sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Välimaastossa

Psalmissa 77 puhtaan siitä, miten Jumala teki joskus ihmeitä psalmin kirjoittajan elämässä, mutta nyt Hän tuntuu etäiseltä. Alussa, kun tulemme uskoon, alamme seurata Jumalan meille antamia unelmia, asiat usein loksahtelevat paikoilleen, mutta kun alamme kasvaa tulee seasoneita, joissa Jumala tuntuu etäiseltä. Kyse on kuitenkin siitä, että Hän kasvattaa meitä. Oikeastaan tällaiset seasonit pitäisi ottaa kunnianosoituksena Jumalallta, koska ne tarkoittavat ettet ole enää vauva-kristitty.

Myös nämä seasonit elämässä ovat tarkoitettu nautittavaksi. Ei vain alun innostus ja lopun unelman täyttyminen, vaan myös vaikeammat ajat. Jumala haluaa että nautimme elämästä, perheestämme niistä siunauksista jotka ovat jo tulleet todeksi, vaikka kaikki unelmamme eivät vielä olisikaan toteutuneet.

Jeesus lupasi ennen ylösnousemustaan jättää Hänen rauhansa. Hänen rauhansa on luottamusta Jumalaan, nokoset myrskyn keskellä. Usein ajattelemme helposti rauhan olevan riippumatto välimeren rannalla ja niitäkin hetkiä tarvitaan, mutta se ei ole se rauha jota Jeesus tarkoitti. Hänen rauhansa on luottamusta siihen, mitä Jumala on luvannut huolimatta siitä miltä tällä hetkellä näyttää tai miten paljon Jumalan lupauksesta on aikaa.

// Antero