ovat jo tapahtuneet, kuten Jeesuksen kuolemaan, ylösnousemukseen ja hänen syntymäänsä Betlehemissä.
Torstaina 29.9 Turun Helluntaiseurakunnassa sadat uskovat eri seurakunnista kokoontuivat yhteen uskossa juhlimaan Jeesuksen tulevaa paluuta.
Kuuntelimme yhdessä katkelmia ilmestyskirjan tekstistä ja vastasimme niihin rukoillen, syntimme tunnustaen, laulaen ja tanssien.
Minusta oli koskettavaa seistä siellä yhdessä luterilaisten ja vapaiden suuntien seurakuntien johtajien kanssa ja tunnustaa, että ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa kuvatut seurakunnan ongelmat ovat myös meidän seurakuntiemme ongelmia täällä Suomen Turussa.
Kuunneltuamme ilmestyskirjan kuvausta katastrofeista ja kärsimyksestä, tuntui luontevalta liittyä rukoukseen maailmassa tänä päivänä erilaisten kriisien seurauksena kärsivien puolesta.
Meidän ei tule vain passiivisesti odottaa Raamatun profetioiden toteutumista, vaan meidän tulee aktiivisesti levittää evankeliumia ja valmistaa tietä Jeesuksen paluulle.
Meidät on myös kutsuttu rukoilemaan, sillä rukous voi muuttaa tapahtumien kulkua, kuten Jeesus opettaa Matteuksen evankeliumissa luvussa 24 jakeessa 20 ”Rukoilkaa, ettette joutuisi pakomatkalle talvisaikaan tai sapattina”. Jeesus tiesi, että suuri kärsimys tulisi kohtaamaan Jerusalemia kun se tultaisiin miehittämään eräänä päivänä. Kuitenkin kristityillä oli mahdollisuus rukouksen kautta vaikuttaa siihen miten ja milloin asiat tulisivat tapahtumaan.
Meidän teoillamme ja rukouksillamme on merkitystä. Kasvatetaan uusi sukupolvi joka muuttaa kaupunkimme ja valmistaa ihmisiä kohtaamaan Jeesuksen kun hän palaa.
Kun kerran kohtaamme Jeesuksen, emme halua joutua häpeämään sitä, että pidimme uskoamme esillä vain seurakunnan tilaisuuksissa. Ollaan aktiivisia nyt, ja tehdään kaikkemme Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa, niin että Hän voi palatessaan palkita meidät uskollisina palvelijoina jotka käyttivät hänen antamiaan lahjoja ja tilaisuuksia hyväkseen parhaansa mukaan.
Graham Turner
perjantai 7. lokakuuta 2011
tiistai 27. syyskuuta 2011
Jumala räjäytti jotain uutta Hopessa
On kulunut reilu vuorokausi siitä, kun tämän vuoden Hope-tapahtuma päättyi. Hope ylitti parhaimmat odotukseni ylivoimaisesti. Oli aivan upeaa seurata, mitä Jumala teki ihmisten elämässä viikonlopun aikana. Hopen aikana 16 henkilöä tuli uskoon. Useita parani niin konserttitalolla, kuin kaupungillakin ja Jumala kohtasi satoja osallistujia. Lauantai-iltana 1002 paikkainen konserttitalo täyttyi ääriään myöten, niin että ihmisiä jouduttiin valitettavasti käännyttämään ovelta. Jumala saa jotain tällaista aikaan! Alla vielä Facebookista kopioitu kuva, jossa osallistujat kertovat, mitä Jumala teki heidän elämässään viikonlopun aikana. Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana toisella sivulla.
-Teemu
perjantai 16. syyskuuta 2011
Hope tulee, oletko valmis?
Olen 21-vuotias nuorisotyöharjoittelija/nuoriso-ohjaaja ja olen saanut olla mukana seurakunnassa nyt noin kuukauden ja niistä viimeiset kaksi viikkoa työvoimatoimiston työelämävalmennuksessa mikä päättyy 29. helmikuuta.
Tulen palvelemaan seurakunnassa pääasiassa nuoriso- ja musiikkityössä.
Olen saanut olla mukana myös Hope-tapahtuman valmisteluissa ja tapahtumassa olen avustavien toimintojen johtaja, joten hommaa tapahtuman ympärillä on riittänyt. Olen huomannut reilun kuukauden aikana sen, miten suuri projekti tämä kaikenkaikkiaan on ja miten paljon tässä tarvitaan auttavia käsiä. Se, että itse hyppäsin tähän mukaan vasta vajaa kaksi kuukautta tapahtuman alkuun on ollut itselleni haaste. Tapahtumaamme on tulossa yli 120 talkoolaista ja heidän koordinoinnissa ja värväämisessä on välillä tullut tuskan hiki otsalle tiukasta aikataulusta ja kokemattomuudestani johtuen. Olen jo tässä vaiheessa kiitollinen Teemulle siitä, että on auttanut mua tehtävässäni Hopen suhteen erittäin paljon ja on ollut tukena.
Valmistelut tapahtuman suhteen ovat erittäin hyvällä mallilla. Kaikkiin palvelutiimeihin olemme saaneet mukavasti seurakuntalaisia mukaan palvelemaan, mikä on ollut erittäin hienoa, koska tämä on koko seurakunnan juttu!
Asia mihin haastan juuri sinua, joka luet tätä blogia on se, että rukoilisit tapahtuman puolesta päivittäin viimeisen viikon ajan.
Aloita se nyt! Missä sitten tätä juttua luetkaan; kotona, koulussa, bussissa tai vaikkapa työpaikalla niin ota aikaa edes minuutin verran siihen että rukoilet tapahtuman puolesta...minä teen sen nyt kun kirjoitan tätä...
Rukous on sellainen voima, jota aina uskovina emme edes ymmärrä. Uskon itse siihen, että jos rukoilemme taistellen Hopen puolesta, niin saamme jälleen myös silmin nähdä sitä, miten Jumala toimii keskellämme tapahtuman aikana, ja sen jälkeenkin.
Viime vuonna saimme nähdä nuorten sydämien syttyvän Jumalalle ja näimme kuinka Jumala paransi ja eheytti ihmisiä, niin sisäisissä kuin ulkoisissa asioissa.
Uskon että tapahtumaan on tulossa vähintään 500 nuorta ja nuorta aikuista plus talkooväki, ja lauantai illan avoimeen tilaisuuteen saamme luultavasti kaikki konserttitalon tuolit täyteen. Paikkoja on täsmälleen 1002, joista yhden täytät toivottavasti myös sinä. Emme pidä poikkeuksellisesti Hope-lauantaina jumalanpalveluksia, vaan menemme kaikki konserttitalolle klo 19 alkavaan tilaisuuteen. Tulethan siis paikalle!
Herätään siis nyt viimeistään siihen että Hope tulee ja aikaa siihen on enää viikko. Valmistaudutaan siihen rukoillen ja myös tapahtumaa mainostaen. Etenkin lauantai-illan tilaisuutta on hyvä mainostaa.
Päätän tämän kirjoituksen Paavalin kehotukseen ensimmäisessä tessalonikalaiskirjeessä luvussa 5.
”17. Rukoilkaa lakkaamatta. 18. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.”
Rukoillaan siis lakkaamatta myös Hopen puolesta. Ja kiitetään tästä mahdollisuudesta minkä Jumala on meidän seurakunnalle antanut. Saamme olla mukana nostamassa uutta sukupolvea joka muuttaa tätä maata!
Terveisin, Tatu Koivukoski
nuoriso-ohjaaja
Tulen palvelemaan seurakunnassa pääasiassa nuoriso- ja musiikkityössä.
Olen saanut olla mukana myös Hope-tapahtuman valmisteluissa ja tapahtumassa olen avustavien toimintojen johtaja, joten hommaa tapahtuman ympärillä on riittänyt. Olen huomannut reilun kuukauden aikana sen, miten suuri projekti tämä kaikenkaikkiaan on ja miten paljon tässä tarvitaan auttavia käsiä. Se, että itse hyppäsin tähän mukaan vasta vajaa kaksi kuukautta tapahtuman alkuun on ollut itselleni haaste. Tapahtumaamme on tulossa yli 120 talkoolaista ja heidän koordinoinnissa ja värväämisessä on välillä tullut tuskan hiki otsalle tiukasta aikataulusta ja kokemattomuudestani johtuen. Olen jo tässä vaiheessa kiitollinen Teemulle siitä, että on auttanut mua tehtävässäni Hopen suhteen erittäin paljon ja on ollut tukena.
Valmistelut tapahtuman suhteen ovat erittäin hyvällä mallilla. Kaikkiin palvelutiimeihin olemme saaneet mukavasti seurakuntalaisia mukaan palvelemaan, mikä on ollut erittäin hienoa, koska tämä on koko seurakunnan juttu!
Asia mihin haastan juuri sinua, joka luet tätä blogia on se, että rukoilisit tapahtuman puolesta päivittäin viimeisen viikon ajan.
Aloita se nyt! Missä sitten tätä juttua luetkaan; kotona, koulussa, bussissa tai vaikkapa työpaikalla niin ota aikaa edes minuutin verran siihen että rukoilet tapahtuman puolesta...minä teen sen nyt kun kirjoitan tätä...
Rukous on sellainen voima, jota aina uskovina emme edes ymmärrä. Uskon itse siihen, että jos rukoilemme taistellen Hopen puolesta, niin saamme jälleen myös silmin nähdä sitä, miten Jumala toimii keskellämme tapahtuman aikana, ja sen jälkeenkin.
Viime vuonna saimme nähdä nuorten sydämien syttyvän Jumalalle ja näimme kuinka Jumala paransi ja eheytti ihmisiä, niin sisäisissä kuin ulkoisissa asioissa.
Uskon että tapahtumaan on tulossa vähintään 500 nuorta ja nuorta aikuista plus talkooväki, ja lauantai illan avoimeen tilaisuuteen saamme luultavasti kaikki konserttitalon tuolit täyteen. Paikkoja on täsmälleen 1002, joista yhden täytät toivottavasti myös sinä. Emme pidä poikkeuksellisesti Hope-lauantaina jumalanpalveluksia, vaan menemme kaikki konserttitalolle klo 19 alkavaan tilaisuuteen. Tulethan siis paikalle!
Herätään siis nyt viimeistään siihen että Hope tulee ja aikaa siihen on enää viikko. Valmistaudutaan siihen rukoillen ja myös tapahtumaa mainostaen. Etenkin lauantai-illan tilaisuutta on hyvä mainostaa.
Päätän tämän kirjoituksen Paavalin kehotukseen ensimmäisessä tessalonikalaiskirjeessä luvussa 5.
”17. Rukoilkaa lakkaamatta. 18. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.”
Rukoillaan siis lakkaamatta myös Hopen puolesta. Ja kiitetään tästä mahdollisuudesta minkä Jumala on meidän seurakunnalle antanut. Saamme olla mukana nostamassa uutta sukupolvea joka muuttaa tätä maata!
Terveisin, Tatu Koivukoski
nuoriso-ohjaaja
perjantai 2. syyskuuta 2011
Tervetuloa Jumalan läsnäoloon
Seurakunta elää Jumalan läsnäolosta, kasvaa Hänen tuntemisessaan ja toteuttaa tarkoitustaan tässä ajassa. - Nostamme esiin uuden sukupolven, joka muuttaa kaupunkiamme!
Tervetuloa mukaan tähän elämän sykkeeseen. Jos tuntuu, että olet vähän jumissa tai hukassa. Niin tässä sinulle evääksi Jopin psalmi:
Minulle sanottiin kerran, että sinusta tul…
Mutta eihän minulle sanottu. Ei sanottu sitä eikä tätä.
Paitsi pahan teon jälkeen: Sinä kelvoton!
Mikä minusta sitten tulee?
Kuka minä sitten oikein olen?
Sen minä suurin piirtein tiedän, mitä minä teen.
Mutta kuka minä olen?
Miksei kukaan ole kertonut.
Sitä paitsi nyt olen jo vanha mies, kuka minulle enää kertoisi.
Olisiko siitä enää edes mitään hyötyä?
Löysin tuoteselosteen, Luojan laatiman ja siinä sanottiin:
Ei ole vielä käynyt ilmi mitä meistä tulee.
Tämän minä ymmärrän ja tuntuu siltä, että ajan käydessä vähiin tietämättä jääkin.
Mutta hetkinen, teksti jatkuu:
Tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, hänen ilmestyessään kirkkaudessa.
Ai että minä vai?
En olekaan tabula rasaksi syntynyt ja siksi jäävä.
Vaan Jumalan kuvaksi luotu, iankaikkisuutta varten ja täyttymystä kohti kulkevaksi.
Tässä on mieltä vanhallekin, saati nuorelle.
Tulla, muuttua ja kasvaa Jeesuksen kaltaiseksi.
Se on kutsu yhteyteen ja yhteistyöhön, sillä ei siitä ihmisvoimin valmista tule.
Eikä tarvitse tullakaan.
Nyt minulle sanotaan:
Sinä olet minun rakas…
Olen Jumalan haluama ja odotettu.
Juuri nytkin hän kaipaa minua ja minä häntä.
Jopi, johtava pastori
Tervetuloa mukaan tähän elämän sykkeeseen. Jos tuntuu, että olet vähän jumissa tai hukassa. Niin tässä sinulle evääksi Jopin psalmi:
Minulle sanottiin kerran, että sinusta tul…
Mutta eihän minulle sanottu. Ei sanottu sitä eikä tätä.
Paitsi pahan teon jälkeen: Sinä kelvoton!
Mikä minusta sitten tulee?
Kuka minä sitten oikein olen?
Sen minä suurin piirtein tiedän, mitä minä teen.
Mutta kuka minä olen?
Miksei kukaan ole kertonut.
Sitä paitsi nyt olen jo vanha mies, kuka minulle enää kertoisi.
Olisiko siitä enää edes mitään hyötyä?
Löysin tuoteselosteen, Luojan laatiman ja siinä sanottiin:
Ei ole vielä käynyt ilmi mitä meistä tulee.
Tämän minä ymmärrän ja tuntuu siltä, että ajan käydessä vähiin tietämättä jääkin.
Mutta hetkinen, teksti jatkuu:
Tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, hänen ilmestyessään kirkkaudessa.
Ai että minä vai?
En olekaan tabula rasaksi syntynyt ja siksi jäävä.
Vaan Jumalan kuvaksi luotu, iankaikkisuutta varten ja täyttymystä kohti kulkevaksi.
Tässä on mieltä vanhallekin, saati nuorelle.
Tulla, muuttua ja kasvaa Jeesuksen kaltaiseksi.
Se on kutsu yhteyteen ja yhteistyöhön, sillä ei siitä ihmisvoimin valmista tule.
Eikä tarvitse tullakaan.
Nyt minulle sanotaan:
Sinä olet minun rakas…
Olen Jumalan haluama ja odotettu.
Juuri nytkin hän kaipaa minua ja minä häntä.
Jopi, johtava pastori
keskiviikko 17. elokuuta 2011
maanantai 8. elokuuta 2011
Tyytyväisyys vai tyytyminen?
Raamattu sanoo (Fil 4:11), että ole tyytyväinen siihen, mitä sinulla on, äläkä haihattele sen perään mitä sinulla ei ole. Tämä on totta ja nostaa elämänlaatua ja iloisuutta suuresti. Mutta on kuitenkin eri asia olla tyytyväinen siihen, mitä sinulla on, kuin tyytyä siihen mitä sinulla on.
Kristillisissä piireissä emme kovin usein rohkaise ihmisiä tavoittelemaan unelmiaan, elleivät unelmat sitten koostu liperien hankinnasta. Totuus on kuitenkin se, että vaikka Raamatun mukaan me uuden testamentin uskovat papistoon kuulummekin, ei meitä kaikkia ole kutsuttu teologisiin opintoihin.
Itse haluan olla mukana rakentamassa seurakuntaa, joka rohkaisee ihmisiä täyttämään unelmansa ja kasvamaan täyteen potentiaaliinsa. Kun me kasvamme täyteen potentiaaliimme, emmekä anna periksi silloinkaan, kun kaikki näyttää kaatuvan päälle, loistamme Jumalan hyvyyttä ja armoa tähän maailmaan paljon enemmän, kuin silloin kun tyydymme vähempään, kuin mitä Jumalan suunnitelma meille on.
On siis kaksi eri asiaa olla tyytyväinen siihen, missä tällä hetkellä on, kuin tyytyä siihen missä tällä hetkellä on. Ihmiset jotka tyytyvät, ovat ennen pitkää ihmisiä, jotka ovat katkeria ja kiukkuisia. Ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä, tietävät, että he eivät vielä ole saavuttaneet kaikkea sitä, mistä Jumala on heille puhunut. Mutta he keskittyvät siihen, mitä ovat jo saaneet ja saavuttaneet, sen sijasta mitä eivät ole vielä saaneet ja saavuttaneet.
Mieleeni nousee paikka Joosuan kirjasta, jossa Joosua täysin hänestä riippumattomista syistä saa takapakkia unelmilleen luvatun maan valloittamisessa. Kyseisessä Raamatun kohdassa (Joosua 7:7), Joosua ihmettelee mikseivät Israelilaiset voittaneetkaan taistelua ja että heidän olisi ollut parempi vain jäädä Jordanin toiselle puolelle.
Uskon, että jokaisen ihmisen, joka on lähtenyt tavoittelemaan unelmiaan, on helppo yhtyä tuohon tunteeseen. “Miten paljo helpompaa elämä olisikaan, jos en olisi aloittanut omaa yritystä/mennyt naimisiin/ottanut vastaan sitä ylennystä/uutta työpaikka/ostanut omaa taloa” jne. jne.
Jumalan tahto oli, että Israelilaiset saavuttaisivat unelmansa, eli oman maan. Yhtälailla Jumalan tahto on, että sinäkin saavutat omat unelmasi.
Vanha totuus on, että vastoinkäymiset kasvattavat sinua. Ilman niistä saatavaa kasvua, Jumala ei voisi uskoa sinulle kaikkea sitä mitä Hänellä on sinulle varattuna. Pidä mielessä, että Jumala osaa käyttää jokaista elämän varrella vastaan tulevaa kompastuskiveä astinlautana sinulle, auttamaan sinua kohti Jumalan täydellistä suunnitelmaa elämällesi.
Älä siis tyydy vähempään, kuin mistä Jumala on sinulle puhunut ja mitä Hän on sydämellesi laittanut. Hän on luvannut sen myös täyttää ja pitää sanansa.
“Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla. Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo. Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!” Psalmi 37:3-5
Antero
Kristillisissä piireissä emme kovin usein rohkaise ihmisiä tavoittelemaan unelmiaan, elleivät unelmat sitten koostu liperien hankinnasta. Totuus on kuitenkin se, että vaikka Raamatun mukaan me uuden testamentin uskovat papistoon kuulummekin, ei meitä kaikkia ole kutsuttu teologisiin opintoihin.
Itse haluan olla mukana rakentamassa seurakuntaa, joka rohkaisee ihmisiä täyttämään unelmansa ja kasvamaan täyteen potentiaaliinsa. Kun me kasvamme täyteen potentiaaliimme, emmekä anna periksi silloinkaan, kun kaikki näyttää kaatuvan päälle, loistamme Jumalan hyvyyttä ja armoa tähän maailmaan paljon enemmän, kuin silloin kun tyydymme vähempään, kuin mitä Jumalan suunnitelma meille on.
On siis kaksi eri asiaa olla tyytyväinen siihen, missä tällä hetkellä on, kuin tyytyä siihen missä tällä hetkellä on. Ihmiset jotka tyytyvät, ovat ennen pitkää ihmisiä, jotka ovat katkeria ja kiukkuisia. Ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä, tietävät, että he eivät vielä ole saavuttaneet kaikkea sitä, mistä Jumala on heille puhunut. Mutta he keskittyvät siihen, mitä ovat jo saaneet ja saavuttaneet, sen sijasta mitä eivät ole vielä saaneet ja saavuttaneet.
Mieleeni nousee paikka Joosuan kirjasta, jossa Joosua täysin hänestä riippumattomista syistä saa takapakkia unelmilleen luvatun maan valloittamisessa. Kyseisessä Raamatun kohdassa (Joosua 7:7), Joosua ihmettelee mikseivät Israelilaiset voittaneetkaan taistelua ja että heidän olisi ollut parempi vain jäädä Jordanin toiselle puolelle.
Uskon, että jokaisen ihmisen, joka on lähtenyt tavoittelemaan unelmiaan, on helppo yhtyä tuohon tunteeseen. “Miten paljo helpompaa elämä olisikaan, jos en olisi aloittanut omaa yritystä/mennyt naimisiin/ottanut vastaan sitä ylennystä/uutta työpaikka/ostanut omaa taloa” jne. jne.
Jumalan tahto oli, että Israelilaiset saavuttaisivat unelmansa, eli oman maan. Yhtälailla Jumalan tahto on, että sinäkin saavutat omat unelmasi.
Vanha totuus on, että vastoinkäymiset kasvattavat sinua. Ilman niistä saatavaa kasvua, Jumala ei voisi uskoa sinulle kaikkea sitä mitä Hänellä on sinulle varattuna. Pidä mielessä, että Jumala osaa käyttää jokaista elämän varrella vastaan tulevaa kompastuskiveä astinlautana sinulle, auttamaan sinua kohti Jumalan täydellistä suunnitelmaa elämällesi.
Älä siis tyydy vähempään, kuin mistä Jumala on sinulle puhunut ja mitä Hän on sydämellesi laittanut. Hän on luvannut sen myös täyttää ja pitää sanansa.
“Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla. Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo. Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!” Psalmi 37:3-5
Antero
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Todistajien pilvi kasvaa
Huhtikuun lopulla kuultiin uutinen David Wilkersonin kuolemasta. Heinäkuussa Kalevi Lehtinen siirtyi pois tästä ajasta. Viimeisin uutinen jälleen yhden valtakunnan sankarin poismenosta oli tieto John Stottin lähdöstä viime viikolla.
Kolme kansainvälisesti tunnettua, merkittävällä tavalla Jumalan valtakuntaa rakentanutta miestä on otettu kotiin kolmen kuukauden sisällä. Ehkä joku muukin minun lisäkseni on pysähtynyt miettimään,onko nyt menossa jokin erityinen kotiinkutsu, jossa Jumala ottaa luoksensa näitä tiettyyn sukupolveen kuuluvia uskollisia palvelijoitaan.
Ehkä kyse on kuitenkin elämään kuuluvasta luonnollisesta siirtymisestä. Yksi sukupolvi väistyy ja tilalle astuu toinen. Mutta nämä miespolvet eivät todellakaan vaivu unholaan! David Wilkerson, Kalevi Lehtinen ja John Stott ovat nyt liittyneet siihen suureen todistajien pilveen,joka seuraa meidän tänne vielä jääneiden kilvoittelua. Samassa joukossa ovat Gideon ja muut valtakunnan sankarit,joista tänä kesänä olemme jumalanpalveluksissa kuulleet.
Näiden todistajien esimerkki kannustaa meitäkin tekemään oman osuutemme Jumalan valtakunnan eteenpäin menemiseksi. Olemaan oman sukupolvemme keskellä, omalla paikallamme se yksi lenkki pitkässä ketjussa. Olisipa upeaa saada kuulla, miten David, Kalevi ja John meitä ehkä tälläkin hetkellä tsemppaavat!
"Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi.....juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu,joka on edessämme..." (Hepr. 12:1)
Sirkka
Kolme kansainvälisesti tunnettua, merkittävällä tavalla Jumalan valtakuntaa rakentanutta miestä on otettu kotiin kolmen kuukauden sisällä. Ehkä joku muukin minun lisäkseni on pysähtynyt miettimään,onko nyt menossa jokin erityinen kotiinkutsu, jossa Jumala ottaa luoksensa näitä tiettyyn sukupolveen kuuluvia uskollisia palvelijoitaan.
Ehkä kyse on kuitenkin elämään kuuluvasta luonnollisesta siirtymisestä. Yksi sukupolvi väistyy ja tilalle astuu toinen. Mutta nämä miespolvet eivät todellakaan vaivu unholaan! David Wilkerson, Kalevi Lehtinen ja John Stott ovat nyt liittyneet siihen suureen todistajien pilveen,joka seuraa meidän tänne vielä jääneiden kilvoittelua. Samassa joukossa ovat Gideon ja muut valtakunnan sankarit,joista tänä kesänä olemme jumalanpalveluksissa kuulleet.
Näiden todistajien esimerkki kannustaa meitäkin tekemään oman osuutemme Jumalan valtakunnan eteenpäin menemiseksi. Olemaan oman sukupolvemme keskellä, omalla paikallamme se yksi lenkki pitkässä ketjussa. Olisipa upeaa saada kuulla, miten David, Kalevi ja John meitä ehkä tälläkin hetkellä tsemppaavat!
"Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi.....juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu,joka on edessämme..." (Hepr. 12:1)
Sirkka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)