Jaak. 2:
Lähimmäisen rakkaus ei valikoi
1 Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä.
2 Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan,
3 niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sano hänelle: "Istu tähän, tässä on hyvä paikka"? Köyhälle te sen sijaan sanotte: "Seiso sinä tuossa", tai: "Istu tähän lattialle jalkojeni viereen."
4 Ettekö te silloin syyllisty erotteluun omassa keskuudessanne? Eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka tuomitsevat väärin perustein?
Seurakunnassa meidän tulisi kyetä elämään sen verran lähellä toisiamme ettei meidän tarvitse erotella toisiamme. Mahdolliseksi sen tekee turvallisuus ja luottamus, joka on löydettävissä armosta ja Jumalan läheisyydestä. Se on paikka, jossa me kaikki olemme tasa-arvoisia ja -vertaisia.
Seurakuntana meidän yksi keskeisin tehtävämme on osoittaa ja jakaa itse kokemaamme armoa ja rakkautta eteenpäin. Sekä tehdä se oikeudenmukaisesti ja laskelmoimatta.
8 Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te teette oikein.
Jaakobin teksti haastaa meitä elämään armosta ja armahdettuna, jonka luonnollisena seurauksena kykenemme antamaan anteeksi ja armahtamaan toisia. Käytännössä se merkitsee sitä, että kykenemme asettumaan toisen asemaan emmekä silloin enää tuomitse häntä pintapuolisesti ja väärin perustein. Itse asiassa tuomitsemisen tarve hälvenee parhaimmillaan kokonaan ja tilalle tulee ymmärrys, sääli ja anteeksiantamus. - Tämä on käytännössä sitä, että osoittaudumme olevamme jonkun tarvitsevan lähimmäinen auttaen häntä.
Jopi Pietiläinen
