Tahdotko?

Viime aikoina olen toistuvasti todennut, kuinka vaimoni ansiosta minusta on tullut ”parempi ihminen”. Todellisuudessa se on kaunis tapa sanoa, että avioliittomme aikana olen törmännyt itsessäni piirteisiin, joissa on parantamisen varaa. Vähemmän vakavasti sanottuna; luulin olevani todella hyvä tyyppi, kunnes menin naimisiin.

Joku minua viisaampi on sanonut, että Jumalan tarkoitus avioliitolle on muuttaa meitä enemmän Hänen kaltaisekseen. Kristuksen opetuslapsena kasvaminen tapahtuu suhteessa Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Tarvitsemme ympärillemme ihmisiä, jotka rakastavat, haastavat, rohkaisevat ja joskus jopa nuhtelevat meitä. Läheiset ihmissuhteet auttavat meitä hahmottamaan, miten meillä oikeasti menee. Niinkin intiimissä suhteessa kuin avioliitto joudumme väistämättä kasvotusten sekä omien että puolisomme heikkouksien kanssa.

Romanttisilla elokuvilla on tapana päättyä siihen, mistä kaiken vasta tulisi alkaa; häihin. Harhaanjohtavasti leffat antavat kuvan, kuinka kaikki parisuhteen haasteet selättänyt, vastavihitty pari viettää hohdokkaan loppuelämän. Tosielämässä häät, eli vihkiäiset ovat alku yhteiselle liitolle, ei onnellinen loppu romanttiselle komedialle. On parempi, ettemme tiedä etuketään minkälaisissa myötä- ja vastamäissä sitoudumme puolisoamme rakastaa, mutta elämän haasteellisissakin hetkissä meidän tulee päättää: Tahdon!

Avioliittoon kuuluvat romantiikka ja seksi ja on upeaa jakaa elämän parhaat hetket toisen kanssa. Samalla avioliitto on myös taistelua, jonka tuloksena meistä voi kasvaa lempeitä, uskollisia ja kärsivällisiä. Tahdotko laittaa toisen hyvinvoinnin omasi edelle? Oletko valmis tulemaan oikeaksi henkilöksi hänelle? Entä ottamaan vastuun puolisostasi ja elämään rakkaudessa? Valmistaudu huomaamaan puolisossasi piirteitä, jotka eivät ole niitä, joihin hänessä rakastuit ja ettet itsekään ole niin täydellinen!

Parhaimmillaan avioliitto kuvastaa Kristuksen rakkautta meitä ihmisiä kohtaan. -Hän antoi kaiken puolestamme. Kun tahdomme liittomme tuovan Jumalalle kunniaa, julistamme evankeliumia. Olet sitten sinkku tai seurusteleva, niin haastan sinua pohtimaan, tahdotko sitoutua elämässäsi suhteeseen, joka muuttaa sinut?

Minä tahdon.

-Teemu Sormunen

HOPE-lehden pääkirjoitus huhtikuussa 2012
Tilaa lehti täältä: www.hopelehti.fi

Parisuhteen Palikat

Kuuluu vilkasta puheensorinaa, kun viitisenkymmentä aikuista ihmistä opettelee puhumaan. Mistä ihmeestä on kysymys? Ei kansalaisopiston kielikurssista, vaan viime viikonloppuna seurakunnassamme pidetystä Parisuhteen Palikat -tapahtumasta.

Päivässä opettaneilta ja omasta elämästään avoimesti jakaneilta Koskisen Terolta ja Henkulta saimme kuulla, että ehkä tärkein onnistuneen parisuhteen avaimista on se,että puolisot opettelevat puhumaan keskenään. Ei siis riitä, että opit puhumaan taaperoiässä, se pitää opetella uudestaan taas aikuisena!

Ja niinhän se on. Kaikki avioliitossa hetkenkään eläneet tietävät, että puhumisen aloittaminen puolison kanssa saattaa olla yksi kaikkein vaikeimmista asioista. Kyllä kaupassa käymisestä ja lasten päiväkotiin viemisestä vielä puhuu, mutta entä kun pitäisi ottaa puheeksi se haavoittava sana,jonka puolisosi päästi suustaan aamulla ja joka vielä illallakin tuntuu kipeänä pistona sisälläsi?

Esteitä puhumiselle on helppo löytää. Niitä nähtiin Palikka-iltapäivän powerpointeillakin varmaan kaksikymmentä ja ainakin kymmenen tuntui niistä heti itselle tutuilta ja ahkerasti käytössä olleilta.Yksi yleisimmistä lienee se, että "ei halua järkyttää rauhaa eikä saada aikaan riitaa ottamalla puheeksi vaikeita asioita."

Mutta tämän ei kuitenkaan pitäisi estää meitä avaamasta suutamme, sillä Tero ja Henkku kertoivat meille, että riitely kuulemma rakentaa parisuhdetta, eikä suinkaan revi sitä. Tietenkin riitelyäkin täytyy opetella tekemään rakentavasti. Toisen nuijiminen nyrkeillä ei tule kysymykseenkään. Ainakaan kovin rajua tai jatkuvaa riitelyä ei pitäisi myöskään harrastaa lasten läsnäollessa.

Niitä kipeästi kaivattuja sanojakin pitää oppia käyttämään viisaasti. Minä-viestien viljely on suositeltavaa, mutta niiden oppiminen ei ole ihan yksinkertaista. Voi nimittäin viedä jonkin verran aikaa tajuta, että minä-sanan käyttö lauseen alussa ei automaattisesti tee viestiä yhtään vähemmän haavoittavaksi. (Esimerkiksi jos sanoo puolisolleen vaikka että "MINUSTA TUNTUU, että sinä olet ilkeä idiootti!")

Lokakuun Parisuhteen Palikoista jäi allekirjoittaneelle vahvimmin mieleen kaksi asiaa: jos olet sitoutunut avioliittoosi ja haluat rakentaa sitä vahvemmaksi,opettele puhumaan puolisosi kanssa ja opettele riitelemään rakentavasti.Me 24 pariskuntaa,jotka tällä ensimmäisellä kerralla olimme mukana, lähdimme harjoittelemaan näitä taitoja. Odotamme innolla kevään Palikoita!

Sirkka