Joulun odotuksia
Kymmenisen vuotta sitten joulunalusaikaan sai ensi-iltansa elokuva Love actually - Rakkautta vain. Se alkaa näkymällä suurelta lentokentältä. On muutama päivä jouluun ja saapuvien lentojen terminaalissa ihmiset odottavat ja ottavat vastaan rakkaitaan. Nähdään halauksia ja suudelmia, jälleennäkemisen riemua ja ilon kyyneleitä, kun kauan odotettu rakas ihminen on jälleen siinä.
Elokuva ei kerro meille näistä ihmisistä sen enempää, mutta todennäköisesti he lähtevät joulun viettoon suurin odotuksin. Ja todennäköisesti he joutuvat tavalla tai toisella pettymään odotuksissaan. Joulupäivällinen ei sujukaan ilman pientä kireyttä ilmapiirissä. Lahjat eivät tänäkään vuonna osu ihan kohdalleen. Koristelut ja kynttilät ja tuoksut ovat täydellisiä, mutta jotakin jää silti puuttumaan. Jos vain voisi tavoittaa sen jonkin, joka tuntuu aina pakenevan otteesta. Ja jos vain tietäisi, mikä se jokin on...
Jouluun kohdistuu paljon odotuksia. Se herättää paljon tunteita. Myönnettävä se on, vaikka kuinka yrittäisi suhtautua koko juttuun välinpitämättömästi. Sisällämme on kuin aukkoja, joiden odotamme jollakin salaperäisellä tavalla täyttyvän jouluna. Niilläkin meistä, jotka väittävät etteivät enää odota mitään, on kuitenkin pettymyksen muotoinen aukko sisällään. Ei joulu antanutkaan sitä mitä odotin, silloin kun siltä vielä jotakin odotin.
"I´ll be home for Christmas", unelmoi amerikkalainen sotilas 1940-luvun sävelmässä. Hänen laillaan me kaikki haluamme tulla jouluksi kotiin. Mutta emmekö haluakin tulla kotiin tavalla, joka on jotakin enemmän kuin vain tulla paikkaan, jota kutsumme kodiksi? Kaipaamme jotakin, jolle emme löydä sanoja.
Voisimmeko lähestyä joulua uudella tavalla?
Mitäpä jos myöntäisimme, että meillä on odotuksia ja kaipauksia, mutta lakkaisimme odottamasta, että ne kaikki täyttyvät jouluna?
Jos pysähtyisimme kuuntelemaan kaipaustamme, voisiko se kertoa meille, että tulee hetki, jolloin se täyttyy?
Voisiko kaipauksemme näin muuttua toivontäyteiseksi odotukseksi?
Minulle Love actually -elokuvan alkukohtaus tuo aina mieleen taivaan. Voi vain kuvitella sitä jälleennäkemisten, halausten ja ilon kyynelten määrää, mikä meitä siellä odottaa! Se on Suuren Kotiinpaluun hetki. Annetaan joulun kuiskata meille siitä, näyttää väläys kirkkaudesta,joka meitä odottaa. Väläys siitä hetkestä, kun kaikki kaipaukset täyttyvät.
Ehkä joulun tehtävä onkin vuodesta toiseen vakuuttaa meille, että Koti odottaa, tie Kotiin on valmis ja jokainen askel vie meitä lähemmäksi. Siinä on aihetta iloon, tälle ja kaikille tuleville jouluille.
Iloista ja paineetonta joulun odotusta!
Sirkka
