Vappuna Vartiovuorella

Opiskelijat ja seurakuntamme nuoret aikuiset organisoivat Vartiovuoren puistoon pisteen, josta jaettiin mehua, teetä, kahvia ja munkkeja kaikille sitä kaipaaville ilmaiseksi. Jakopisteen vieressä oli ”Toivon tuoli”, johon sai istahtaa ja jos antoi luvan niin sai rukousta puolestaan.

Asialla oltiin nyt toista kertaa ja mukaan puuhakkaaseen joukkoon liittyi opiskelijoita myös Kansanlähetyksestä ja Kansan raamattuseurasta.

Tapahtuman jälkeen puuhanaiset Erna ja Jenni tuumailivat näin: ”Voidaan olla kiitollisia siitä, että teltalla riitti väkeä jonoksi asti, sää oli lämmin ja järjestelyt sujuivat. Tärkeää oli erityisesti, että tehtiin yhteistyötä yli seurakuntarajojen ja se toimi.
Osallistujia oli riittävästi, niin että munkki-kahvitarjoilu sujui ja paljon ihmisiä tuli kohdatuksi. Muutamien puolesta rukoiltiinkin. Munkkeja riitti ja niiden makua kehuttiin. Tapahtumassa, jonka tarkoituksena on välittää evankeliumia, on usein paikan päällä vaikea nähdä, millainen vaikutus sillä on ihmisiin. Uskomme kuitenkin, että siemenet jäivät itämään.
Ne ihmiset, jotka rukoilivat tapahtuman puolesta kokivat, että sen kautta Jumalan valtakunta sai vallata alaa!”

Oli koskettavaa nähdä nuorten palvelevan ja kohtaavan erilaisia ihmisiä kunnioittavasti ja arvostavasti. Välillä joku kuunteli otsa rypyssä jonkun stooria kysymyksineen. Ja välillä kaikui huuto: ”Kansalaiset, hyvät naiset ja herrat. Tännepäin, täältä saa kahvia ja munkkia ilmaiseksi.”
Hymyileviä Vapun juhlijoita kertyi taas jonoksi asti joidenkin kysellessä. ”Keitä te oikein olette ja eikö tämä ihan oikeasti maksa mitään?”

Kymmenen maissa aloitettiin ja kolmen maissa munkit ja pullat oli jaettu ja sitten rupesivat mukitkin loppumaan. Mahtoiko niitä olla kahdeksan sataa?!?
Kiireesti kauppaan, josta tuotiin viimeiselle tunnille lisää mukeja ja keksejä, jotta jaettavaa riitti neljään saakka.
Sitten oli aika koota kamat ja kerätä roskat sekä tuumata kuin yhdestä suusta: ”Ensi vuonna uudestaan.”

Minä kanssa, tuumasi Pietiläisen Jopi