"Sanoja väärinpäin latasin yllättäin. Taisin sua satuttaa enkä takaisin saa. Mä puhuin ja yksin jäin."
Näin Nylon Beat toistakymmentä vuotta sitten (apua, joko siitä on niin kauan?!) Kaikessa kepeydessään tämä laulu sanoitti monen kipeän kokemuksen siitä, miten suustamme liian usein pääsee sanoja, joita sieltä ei pitäisi päästä. Sanoja, jotka satuttavat ja haavoittavat toisia. Joskus niin paljon, että ihmissuhde katkeaa, kuten ko. laulun tarinassa.
Aihe on ajaton. Tämän kesän opettajamme, vanha kunnon Jaakob, puhuu samasta asiasta kohta pari tuhatta vuotta vanhassa kirjeessään. Hän selittää, miksi meille käy näin. Syy on se, että "...kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä."
Jaakob ampuu alas myös harhakuvitelmamme siitä, että sillä mitä suustamme muina aikoina päästämme, ei ole mitään merkitystä, kunhan vain jumalanpalveluksissa ahkerasti rukoilemme ja ylistämme."Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija, mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha."
Auts. Nyt osui. Kipeästi.
Mutta mitä voin tehdä, jos suussani on tappavaa myrkkyä sylkevä kesyttämätön peto? Vaikka pitäisin kuinka hyvää huolta suuhygieniastani, se tuskin auttaa tähän vaivaan. Sen kukistamiseen tarvitaan Pepsodentia järeämpiä aseita.
Suuhygieniaa ei kannata tietenkään unohtaa, mutta enemmän meidän pitäisi kiinnittää huomiota sydämemme tilaan ja siihen, millä sitä ruokimme. Jos juomme jatkuvasti hyvästä, kirkkaasta lähteestä, silloin meistäkin suuremmalla todennäköisyydellä kumpuaa hyvää, kirkasta vettä. Siis niitä hyviä sanoja.
Taisteluun suussamme asuvaa petoa vastaan on saatavilla myös apuvoimia. Daavid, joka jo kauan ennen Jaakobin päiviä kamppaili saman asian kanssa, pyysi Jumalaa antamaan vartijan suulleen.
Tuo vartija on nyt tullut. Eikö hän olekin se sama, jonka Jeesus lähetti meille rinnallakulkijaksi ja rohkaisijaksi? Pyhä Henki haluaa auttaa meitä myös kielenkäytön alueella: sanomaan enemmän hyviä, rakentavia sanoja ja jättämään ne vähemmän rakentavat sanomatta. Ja joskus olemaan viisaasti sanomatta yhtään mitään.
Upea juttu, en olekaan siis yksin taistelemassa sitä hillitöntä petoa vastaan! Minulla taitaa vielä toivoa.
Lisää tästä teemasta voit kuunnella viime viikonlopun saarnasta. Linkki löytyy tästä vierestä.
Sirkka
